tiistai 31. joulukuuta 2019

Katariina Souri: Valkoinen varjo

Tammi, 2015
Vuoden viimeisen päivän kirjapäivitys vielä vuoden 2019 tilaistoihin.

 Valkoinen varjo on Katariina Sourin Musta mandala -sarjan ensimmäinen osa. 

Mandala: "ympyrä", "kiekkomainen esine" on hindulaisuudessa ja tantrisessa buddhalaisuudessa symbolinen kuvio, jota käytetään pyhissä rituaaleissa ja meditoimisen apuvälineenä. Joissain uskonnollisissa perinteissä mandalan asema on niin merkittävä, että niitä käytetään temppelien pohjapiirustuksena. (Lähde: Wikipedia).

 En ole varsinaisesti mikään new age -ihminen, mutta mandaloissa on jotain kiehtovaa. Kuvion symmetrisyys ja ennenkaikkea sen symbolisuus viehättää. Omistan joitakin mandalan muotoisia koruja ja haluaisin opetella piirtämään niitä. Siksi tartuin tähän kirjaan. 

Kirja kertoo Monasta, joka on aikanaan turhautunut työhönsä ja toteuttanut haaveensa lähteä Italian Ravennaan mosaiikkikurssille. Hän yrittää tehdä mosaiikin teosta ammatin ja perustaa gallerian. Töitä on kuitenkin vaikea saada myydyksi, ja laskut kasaantuvat.

 Monalla on erityistä kaunaa Arno Raitio -nimistä, itseään puusepäksi kutsuvaa miestä kohtaan. Arno on luvannut tehdä galleriaan huonekaluja, ja saanut 2000 euron etumaksun. Huonekaluja ei kuitenkaan kuulu, ja kun Mona näkee Arnon baarin ikkunasta, hän käy kovistelemassa miestä, mutta saa palkakseen vaan ivanaurua. Baari-illan jälkeen Arno löytyy porttikäytävästä murhattuna. Monaa kuulustellaan, sillä murhailtana porttikäytävästä on nähty poistuvan mustaan toppatakkiin pukeutunut nainen, jonka kuvaus sopii Monaan.

Eräänä päivänä galleriaan saapuu pitkään hameeseen ja heliseviin koruihin pukeutunut Aria, joka pyytää Monaa opettamaan itselleen ja ystävilleen mosaiikkien tekoa. Mona alkaa pitää gallerian takahuoneessa mosaiikkikursseja, joilla tehdään mandalan muotoisia mosaiikkikuvioita. Kurssit ovat suosittuja, mutta Mona alkaa huomata itsessään outoja piirteitä. Hän ikään kuin lukee asioita kurssilaisten elämästä mandalan teon lomassa. Hän alkaa myös nähdä unia ja näkyja Arnon kuolinyöstä, eikä ole enää varma, onko hänellä sittenkin jotain tekemistä murhan kanssa. 

Monan ystävä Pia saa Monan houkuteltua pitämään muutaman päivän mosaiikki"retriitin" sukunsa mökille saareen. Mona on haluton, koska näyt ovat alkaneet hirvittää häntä. Saarelle saapuu sekalainen joukko kurssilaisia, joista kaikkien päällimmäinen tavoite ei tunnu olevan oman mandalan teko. 

Kirja on jonkinlainen moderni versio Agatha Christien "Eikä yksikään pelastunut" -kirjasta. Mielestäni harvinaisen sekalainen ja väkinäinen sellainen. Jonkinlainen outo sekoitus jännitystä ja magiikkaa, josta kumpikin osio jäi laihanlaiseksi. Pitää antaa trilogian seuraaville osille vielä mahdollisuus, jospa Sourin ote paranisi.

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Hyvää joulua


Joulu
se on kuusenneulasten 
ja sammuvien kynttilöiden tuoksua
ja hiljaista, onnellisen sykähdyttävää rakkautta
ja lahjoja, ja unta
jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.
Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja
jotka joskus luetaan ja unohdetaan.
Ja jossain ajatusten keskellä
nukkuu lapsi
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään,
ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä.
-Mika Waltari- 
Kiitos lukijoilleni tästä vuodesta, jouluiloa ja hyviä lukuhetkia uudelle vuosikymmenelle!

torstai 19. joulukuuta 2019

Camilla Grebe: Horros


Gummerrus 2019, suom. Sari Kumpulainen

 Tällä kirjallaan Camilla Grebe herätteli minut koko syksyn kestäneestä lukuhorroksesta, minkä te lukijatkin olette varmaan huomanneet hiljentyneenä päivitystahtina. Tämä lähes 600-sivuinen tiiliskivi piti kuitenkin otteessaan alusta loppuun.

Tutkijoina toimivat edellisistä teoksista tutut Manfred Olsson, Malin Brundin sekä Gunnar Wijk. Gunnaria kutsutaan Ammuksi. Tämän lempinimen hän on saanut poliisipiireissä, koska vaikka hän ei täytä mitään Don Juanin ulkoisa tuntomerkkejä, hänellä on outoa vetovoimaa naisiin. Hänen suustaan usein kuultu "antaudu minulle" on poliisipiireissä muuttunut muotoon "anna mulle" ja tästä johdettu lempinimi Ammu.

Malin on raskaana. Manfred taas on kokenus tragedian perheessään, ja hänen pitäisi oikeastaan olla sairaalassa vaikeasti loukkaantuneen tyttärensä vierellä. 

Samuel on 18-vuotias, äitinsä Pernillan ainokainen. Pernilla turvaa Jumalaan ja on tiiviisti mukana Vapaakirjkon toiminnassa. Samuelin isä ei ole koskaan ollut kuvioissa. Samuel ajautuu syvälle huumekuvioihin, mokaa pahasti ja joutuu pakenemaan Tukholmasta. Hän saa töitä aivovammaisen pojan avustajana syrjäisessä merenrantatalossa. Talossa asuu kuitenkin painajainen.

Manfred tutkii kahta huumerikoksia, jotka muuttuvat murhtutkimuksiksi, kun merestä löytyy pressuihin ja lakanoihin käärittyjä, ketjuihin kiedottuja ruumiita. Jäljet kuljettavat poliiseja kohti jengiä, jonka toimintaan Samuelkin on ajautunut mukaan. Mutta kuka runoilee kyyhkystä, leijonasta ja lampaasta?

Pernilla toteaa,  että Samuel on tehnyt viimeisen temppunsa, eikä hän aio enää auttaa poikaansa. Samuel katoaa, eikä häneen saa yhteyttä. Pernilla toteaa, että Jumalasta ei ole nyt apua, ja lähtee vaaralliselle retkelle pelastaakseen ainokaisensa.

Kirjassa vilahtaa myös ystävänsä luona asuva profiloija Hanne, jonka dementia etenee hiljalleen. Lähimuisti on olematon, eikä hän enää tunnista kaikkia ihmisiä, mutta päättelykyky on tallella. Loppujen lopuksi hänen teoriansa auttaa ratkaisemaan rikoksen.

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Ulla Feldscher: Rakas, tiesitkö että olen psykopaatti

Otava, 2019
 Tositarina, joita varmaan maailmalla riittää. Nainen, eronnut, kahden lapsen äiti tapaa ihanan miehen. Mies on nallekarhu, jota lapset rakastavat. Vietetään aikaa perheenä ja lasten isäviikolla kahdestaan, matkustellaankin. Mies on eroamassa, mutta jostain syystä virallinen ero venyy ja venyy. Työt vievät miehen tämän tästä toiselle paikkakunnalle. Miehen firmalla alkaa mennä huonosti, konkurssi uhkaa, rahat ovat vähissä. Mies kertoo asuvansa töissä ollessaan toimistonsa takahuoneessa, koska varaa asuntoon ei ole. Kaiken liikenevän ajan hän viettää naisen luona, ja pian nainen huomaa elättävänsä miestä.

Vihdoin miehen ero astuu voimaan ja pariskunta voi mennä monen vuoden seurustelun jälkeen naimisiin. Firmakin on pelastunut, ja kaikki näyttää taas valoisalta. Kunnes valhe toisensa jälkeen paljastuu. Erotaan ja palataan yhteen. Rakkaus ei niin vaan lopu, vaikka toinen paljastuu eri ihmiseksi kuin alunperin näytti. Onko mies psykopaatti vai ei, patologinen valehtelija hän on ainakin. Häämatkan jälkeen totuus alkaa paljastua kaikessa julmuudessaan. Totuus, jota nainen ei olisi edes halunnut tietää. 

Näitä tarinoita olen lukenut monen monta. Yleensä pettäjä on mies, uhri nainen. Päinvastaisiakin asetelmia kirjallisuudesta - kuten tietysti tosielämästäkin - löytyy. Kaikki ne saavat ihmettelemään, miten ihmeellinen ihmisen mieli on. Miten se viimeiseen asti haluaa uskoa, että kaikki muuttuu hyväksi kunhan jaksaa rakastaa. Ja miten vaikeaa on repäistä itsensä irti tuhoisasta suhteesta. Hyvä, että joku uskaltaa kertoa tarinansa kirjan muodossa. Ehkä se pelastaa jonkun toisen vastaavasta tilanteesta.

tiistai 12. marraskuuta 2019

Nina Peura: Yöpakkasia

Kustannus-Mäkela, 2014

  Kaipasin jotain kevyttä dekkaria ja tämä kirja vastasi tarpeeseeni. Kirja kertoo nuoresta historianopettajasta Hanna Hnkimosta, joka on saanut sijaisuuden ja asunnonkin suhteilla. Kirja sijoittuu Lahteen, joka on minulle hyvin tuttu kaupunki. Minulle kirjoissa ei aina suinkaan ole plussaa jos tunnen tapahtumapaikat, se saattaa myös häiritä, kun fiktiivisiä tapahtumia tapahtuu tutuissa paikoissa. 

Hanna on kokenut sijaisvuotensa syksyllä lyhyen romanssin kollegansa kanssa. Romanssi on päättynyt, mutta sitten tämä kollega löytyykin kuolleena koulun takapihalta. Onko kyseessä onnettomuus vai tahallinen teko? Poliisi ottaa Hannan hampaisiinsa, koska hän on viimeinen joka on lähtenyt koululta vainajan kuoliniltana. Eikä mennyt romanssi paranna tilannetta. Lopulta rehtori puuttuu tilanteeseen ja Hanna jää tyhjän päälle. 

Hanna haluaa selvyyden tapaukselle sekä kuolleen kollegansa - johon hänellä on romanssin jälkeenkin jäänyt lämpimät välit - että oman maineensa puhdistamisen vuoksi. Koulusta alkaa paljastua kummallisia asioita. TET-harjoittelun varjolla oppilaat joutuvat suostumaan outoihin asioihin turvatakseen oman asemansa. Opettajan kanssa on syytä pysyä hyvissä väleissä. 

Kirja sattui olemaan laukussani, kun jonotin päivystykseen kipeää jalkaani potiessani. Neljän tunnin odotuksen aikana sain kaksi kolmasosaa kirjasta luettua. Hieman ohueksi tarina jäi, ja toisaalta joitain kohtia olisi voinut tiivistää. Minulle olisi riittänyt tieto, että henkilö syö jugurttia, vadelmakerrosjugurtti oli ehkä turhaa tietoa. Lisäksi hyvässä dekkarissa on aina ripaus romantiikkaa, jota jäin kaipaamaan. Kirjan loppu jäi omituisen ohueksi ja epäselväksi. Hanna on ihan jees, muita henkilöitä en jää kaipaamaan.

keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Amanda Vaara: Heti vapaa


Niina Hakalahti ja Karisto, 2019
Kolmas osa Majatalo Villa Venla -sarjaan. Venla on eronnut, teini-ikäisen Eedlan ja vähän nuoremman Laurin äiti. Hän on ostanut vanhan koulun asunnokseen ja kunnostanut sinne myös majoitustiloja, missä hän harjoittaa Airbnb-majoitusta. 

Sarjan edellisen osan lopussa Venla heittää pellolle hurmaavan rentun Jörnin eli Juuson. Mutta Jörn on jättänyt jälkeensä muutakin kun valheiden verkon, kun raskaustestiin piirtyy kaksi viivaa. Venla on ison valinnan edessä: pärjääkö hän majatalon emäntänä yksin, raskaana ja myöhemmin vauvan kanssa, vai onko raskaus keskeytettävä. Naapurin Ilona, Venlan tuki, turva ja äitihahmo on suuttunut Ilonalle, kun tämä kertoi Ilonan miesystävän lähennelleen häntä. Ilonastakaan ei näyttäisi siis nyt olevan apua.

Majatalolla ei mene hyvin. Majoitustoiminta on välillä pakko keskeyttää, kun ihmiset ja eläimet tekevät tuhojaan. Venla huomaa mitä kaikkea Jörn on kuitenkin hoitanut, kun huhkii yksin lumitöissä ja kantaa puita saunalle. Joku on ryhtynyt trollaamaan Venlan blogia, ja sinne tulee ilkeitä kommentteja. Vlogiaan Venla ei ole päivittänyt ollenkaan, sekään ei ole ilman Jörniä onnistunut. Airbnb-sivustolle tulee myös negatiivista palautetta ikävien sattumusten vuoksi. Mutta Venla ei aio antaa periksi.

Venlan ex-mies Henri on eroamassa nuoresta vaimostaan Pinjasta. Miehen käytös on muuttunut varsin kummalliseksi, eikä Eedlakaan halua enää asua isänsä luona.

Pelkkää kurjuutta kirja ei ole, tapahtuu paljon positiivisia asioita. Kirja on edellisten osien tapaan mukavaa ja helppoa luettavaa. Kirjan lopussa moni asia jää niin kesken, että varmasti jatko-osia on luvassa. 



keskiviikko 9. lokakuuta 2019

Anna Jansson: Sokea hetki

Gummerrus, 2018


Julia on päättänyt jättää Pålin, muuten hänen kävisi huonosti. Pål "pitää Julian kurissa", eli pahoinpitelee häntä. Ja ilmestyy sitten oven taakse ruusukimpun ja shampanjapullon kanssa. Julia vaihdattaa lukot, mutta Pål ei niin vaan anna periksi.

Gotlannin kesä on parhaimmillaan ja poliisilla riittää töitä.
Julia on alkanut tapailla Jesper Ekiä, poliisia, joka on toipumassa edellisen rakastettunsa Glorian murhasta. Mutta Julia pelkää näyttäytyä kaupungilla Jesperin kanssa. Jos Pål saisi tietää, hän tappaisi Julian. Eräänä iltana Julia on menossa Jesperin kanssa juhliin, mutta haluaa melkein samantien pois migreeniä valittaen. Jesper saattaa Julian kotiin, mutta saa myöhemmin illalla tekstiviestin: Tule, odotan sinua.  Jesper löytää Julian sängystä sidottuna, alastomana ja Jesperin kaulaliinalla kuristettuna. Ei ole vaikea arvata, kuka on pääepäilty. 

Koska Jesperin työtoverit ovat jääviä tutkintaan, tutkinnanjohtajaksi tulee Seth Blyberg mantereen puolelta. Pian Seth saa kuitenkin tiedon, että hänen poikansa on loukkaantunut vakavasti auto-onnettomuudessa, ja hän rientää takaisin mantereelle poikansa luo. Tutkintaa tulee johtamaan Himberg, jota ei tunnu kiinnostavan muu kuin saada Jesperistä leivottua syyllinen mahdollisimman pian ja päästä eroon tutkinnasta.

Samaan aikaan saaren pohjoisosassa Maria Wern selvittää nuoren Alva-papin saamia uhkauksia. Pappi itse ei ole niistä huolissaan, mutta poliisin hälyyttänyt diakoni Ragnar on huolesta suunniltaan. Hänen kiihkeän suojeleva asennoitumisensa Alvaa kohtaan ihmetyttää Mariaa. Sitten Alva katoaa. Tapaus näyttää liittyvän myös Juliaan.

"Onko meillä kostoksi oikeus riistää henki, jonka äitijumalatar on luonut? Onko se meidän uskomme mukaista?"

"Sen, joka vahingoittaa jotakuta äitijumalattaren tytärtä, on kuoltava."

Tällä kertaa kesti yli kirjan puolenvälin päästä hyppäämään dekkariin mukaan, mutta loppu vei sitten mennessään. Päivänselvältä vaikuttava tapahtumien kulku onkin jotain täysin muuta ja yllättävää. Taustalla on vuosisatojen takainen usko äitijumalattareen käärme kaulallaan.



lauantai 5. lokakuuta 2019

Essi Paju: Koskenniskan naapurissa

Karisto, 2019

 Aava on menettänyt työnsä ja mies on löytänyt nuoremman naisen. Suurin huoli on taloudellinen. Miten Aava pystyisi pitämään oman rakkaan Leia-hevosensa sekä Siiri-tyttären Papagenon? Tallipaikat ovat kalliita. Ex-mies suostuu maksamaan osan Siirin valmennuksista, mutta hevosten ylläpitoon hän ei osallistu. Aava tuskailee kuukausi toisensa jälkeen pienenvää erorahaansa. Jokin ratkaisu olisi keksittävä.

Onneksi on sydänystävä Sari, joka ei anna Aavan vaipua epätoivoon. Eräs tallinpitäjä Raija kärsii burn outista ja haluaa pitää vähän taukoa työstään. Aava pääsee sijaiseksi, ja saa samalla ilmaiset tallipaikat omalle Leialleen sekä Siirin Papagenolle. Sarin avustuksella Aava saa raivattua piharakennuksen asuttavaan kuntoon ja voi laittaa oman yksiönsä vuokralle. Siiri asuu toistaiseksi isällään, eikä ole innoissaan tallimatkojen pidentymisestä.

Hankaluuksia ilmenee pian. Raija on ostellut hevosten rehuja ja muita tykötarpeita velaksi, ja tavarantoimittajat eivät enää niitä suostu toimittamaan. Aava makselee tallin kuluja omasta pussistaan ja eroraha hupenee taas. Pesti venyy, Raijaan ei saa yhteyttä.

Muutamilla treffeilläkin Aava käy, mutta mitään vakavaa suhdetta ei synny. Koskenniskan kartanon komea pehtoori kyllä auttelee mielellään, mutta on tahollaan naimisissa kartanon emännän kanssa. Romantiikkaa on kuitenkin ilmassa.

Kun on nuorena ratsastanut ja ahminut heppakirjoja, tämän kirjan ahmaisee mielellään. Aikuisen naisen hevoskirja, jossa on tuulahdus menneiden aikojen romantiikkaa ja kartanoelämää. Ja kauniita hevosia.

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Lisa Jewell: Sitten hän oli poissa


WSOy ja Karoliina Timonen (suom.), 2019

Ellie Mack on säteilevä nuori nainen, 15-vuotias. Hänellä on rakastava perhe, ihana ja komea poikaystävä Theo, edessä koulun päättökokeet, joista hän stressaa mutta tulee luultavasti saamaan pelkkiä kymppejä. 

Sitten Ellie katoaa matkalla kirjastoon, jälkiä jättämättä. Laurel ja Paul Mack joutuvat kohtaamaan jokaisen vanhemman pahimman painajaisen: menettämään lapsensa tietämättä mitä hänelle on tapahtunut. Ellien katoaminen hajottaa muunkin perheen. Laurie uppoaa suruunsa, lakkaa tekemästä ruokaa, unohtaa kaksi muuta lastaan, Hannan ja Jaken. Paul löytää toisen naisen, Hanna ja Jake aikuistuvat ja lähtevät kotoa. Laurel on yksin pienessä asunnossaan. Kerran viikossa hän käy katsomassa kuolevaa äitiään hoitokodissa, ja kerran viikossa hän siivoaa tyttärensä Hannan asunnon.


Mutta kukaan ei ollut nähnyt Ellietä sinä aamuna. Kukaan ei ollut kiinnittänyt huomiota häneen puhumassa punatukkaisen naisen kanssa. 

Laurel veti kuvat itselleen. Se oli Ellien laukku. Hänen reppunsa. Se, joka oli roikkunut hänen olallaan, kun hän lähti kotoa kirjastoon silloin vuosia sitten. 

Paul ja Laurel hautasivat tyttärensä osittiset jäännökset yhtenä uuvuttavan intiaanikesän viimeisistä aurinkoisista iltapäivistä. He hautasivat hänen reisi- ja sääriluunsa ja suurimman osan hänen kallostaan.  

 Laurie kohtaa kahvilassa Flynnin, ihastuu ja he alkavat seurustella. Flynnillä on 9-vuotias tytär, Poppy, jonka äiti Noelle on kadonnut ja tyttö on jäänyt isänsä huostaan.  Poppy on epätavallinen pieni tyttö, henkisesti aikuisempi kuin monet aikuiset. Flynn opettaa häntä kotona, ettei hän turhautuisi tavallisessa koulussa. Kun Laurel tapaa ensimmäistä kertaa Poppyn, hän luulee näkevänstä aaveen. Tyttö on aivan Ellien näköinen.  Hiljalleen paljastuu, että Poppyn äiti Noelle antoi Ellielle tukiopetusta matematiikassa heidän kotonaan.

Kirja on henkeäsalpaava psykologien trilleri. Tapahtumien alkaessa selvitä ja hurjan totuuden alkaessa paljastua ei voi muuta kuin lukea ja lukea. Pitkään aikaan ei käteeni ole sattunut näin koukuttavaa kirjaa. Ja arvatkaas mitä: kirjan lopun perinteisissä kiitoksissa Lisa Jewell kiittelee myös "kaikkia upeita kirjabloggaajia"!!!
 

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Annamari Marttinen: Tässä meillä on kaikki nyt

Tammi,2019


Hyvää kansainvälistä lukutaidon päivää! Sain tänään parahiksi loppuun luettua syksyn uutuuksista eniten odottamani, Annamari Marttisen Tässä meillä on kaikki nyt. 

Amanda on eronnut ja muuttanut omilleen jonkin aikaa sitten. Hän tapailee Juhanaa, joka on naimisissa eikä aio erota. Amanda ja Valentin  tapaavat kansalaisopiston ruotsin tunnilla.  

"Mutta nyt, kun ajattelin sitä hetkeä kun Valja tuli luokkaan ja istui viereeni. Hän oli niin erilainen kuin kukaan aikaisemmin. Tavalla, jota en osannut selittää. Katse hänen silmissään, hänen tapansa olla ja puhua. Hänessä oli jotain salaperäistä ja selittämätöntä."

 *

"Voi hitto mikseivät ne vain mene pois. Jehovat."



Rakkaus on jo syttynyt, kun Valja kertoo tulleensa Suomeen Venäjältä turvapaikanhakijana. Hän on paennut, koska hänen uskontonsa on kriminalisoitu kotimaassa. Valja on Jehovan todistaja. Onko tässä kohtaa mahdollista tehdä kompromisseja? Voiko Amanda luopua itsestään, perheestään ja ystävistään ja antaa kastaa itsensä Jehovalle? Valjan mielestä he olisivat täydelliset yhdessä. Vai voiko Valja luopua Jehovasta koska rakastaa Amandaa? Hän on luopunut kodistaan ja perheestään Venäjällä ja tullut Suomeen, jotta voisi harjoittaa uskontoaan ja jakaa ilosanomaa muillekin.  Voivatko Jehovalle vihkiytynyt ja vihkiytymätön elää yhdessä niin että kumpikin voi säilyttää oman elämänsä ja vakaumuksensa?

"Et voi seurustella Jehovan todistajan kanssa, sinun on lopetettava se ennen kuin asiat menevät liian pitkälle.

Annamari Marttinen käsittelee taitaen vaikeaa ja monelle hyvin vierasta aihetta. Kuinka moni meistä on käännyttänyt ovelta hyvin pukeutuneita ja lempeästi hymyileviä Jehovan todistajia? Tai jättänyt vaan avaamatta, kun on nähnyt heidän kävelevän pihaan? Heistä ajatellaan, että he ovat toiselta planeetalta, outoja ja omahyväisiä. Ihmisiä, jotka ajattelevat olevansa harvoja valittuja, jotka viimeisenä päivänä herätetään ja päästetään taivaan iloihin.

"Vieläkö ehtisin karkuun. Voisinko vielä pelastaa itseni. Voisiko kaikki vielä palata ennalleen. Aikaan ennen ensimmäistä ruotsintuntia."
 
Suomen uskonnonvapaus on tuntunut kovin itsestään selvältä asialta, enkä ole osannut ajatella, että Venäjällä tapahtuu tällaisia ihmisoikeusloukkauksia.
Kirjaa lukiessa uskonlahkon rajoittavuuden takaa löytyy hyvin inhimillinen ja lämmin ihminen. Valjaan on helppo lukijankin rakastua. Kirjan miljöö, Lappeenranta sekä esillä oleva Pietari ovat kirjailijan omia maisemia, ja se antaa kirjalle omakohtaista leimaa ja uskottavuutta. Koskaan en ole tällaiseen asetelmaan törmännyt, mutta dialogi on luontevaa ja uskottavaa, ja Amandan ajatuksiin on helppo päästä sisälle.

Amandan ja Valjan hahmot jäivät elämään ja viipyilemään mieleeni. Kiitos ihanasta kirjasta Annamari!


tiistai 3. syyskuuta 2019

Mhairi McFarlane: Sinusta kaikki alkoi



Aureliana Alessi on lihava ja siksi koulukiusattu. Kiusaaminen huipentuu Itä-Lontoon yhtenäiskoulussa lukukauden viimeisenä päivänä. Tempauksen on ideoinut James Fraser, koulun komistus ja Aurelianan salainen ihastus.

Kolmekymppinen Aureliana on muuttanut nimensä Annaksi. Hänellä on unelmiensa työpaikka yliopistolla opettajana ja historian tutkijana. Tätä nykyä Anna on hoikka ja isältä perityt italialaiset värit ja piirteet tekevät hänestä eksoottisen kaunottaren. Kiusaaminen on kuitenkin jättänyt jälkensä, ja Annan sisällä on edelleen Aureliana, lihava tyttö. Hän nettideittailee, mutta kaikki hänen tapaamansa miehet ovat jonkin tason idiootteja.

Kun kutsu luokkakokoukseen tulee, Anna ei tietenkään halua mennä kohtaamaan kiusaajiaan. Ystävät saavat hänet vakuuttumaan, että juuri niin hänen pitää tehdä. Ostaa upea mekko ja tyrmätä kaikki. Niin Anna tekeekin, ja ilmenee, että kukaan ei tunne häntä. Pahimmat kiusaajat Lindsay ja Cara näyttävät tätä nykyä arkisilta ja tavallisilta. Sitten paikalle ilmestyy myös James Fraser kouluaikaisen kaverinsa Laurecen kanssa. Hekään eivät tunnista Annaa, ja ihmettelevät, onko tämä eksoottisen näköinen kaunotar jonkun avec.

Työkuvioissa Anna saa unelmiensa projektin, mutta kokee kauhun hetkiä kun huomaa, että joutuu työskentelemään James Fraserin kanssa. Mutta onko James voinut muuttua kouluajoista noin paljon? Hän on mukava ja huumorintajuinen. Vuodet ovat kohdelleet häntä hyvin ja entinen karisma on tallella. Anna ja James ystävystyvät ja viihtyvät yhdessä myös vapaa-aikana. James on juuri eronnut Eva-vaimostaan, ja Annaa ja Jamesia aletaan pitää parina. Mutta James ei vieläkään tiedä, että Aureliana ja Anna ovat yksi ja sama henkilö. 

Anna on täydellinen chick lit -sankaritar: älykäs, sarkastinen, nokkela, itsenäinen. Mutta voiko chick lit -kirjassa käsitellä niinkin raskasta aihetta kuin koulukiusaaminen? Ehkä on parempi olla lokeroimatta tätä kirjaa turhan tarkasti. Teksti ja varsinkin dialogit ovat kielellistä ilottelua, ja mielestäni myös suomentaja on onnistunut hyvin. Loppuratkaisu on tietenkin selvillä jo viimeistään puolessavälissä kirjaa, mutta kaikenlaisia käänteitä on luvassa ennen kuin sinne asti päästään.

Pidin tästä niin paljon, että varasin saman tien muutkin McFarlanen kirjat, jotka ovat suomeksi saatavilla.  Sinusta kaikki alkoi on oikea hyvän tuulen pläjäys syksyn pimeneviin iltoihin.



maanantai 26. elokuuta 2019

Arttu Tuominen: Verivelka

WSOY, 2019
Jari ja Antti ovat parhaat kaverukset. Eletään kuudennen luokan kevättä, v. 1991. Ala-aste, joka varsinkin Jarille on ollut täyttä piinaa koulukiusaamisen vuoksi, on jäämässä taakse. Jarin perhe on mukavan keskiluokkainen ja tavallinen. Antin kotona olosuhteet ovat toisenlaiset. Antin isä on selvinpäin reilu ja mukava ja osaa korjata melkein mitä vaan. Humalassa hänestä tulee mustasukkainen ja väkivaltainen. Jarilla on kehitysvammainen pikkusisko Tiina, joka palvoo veljeään ja varsinkin tämän kaveria Anttia. Antti on roteva ja harteikas, ja koulukiusaajaporukkakin ottaisi hänet mielellään riveihinsä. Mutta Antti on solidaarinen Jarille, hintelälle "vittupäälle".

Toukokuun viimeisinä viikkoina Jari ja Antti päättävät tehdä aikakapselin, joka on tarkoitus avata heidän ollessaan 40-vuotiaita eli 27 vuoden päästä. He kirjoittavat toisilleen kirjeet ja laittavat ne kapseliin, jonka hautaavat maahan. Paikka merkitään karttaan x:llä, ikuisen ystävyyden merkillä. 

Koulukiusaajajengi on lukijallekin oikeasti pelottava, ja tappelu- ja kiusauskohdat kirjassa tekivät pahaa, vaikka olen aika paatunut dekkareiden lukija. Myös kiusaajajengin pomon, Rami Niemisen kotioloihin tutustutaan, eivätkä ne ole häävit. Isä on väkivaltainen ja sekä hän että Ramin äiti ovat alkoholisoituneita. 

Vuosi 2018. Jari Paloviita on rikoskomisarion sijaisena Porin poliisissa. Hänen ensimmäinen henkirikosjuttunsa näyttää ilmiselvältä. Kesämökillä on ryypätty porukalla viikon verran. Mökillä tapahtuu puukotus, mies kuolee ja epäilty tekijä pakenee metsään. Kukaan ei oikein muista ketä mökillä on milloinkin ollut, ja mikä on tapahtumien kulku. 

Jari Paloviidalle selviää, että uhri on nimeltään Rami Nieminen ja murhasta epäiltynä on Antti Mielonen. Kuulusteluissa Antti ei muista - tai halua muistaa - mitään tapahtumista. Molemmat miehet ovat Paloviidalle haamuja menneisyydestä. Sekä Mielosella että Niemisellä on rankka rikoshistoria. Juttu näyttää olevan paketissa ja murhaaja kopissa.  Paloviita ajattelee, että on Mieloselle palveluksen velkaa kouluaikojen muistoksi. Tämä tutkinta on Jarille tärkeä näytön paikka rikoskomisarien paikan vakinaistamiseksi. Asiaa ei saa sössiä, mutta miten voisi toimia niin, että Antti välttäisi murhatuomion? Jarilla on pelissä paljon. Vaimo Terhi ja pienet kaksostytöt. Ja kaunis koti, jonka asuntolainaa Jari ei ole pystynyt juurikaan lyhentämään viime aikoina. Rikoskomisarion palkka toisi vähän valoa tulevaisuuteen. 

Nämä kaksi aikakautta kulkevat kirjassa rinnatusten. Menneisyydessä on tapahtunut asioita, jotka ovat sitoneet näitä kolmea miestä - rikoksen uhria, epäiltyä ja poliisia - yhteen. Vuoden 1991 tapahtumia avataan vähitellen. Lukija voi aavistella tapahtumien kulkua, mutta tarinan käänteet yllättävät silti. 

Paloviidan tiimissä ovat kaksikko Henrik Oksman eli Härkä, sekä kaunis Linda Toivonen. Paloviita on itse toiminut Härän parina ennen sijaisuuttaan. Härkä on loistava poliisi, mutta sosiaaalisesti rajoittunut ja pakko-oireinen. Kun Paloviita alkaa kyseenalaistaa teknistä tutkintaa ja Mielosen syyllisyyttä, Oksmanin epäilykset heräävät, ja hän alkaa selvittää esimiehensä toimia. Onko päällikkyys noussut päähän vai mistä on kyse? Paloviita asettaa vaakalaudalle koko poliisin uransa Mielosen tapauksessa. Mutta Härkä on jäljillä.

Ilahduin kun huomasin, että Verivelka aloittaa uuden DELTA-sarjan, joka kuvaa Porin poliisiyksikköä. Luultavasti saamme tutustua poliisikolmikko Paloviitaan, Oksmaniin ja Toivoseen paremminkin. Lindalla on mallimenneisyys sekä henkilökohtainen ongelma, jota hän joutuu työssään peittelemään. Kirjan loppuessa heidän jokaisen elämä jäi vaiheeseen, joka saa lukijan janoamaan lisää. Uusia osia pian, please!

keskiviikko 21. elokuuta 2019

Anne Bert: Annan itseni kuolla


Heippa!

Tämä, samoin kuin Henkireikiä -blogini löytyy nyt blogit.fi -sivustolta. Seuraamaan pääset kuvalinkkiä klikkaamalla.



Bazar,2019

Anne Bert oli ranskalainen kirjailija ja kirjakustantamon johtaja. 57-vuotiaana hänellä todettiin amyotrofinen lateraaliskleroosi eli ALS. Sairauteen ei ole parannuskeinoa, se rappeuttaa liikehermot, surkastuttaa lihakset ja johtaa lopulta tukehtumiskuolemaan. Anne Bert ei halunnut tällaista kuolemaa, ja halusi päättää itse, milloin elämä ei ole enää elämisen arvoista. Ranskassa eutanasia ei ole laillinen, joten Anne muutti Belgiaan, missä armokuolema sallitaan. Hän kuoli lääkäreiden avustamana 2.10.2017.

Kirja kertoo hänen matkastaan diagnoosin saamisesta kohti kuolemaa. Siitä, miltä tuntuu tehdä ja nähdä asioita viimeistä kertaa. Sopeutua siihen, että oma keho ei enää tottele. Elämä on ihanaa ja kauheaa, läheisten kohtalo ahdistaa. Kieli muuttuu, koska tulevaisuudesta ei voi puhua, sitä ei enää ole. ALS-diagnoosi johtaa kuolemaan lyhyen ajan sisällä.

Synkästä aiheestaan huolimatta kirjassa on pilkahdus valoa rivien välissä. Iloa luonnosta, läheisistä, kauneudesta. Ja siitä miten lopulta voi antaa itselleen luvan päästää irti.

"Tuo usko ihmiseen, usko, jota ei määrittele yksikään jumala, on lämmittänyt mieltäni ja auttanut minua pitämään kiinni elinvoimastani kun kesä on paahtanut liian kuumasti. Sillä kuolema on osa elämää: koska se ei voi olla iloinen, sen tulee voida olla kaunis ja vailla kärsimystä. "

lauantai 17. elokuuta 2019

Rosie Walsh: Hän lupasi soittaa


Otava, 2018

Sarah ja Eddie tapaavat Englannin maaseudulla. Eksynyt lammas johdattaa heidät yhteen, ja kaikki loksahtaa saman tien kohdalleen. He viettävät viikon yhdessä, rakastuvat ja toteavat, että haluavat viettää loppuelämänsä yhdessä. Sitten Eddie lähtee lomalle, ja lupaa soittaa Sarahille lentokentältä. 

Soittoa ei kuulu. Eddie tuntuu kadonneen maapallolta, somesta, Sarahin elämästä. Ystävät sanovat, että sellaisia miehet nyt vaan ovat, lupaavat soittaa mutta eivät sitten kuitenkaan pidä lupaustaan. Mutta Sarah uskoo, että Eddielle on tapahtunut jotain. Hän on kuollut tai loukkaantunut vakavasti, eikä pysty ottamaan yhteyttä. 

Sarah aloittaa kuumeisen etsinnän. Hän on päättänyt löytää elämänsä rakkauden, ja selvittää mitä Eddielle on tapahtunut. Menneisyyden salaisuudet alkavat nousta syvyyksistä. 

Juonesta on vaikea kirjoittaa enempää paljastamatta liikaa. Aluksi vaikuttaa, että kirja on romanttinen rakkaustarina, joka vilisee ihmissuhdesotkuja. Sellainen se onkin, mutta myös paljon muuta. Lukija ei pääse ihan niin helpolla kuin aluksi näyttää, ja jos luulit arvanneesi loppuratkaisun, saatat olla väärässä. Minäkin menin lankaan.

Hienoja henkilöhahmoja, pyyteetöntä auttamista, ystävyyttä, rakkautta. Myös vihaa, josta ei pääse yli eikä haluakaan. Sitä kaikkea on tämä täynnä arvoituksia oleva kirja.

perjantai 9. elokuuta 2019

Heleena Lönnroth: Perinnönjakaja


Zuppa di Porri, 2018





Kirja pureutuu jännittävään aiheeseen: Vuonna 2016 uudistuneeseen isyyslakiin jolla palautettiin kanneoikeus isyyden vahvistamiseksi niille avioliiton ulkopuolella syntyneille lapsille, jotka ovat syntyneet ennen 2.10.1976. Näin ollen jo kertaalleen jaetut perinnöt voidaan joutua jakamaan uudelleen.

Tämän on huomioinut myös Paavo Kärpänen, joka on alkanut selvittää perimäänsä ja päätynyt 75-vuotiaaseen  Janne Kauroseen, jonka on päätellyt olevan isänsä. Jannella on omaisuutta, mm. majatalo ja mökki Tenolla ja kesämökkitontteja Saimaan rannalla. Pentti on päättänyt saada perintöosansa, mutta sitä varten tarvitaan Jannelta dna-näyte, joka vahvistaa isyyden. Mutta sitäpä Janne ei suostu antamaan.

Pentti ryhtyy järeisiin toimenpiteisiin, jossa pelinappuloiksi joutuvat Jannen lapsenlapset, 15-vuotiaat Miisa ja Maija. Kun poliisi ei ryhdy toimenpiteisiin - nuoriahan nyt karkailee tämän tästä - apuun kutsutaan Kaakonetsivät, Asseri Valo ja Unto Hakkarainen. 

Kirjaa aloitellessani chattailin kirjailijan kanssa eräästä kielellisestä asiasta, joka minua on häirinnyt kaikissa Lönnrothin kirjoissa. Nimittäin mies-nainen -nimitykset. Kirjailija sanoi sen johtuvan siitä, että hän yrittää välttää tautologiaa eli toistoa. Itse käyttäisin tässä kohtaa ehkä hän-nimitystä, mutta oli antoisaa kuulla kirjoittamisen vaiheista ja miten paljon kirjailija joutuu aiheeseen perehtymään. Ja millaisia kommentteja ja palautteita lukijoilta tulee! Tässä kirjassa oli antoisia kuvauksia eri paikkojen lähihistoriasta, ja tuli tunne, että kirjailija itse tuntee paikat henkilökohtaisesti, ja tältä osin kerronta oli uskottavaa.

Itse tarina oli sen sijaan hiukan liiankin lennokas. Toki perintöasioista mitellessä on ennenkin saatu draamoja aikaan. Kaiken kaikkiaan kerronta jäi myös aika pinnalliseksi, esim. surun kuvaaminen ja siitä toipuminen. Mutta kirja oli viihdyttävää lomalukemista. Ei ollut liikaa henkilöitä eikä sivujuonia, joten lukemista ei haitannut, vaikka ajatus välillä karkasi toisaalle.

torstai 8. elokuuta 2019

Mary Higgins Clark: En sua silmistäni saa

Tammi, 2019
Vanhemmat ovat poissa, lukiolaistyttö Kerry pitää juhlat, joiden päätteeksi hänet löydetään perheen uima-altaasta kuolleena. Ennen uima-altaaseen työntämistä Kerryä on lyöty golfmailalla päähän. Teosta epäillään poikaystävä Alania, koska nuorilla on ollut riitaa juhlien aikaan ja Alan on lähtenyt pois ovet paukkuen. Puolenyön maissa, kun Kerry on ollut siivoamassa juhlien jälkiä pihalla, Alanin tiedetään menneen paikalle "sovintoa tekemään". 

Kerryn isosisko Aline on työskennellyt kolme vuotta ulkomailla toipumassa surusta, kun hänen sulhasensa on kuollut liikenneonnettomuudessa vastapuolenaan rattijuoppo. Nyt hän palaa parahiksi kotiin saatuaan opinto-ohjaajan paikan lukiosta, jotaa Kerry-sisarkin on käynyt. Samalla hän voi oman surunsa ohessa tukea vanhempiaan. Työkaveri Scott kiinnostuu Alinesta, ja he käyvät muutaman kerran ulkona. Kerryn murhaa tutkiva Mike Wilson pyytää Alinelta apua lukiolaisten jututtamisesta, ja he juttelevat asiasta pari kertaa ruokaillen yhdessä ravintolassa. Aline huomaa toivovansa Miken pyytävän häntä useammin ulos, mutta eihän murhtutkija voi seurustella todistajan kanssa. 

Kerryn naapurissa asuu äitinsä kanssa kehitysvammainen Jamie, "iso poika". Äiti Marge tietää poikansa olleen murhayönä "Kerryn kanssa uimassa", mutta ei voi kertoa tietojaan poliisille, koska haluaa suojella Jamieta. Kuinka paljon Jamien juttuihin voi luottaa, ja kuka on "iso poika", jonka Jamie on nähnyt tekevän Kerrylle pahaa? Jamie itse vai joku muu? Ja voiko pojan muistiin ja juttuihin luottaa vai onko kaikki vaan mielikuvituksen tuotetta?

Taattua Mary Higgins Clarkia ja sopivaa lomalukemista. Ei liikaa henkilöitä, ei sivujuonia, tarinaa on helppo seurata ilman pinnistelyjä. Lopputuloksen arvaa jo viimeisen kolmanneksen aikana, mutta tarina viihdyttää silti. Välillä näitä, ja toisen kerran sitten taas enemmän keskittymistä vaativaa kirjallisuutta.


perjantai 26. heinäkuuta 2019

Cilla & Rolf Börjlind: Polttopiste

S & S, 2019

Viides kirja Tom Stiltonista ja Olivia Rönningistä. Ensimmäisen kirjan mukaan nimensä saaneelle loistavalle Nousuvesi-sarjalle on kirjan takakannen mukaan tulossa jatkoa myös Suomessa. Ensin tuntui siltä, että tämä kirja on vähän väkisin väännetty, mutta kun vähän aikaa sitkeili, niin tarina lähti lentoon. Monessa kirjassa liikutaan kahdessa ajassa, yleensä menneisyyden ja nykyhetken välillä. Tässä kirjassa liikutaan kahdessa paikassa, Tukholman talvessa ja Thaimaan tropiikissa ja välillä myös viidakoissa. 

Kirjan alussa Tukholman Täbyssä räjähtää autopommi. Iskussa kuolee syyttäjä Malin Brovall sekä hänen perheensä. Onko kyseessä terrori-isku vai liittyykö tapaus Malinin työhistoriaan? Toinen isku saadaan estettyä viime tipassa. Liittyvätkö tapaukset toisiinsa, vai onko kyseessä kaksi erillistä iskua? Malin Brovallin syyttäjähistoriassa on henkilöitä, jotka kantavat kaunaa ja Malin on saanut vihapostia juuri ennen iskua. 

Mette Olsäter johtaa jutun tutkintaa. Myös Olivia Rönning on tutkimuksessa mukana. Metelle jutun ratkaisu tietää eläkkeelle siirtymistä. Meten mies Mårten tuntuu odottavan Meten eläkkeelle siirtymistä enemmän kuin tämä itse. Yhdessä olisi mukava tehdä esim. puutarhamatkoja. Tapaus näyttää ratkaistulta kun valvontakameiroiden kuvista tunnistetaan Lukas Bengtsson, nuori runoilija ja kuvataiteilija. Olivia tavannut Lukaksen pari kertaa, ja ei oikein jaksa uskoa hänen syyllisyyteensä.

Tom Stiltonilla on synkkä salaisuus, jota hän on paennut avovaimonsa Lunan kanssa Tomin sisaren Aditan emännöimään joogakeskukseen Thaimaahan. Tom on vaipunut masennukseen, mutta piristyy, kun saa oudon toimeksiannon pyörätuolissa istuvalta Veronica Wadnerilta. Tom lähtee etsimään valokuvan perusteella miestä, ainoana johtolankanaan vanha jokilaiva nimeltä Contamana. Viidakko on julma, ja ihmiset vielä julmempia, varsinkin kun on kysymys huumeista, tällä kertaa oopiumista. 

Tässäkään kirjassa ei unohdeta Minkkiä, Tomin poliisiaikojen vasikkaa. Minkki asuu Lunan omistamassa proomussa ja on löytänyt rakkauden nimeltä Bettan. Violetit lamput palavat proomussa, mutta hamppukasvattamosta ei ole tällä kertaa kyse.  

Vaikka aiheet ja paikat eivät tunnu millään lailla sivuavan toisiaan, yhteys löytyy kuitenkin kuten aina Nousuvesi-sarjan kirjoissa. Abbas lentää Tomin avuksi ja miehet lähtevät hurjalle retkelle viidakkoon. 

Abbas on aikaisemmissa kirjoissa pelastanut monta tilannetta huippuunsa hiotuilla veitsenheittäjän taidoillaan. Pidin siitä, että tässä kirjassa hänen persoonaansa sai tutustua vähän paremmin, käydä hänen asunnollaan ja vaatekaapillaan. Huoliteltu, komea, Armanin puvussa viihtyvä Abbas on paitsi häikäilemätön ja rohkea, myös lämmin ihminen ja valmis kuolemaan ystäviensä puolesta.

Saako Mette siirtyä rauhassa eläkkeelle ja kuka on hänen manttelinperijänsä? Kuka on mies, jota Veronica Wadner etsii, ja miksi? Kirjan loppuratkaisu on päätähuimaava eikä ainakaan minulla ollut ennen viimeistä lukua siitä mitään ennakkoaavistusta. Lue niin tiedät!

torstai 25. heinäkuuta 2019

Carolina Setterwall: Toivotaan parasta

Otava, 2019



Omaelämäkerrallinen romaani, jota lukiessa en ainakaan minä huomannut, mikä on faktaa ja mikä fiktiota. Carolinalla ja Akselilla on vauva Ivan, joka nukkuu yöt levottomasti. Carolina nukkuu usein yöt vauvan huoneessa, koska joutuu rauhoittelemaan Ivania vähän väliä imettämällä. Lokakuussa 2014 Carolina menee Ivanin kanssa herättämään isää. Mutta jokin on oudosti. Aksel nukkuu eri asennossa kuin tavallisesti. 

Uskallan tuskin koskettaa nilkkaasi, joka pistää esiin peiton alta sängyn jalkopäässä, missä seison. Kosketan kuitenkin. Siellä sisällä ei virtaa veri. Sinä et ole enää siinä. Sinä olet kuollut. 

Kirja on rakennettu niin, että joka toinen luku käsittelee aikaa Carolinan ja hänen puolisonsa tapaamisesta puolison kuolemaan saakka. Ja joka toinen luku aikaa lokakuun 2014 jälkeen, jolloin Carolinasta tulee äkkiä pienen Ivanin yksinhuoltaja. Alkuajat ovat rakkaustarinaa, ihastumista ja kodin rakentamista. Ja sitä, miten kaikesta ei ollakaan yhtä mieltä. Carolina haluaa kissan ja sitten lapsen, ja painostaa myös puolisoaan, joka ei ole niinkään halukas ryhtymään vielä isäksi. Pariskunnan viimeiset yhteiset ajat eivät ole pelkkää vaaleanpunaista hattaraa. Vauva valvottaa ja on vaativa. Carolina imettää yötäpäivää eikä uskalla lähteä juuri mihinkään ilman vauvaa. Akselilla on työnsä, jota hän pystyy hoitamaan osin kotoaan käsin. 

Carolina, Ivan ja Aksel mainitaan kirjassa nimeltä. Aksel on sinä, jolle Carolina kirjoittaa tarinaansa. Muut ovat äitisi, isäsi, veljesi, äitini, äitipuoleni, ystäväni. Ilmeisesti henkilöllisyyden suojaamiseksi ketään ei mainita nimeltä. Tämä lähipiiri ja tukiverkosto on kirjassa vahvasti läsnä. Ensimmäisinä vuorokausina Carolinaa ei jätetä hetkeksikään yksin Ivanin kanssa, läheiset vuorottelevat hänen luonaan yötäpäivää. Carolinan ei tarvitse jaksaa muuta kuin imettää ja hengittää. 

Hiljalleen Carolina matkaa surun läpi keskipisteenään Ivan. Äidin ja vauvan symbioosi on vahva, ja välillä ahdistavakin. Tukijoukot tarjoavat apuaan, mutta Carolinan on vaikea olla poissa Ivanin luota. Mutta äitiysloma loppuu, Carolina palaa työhön ja Ivan menee päiväkotiin. 

Vanhemmuus on ensisijalla Carolinan elämässä. Mutta voisiko sitä elämää olla jakamassa joku muu, ja milloin olisi aika uudelle rakkaudelle?

 Ivan joutuu kasvamaan ilman isää, mutta rakastavia aikuisia hänen elämästään ei puutu. Ivanin kasvaessa välillä pohditaan, onko isä taivaassa vai jossain muualla. Ivanille isä on vaan valokuvan hahmo, muistikuvaa hänelle ei ehtinyt muodostua. Koskettava ja osin ahdistavakin kirja, oikea selviytymistaistelu. Kirjassa on vahvasti läsnä suku ja ystävät, keskinäinen rakkaus ja välittäminen.


keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Mika Nikkilä: Suomen aavemetsästäjät


Basam Books, 2019
Mika Nikkilä perusti veljensä Markus Nikkilän kanssa v. 2014 rajatiedon ilmentymiä tutkivan Paranormal Investigations Group Finlanin. Tartuin kirjaan, koska Mika Nikkilä on tulossa kirjailijavieraaksi Lammin kirjastoon, missä työskentelen. Kirjassa kerrotaan Mikan ja Markuksen sekä heidän mukanaan vaihtelevasti kulkevien ryhmäläisten kokemuksista aaveenmetsästyksestä.


Ryhmällä on keikoillaan mukana teknisiä laitteita. Tärkein niistä on Ghost box, joka skannaa satunnaisesti radiokanavia muodostaen samalla ns. white noise -ääniä. Laitteen avulla veljekset ovat saaneet yhteyksiä edesmenneisiin henkilöihin saaden kohinan seasta vastauksia kysymyksiinsä. Digisanelin tallentaa äänet, esim. kuiskaukset, joita ei paikan päällä pystyisi kuulemaan. Emf-mittari mittaa sähkömagneettisten kenttien muutoksia. Henget ovat kirjan mukaan energiaa, ja varsinkin paikoissa, joissa ei ole sähköä, mittarin arvon nousut ovat merkki henkien läsnäolosta. Lisäksi käytössä on yövideokamera sekä turvakameroita.

 Kirjan alussa Nikkilä kertoo hengistä, orbeista, poltergaist-ilmiöistä sekä tutkimuksen kulusta yleensä. Miehet ovat käyneet aaveita metsästämässä esim. Kytäjän kartanossa, Valkeakosken kaupunginteatterissa, Sääksmäen kartanossa, Sibeliuksen syntymäkodissa, Lapinlahden sairaalassa ja Outokummun kaivoksessa. Kirjassa kerrotaan varsin yksityiskohtaisesti istunnoista eri paikoissa ja ketä niissä on "tavattu". Usein Ghost boxin kautta puhuvat historian merkkihenkilötkin. Kirjan mukaan nämä henget eivät aina tiedä kuolleensa, vaan ovat jääneet vaeltelemaan jonkinlaiseen välitilaan. Joskus mukana on meedio, joka tunnistaa herkemmin henkien läsnäolon ilman mitään laitteita, ja onnistuu jopa joskus lähettämään heitä "valoon". 

Teksti on osin jopa puuduttavan tarkkaa kuvausta istunnoista, jotka toistuvat samanlaisina. Ryhmän kokemukset henkien läsnäolosta, puheesta ja jopa kosketuksista saavat kyllä skeptikonkin uskomaan, että kyllä tuolla henkimaailmassa vipinää on. Mika ja Markus ovat esiintyneet myös muutamissa tv-ohjelmissa, esim. Ylpeästi erilaiset ja EVS live, joista jälkimmäinen, suora lähetys ei ollut niinkään hyvä kokemus. 

Kirjan luettuani odotan kovasti kirjailijavierailua. Mika Nikkilä kertoo kirjastaan sekä aaveenmetsästyksestä Lammin kirjastossa (os. Linjatie 4, Lammi) perjantaina 23. elokuuta klo 16.30-17.30. Jos kiinnostuit ja sinulla on mahdollisuus, tule ihmeessä kuuntelemaan. Paranormal Investigations Group Finlandin Youtube-kanava löytyy tästä linkistä.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Denise Rudberg, Hugo Rehnberg: Ihan vaan väliaikaista


Into, 2018


Lisen elää hyvää elämää. Hänellä on ihana aviomies Daniel sekä pieni tytär (hiukan aluksi hämäsi kun tytärtä kutsutaan nimellä Mika, liekö lyhennös Mikaelasta). Hänellä on myös nousujohtoinen ura pr-toimistossa. Erään romanttisen viikonlopun päätteeksi Daniel kuitenkin ilmoittaa haluavansa erota. Lisen on musertunut, mutta yrittää jatkaa elämäänsä niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Mika on isän tyttö, ja isä on siloitellut hänelle tietä ja myöntynyt sellaisiinkin asioihin, mitä Lisen on kieltänyt. Mika ei suvaitse Lisen tekemää aamupalaa, ei hänen lukemaansa iltasatua. Mika haluaa isän.

Teddy on hulivilipoika, rikas perijä, joka ei ole tehnyt päivääkään oikeaa työtä. Hän pistää iloisesti rahaa menemään naisiin, autoihin ja klubeille, asustaa mukavasti luksusasunnossa eikä kanna huolta huomisesta. Kunnes perheen lakimies ilmoittaa hänelle, että hän on tuhlannut koko perintöosuutensa ja lisäksi velkaantunut pahasti. Teddylle ei jää mitään. 

"Lisen tunnisti heti naapurinsa. Perintöidiootin, joka järjesti koko ajan häiritseviä jatkoja, joilla kävi kaikenlaista irtojengiä ."

"Yksi hapan akka kolmannessa kerroksessa valittaa joka kerta, kun liikahdankin. Hänellä on jotain minua vastaan."

Kun asuntokin menee alta, samassa taloyhtiössä asuva Lisen heltyy ja ottaa Teddyn vierashuoneeseensa majoittumaan - ihan vain tilapäisesti. Teddy lähtee myös Lisenin aveciksi ystävättären häihin. Monta katastrofia tapahtuu, ja Teddy joutuu etsimään itselleen uuden katon päänsä päälle.

Lisenin aina niin asiallinen pomo Pella alkaa lepsuilla ja toimiston laskutuksesta löytyy epäselvyyksiä. Pella käyttäytyy muutenkin omituisesti, ja kun Mika alkaa kertoa isän uudesta ystävästä, lukijan ei tarvitse olla ruudinkeksijä arvatakseen tämän juonenkäänteen.

Lienee ensimmäiseltä sivulta asti selvää, miten tapahtumat lopulta kehittyvät. Kustantajan sivuilla sanotaan, että Denise Rudberg kirjoitti aikaisemmin chick lit -kirjoja. Tämä kirja ei ihan chic  lit -määritelmään mahdu, mutta läheltä liippaa. Juuri sopivaa kesälukemista, kun haluaa laittaa aivot narikkaan ja antaa tekstin viedä. Rudberg kirjoittaa myös Marianne Jidhoff -dekkareita, joita en ihan äkkiseltään muista lukeneeni. Pitääpä kokeilla miten dekkarigenre Rudbergilta taipuu.

Anna-Leena Härkönen: Kenraaliharjoitus

Otava, 2019

Jane ja Mikki ovat nelikymppinen pariskunta. Jane on vapaaehtoisesti lapseton, Mikillä on edellisestä liitosta aikuinen poika, joka asuu ulkomailla. Mikki työskentelee teatterin lavalla, Jane matkatoimistovirkailijana. Seksistä on tullut kotityö muiden joukossa. Mikki ehdottaa parinvaihtoa, johon Jane vastahakoisesti suostuu, koska ei halua menettää Mikkiä. Näissä tunnelmissa Jane löytääkin omasta seksuaalisuudestaan uusia puolia, joita Mikin on vaikea hyväksyä. Ja äkkiä Mikki onkin se osapuoli, joka pelkää menettävänsä. 

Jane on kasvanut äitinsä kanssa, isä ei ole juurikaan kuvioissa ollut. Janella on läheinen suhde äitiinsä, kuten myös sisarpuoleensa Karoon ja erityisesti hänen pieneen tyttäreensä Pihlaan. Kaiketi, jotta juoni ei pyörisi täysin seksin ympärillä, mukaan on sivujuoneksi otettu myös perhesalaisuuksia. Lopulta tämä sivujuoni nouseekin pääjuoneksi. 

Usein, kun olen lukenut Anna-Leena Härkösen kirjoja, minulle on tullut tunne, että kirjailija pukee sanoiksi päänsisäisiä ajatuksiani, joille en itse ole löytänyt sanoja. Tulee ahaa-elämyksiä, että juuri noinhan minäkin ajattelen. Tuntematta sen paremmin Härkösen yksityiselämää tätä kirjaa lukiessa tuli tunne, että kirjailija on mennyt liian kauaksi mukavuusalueeltaan. Kirjasta puuttui annaleenamainen huumori ja itseironia, joka minuun uppoaa kuin veitsi voihin. Samanlainen fiilis tuli lukiessa lottovoittajista kertovaa Kaikki oikein -kirjaa. Oma kosketuspinta puuttui. Tai ehkä onkin niin, että Anna-Leena Härkönen uskaltaa pureutua vaikeisiinkin aiheisiin, mutta kun lukijalta puuttuu oma kosketuspinta, kirja jättää viileähkön vaikutelman. Seuraavaa kirjaa odotellessa.



lauantai 13. heinäkuuta 2019

Kirsikka Saari: Hölmö nuori sydän

Otava, 2018

Hän haluaa jälleen ollla kevyt ja ihan järjettömän nuori, se joka pystyy tekemään spagaatin farkut jalassa. Se joka menee uimaan vaatteet päällä, joka seurustelee kolme päivää ja saa tarpeekseen, se joka nauraa niin paljon että cokikset pursuavat nenästä.


Nimensä veroinen kirja, itse olisin tämän ehkä sijoittanut nuorten aikuisten osastolle. Aikuisenkin hyvä lukea. Päähenkilöitä ovat ysiluokkalaiset Lenni ja Kiira. Lenni on lievästi koulukiusattu, ja katselee Kiiraa kaukaa. Lenni on äitinsä Sadun ainokainen, isätön poika joka huolehtii enemmän alkoholisoituneesta äidistään kuin äiti hänestä. Kiira on äitinsä Anskun nuoruuden hairahduksen tulosta.

Koska Joonas on jättänyt Kiiran, tämä etsii lohdutusta Lennistä. Yksi kerta humalassa rappukäytävässä ilman kondomia, ja Kiira tulee raskaaksi. Kiiran ystävät ovat riemuissaan, he lupaavat auttaa, hoitaa lasta kollektiivisesti. Äiti Ansku ei ole innoissaan, hänellä on tarpeeksi huolta Kiiran pikkuveljistä. Lääkäri ja Ansku kannustavat aborttiin. Kiiralle on tehty keskeytys jo vuosi sitten. Jotenkin hän ajautuu päätökseen pitää lapsen, ja kertoo myös Lennille, joka lupaa kantaa vastuunsa isänä. Nuoret suunnittelevat yhteistä kotia ja elämää. Mutta miten erilaisia he ovatkaan, Kiira joka on tyttöporukan johtohahmo ja Lenni, hintelä ja hiukan hyljeksitty poikaporukassa.

Lenni löytää isähahmon Jannesta, pääsee judoporukoihin aikuisten miesten kanssa. Janne ei kyseenalaista Lennin isäksi tuloa, vaan kyselee ja kannustaa. Jannesta äärioikeistolaisine mielipiteineen tulee Lennille esikuva, ja Jannen porukassa hän tuntee täyttävänsä miehen mitat. Lenni tekee valintoja, joilla on seurauksensa. 

 Teiniraskaus, hiukan kaluttu ja kulunut aihe. Pidin kuitenkin lähestymistavasta. Nuoret, joilla ei muutenkaan ole asiat ihan kunnossa, tekevät rohkean ratkaisun jonka lopputulosta eivät täysin - jos ollenkaan - tajua. Onko motiivina päästä kotoa pois omaan elämään, leikkimään kotia pienenä perheenä? Yhteisen lapsen odotus ei tee nuorista aikuisia. Tukijoukkoja ei juuri ole. Nekin kaverit, jotka Kiiraa kannustivat pitämään lapsen, kaikkoavat sitä mukaa kun Kiiran vatsa kasvaa. Lenni on hukassa omilla teillään. Nappia painamalla asiat eivät järjesty. Viimeisessä luvussa, sairaalahuoneessa vauvan synnyttyä lukijalle tulee tunne, että monta kivikkoa on vielä edessä näillä nuorilla. Mutta ehkä he kuitenkin ovat lähempänä aikuisuutta ja selviävät.

”Pieni tytön tylleröinen tietä pitkin kulki...”

maanantai 1. heinäkuuta 2019

Malin Persson Giolito: Tapaus Youssuf K.

Kuvahaun tulos haulle tapaus youssuf k
Johnny Kniga, 2019

Malin Persson Gioliton ensimmäinen suomennettu dekkari Suurin kaikista teki minuun lähtemättömän vaikutuksen (blogipostaukseni kirjasta voi lukea täältä). Samoin kirjasta tehty tv-sarja Quicksand.

Tapaus Youssuf K. on pienoisromaani, jonka lukee helposti yhdellä istumalla. Ruotsia ravistelee terrori-iskujen sarja. Parikymppinen Youssuf opiskelee toista vuotta Uppsalan oikeustieteellisesssä. Hän asuu opiskelija-asuntolassa ja työskentelee vapaa-aikanaan baarimestarina Tukholmalaisen osakunnan baarissa. Viikonloppuisin hän matkustaa junalla Södertäljeen isänsä, äitinsä ja sisarensa luokse.

Youssuf on ollut pitkään huolissaan taksikuski-isästään, joka vaikuttaa laihtuneelta ja ahdistuneelta. Erään tuhoisan iskun jälkeen Yossuf pidätetään, eikä hän tiedä syytä. Liittyykö se jotenkin isään?

Vaikka Youssuf vapautetaan, tapahtumat seuraavat häntä aina. Hänet on leimattu terroristiksi. Koko perheen elämä järkkyy ja hajoaa palasiksi. Niin myös Youssufin koko tulevaisuus.

Amanda Vaara: Yösähköä

Kuvahaun tulos haulle amanda vaara yösähköä
Karisto, 2018

Pientä fiksausta vaille -kirjassa Venla hyppäsi kiinteistövälittäjästä majatalon emännäksi. Hän osti vanhan koulun kodikseen ja alkoi pyörittää siellä Villa Venla -hosteliaan. Suomen talvi koettelee, putket jäätyvät ja sähkölaskut ovat tähtitieteelliset. Venla ei kuitenkaan lannistu. Kuvassa on taas mukana Venlan kuiville päässyt miesystävä Jörn eli Juuso,  joka jatkaa muusikon elämäänsä ja pitää Venlan kanssa majataloa pystyssä.

Venla pitää elämänmuutoksestaan blogia, ja saa idean myös alkaa tehdä Youtube-videoita. Blogin kommentit ovat olleet enimmäkseen kilttejä, mutta videoiden myötä hän saa tutustua nettimaailman raadolliseen puoleen. Lisästressiä tuo huoltajuuskiista ex-miehen Henrin kanssa. Tytär Eedla haluaisi kokonaan asumaan isänsä ja tämän uuden vaimon luo, Laurin asumisjärjestelyistä käydään kiistaa, johon tarvitaan lastenvalvojankin sovittelua.

Kun elämä potkii päähän, ystävät auttavat. Blogimaailman kautta Venla on tutustunut pohjoisessa hostelia pitävään Saanaan. Naiset tapaavat ja kehittelevät yhteistyökuvioitakin. Ystävätär Johanna kipuilee lapsettomuutensa kanssa. Naapuriin on muuttanut varsin vauhdikas perhe, johon kuuluu lapsia ja sijaislapsia. Satu-äidiltä on vaikea saada puheenvuoroa, mutta omat kipukohtansa hänelläkin on. Naapurin seitsemänkymppinen taiteilijasielu Ilona on löytänyt rakkauden, ikätoverinsa Lassin, johon Venlakin saa tutustua. Mutta onko Lassin hurmaavan ulkokuoren takana sittenkin jotain outoa?

 Kun yksi ongelma ratkeaa, tilalle tulee pari uutta. Ei voi kuin jäädä odottamaan seuraavaa osaa Villa Venla-sarjasta. 

Stina Jackson: Hopeatie


Hopeatie
Otava, 2019


Lina katosi kolme vuotta sitten. Isä Lennart jätti hänet pysäkille odottamaan koulubussia, johon hän ei kuitenkaan koskaan noussut. Lelle omistaa elämänsä tyttärensä etsintöihin, vaikka muut ovat jo luovuttaneet. Hän ajelee Pohjois-Ruotsia halkovaa Hopeatietä, koluaa jokaisen metsätien, mökin ja vajan. Lellen vaimo on jättänyt hänet, ja mies on menettänyt sekä elämänhalunsa että -hallintansa. Linan ääni kutsuu häntä jatkamaan etsintöjä. Sitten toinenkin tyttö katoaa.




Meja on 17-vuotias, saman ikäinen kuin Lina kadotessaan. Hän muuttaa Tukholmasta "tuppukylään" sekavan äitinsä kanssa, koska ei muutakaan voi. Äidillä on taas uusi mies, jonka luokse äiti ja tytär muuttavat. Torbjörn on erilainen kuin Siljen aikaisemmat miehet. Hän haluaisi olla Mejalle isä, mutta tyttö on sitä mieltä, ettei mitään isää tarvitse. Sitten löytyy Carl-Johan, erikoinen nuori mies, ja pari alkaa seurustella. Olosuhteet äiti-Siljen kanssa muodostuvat sellaisiksi, että Meja muuttaa Carl-Johanin perheen luo, minne hänet otetaan avosylin vastaan. Perhe on erikoinen. Kännyköitä ei käytetä, lankapuhelin on. Ei televisiota. Perhe pyrkii elämään mahdollisimman omavaraisesti ulkoisten mahtien salaliittojen varalta.


Lellen ja Mejan tiet kohtaavat, ja heidän välilleen syntyy yhteys. Loppua kohti tapahtumat alkavat vyöryen selvitä. Vielä siinäkin vaiheessa lukija voi arvailla syyllistä monien ehdokkaiden joukosta. Ihan uskottava tarinan loppu ei ollut, mutta kirja oli muuten loistava lukukokemus. Hieno esikoisteos, toivottavasti Jacksonilta on pian tulossa lisää luettavaa. 

Leila Slimani: Kehtolaulu


Kuvahaun tulos haulle leila slimani kehtolaulu
WSOY, 2018


Tässä kirjassa selviää jo alussa, mitä tulee tapahtumaan. Tarina pureutuukin siihen, mitkä asiat johtivat tähän.

Paul ja Myriam ovat kahden pienen lapsen vanhempia. Myriam haluaa palata työelämään, ja pariskunta päättää palkata lapsille hoitajan kotiin. Heillä on tiukat vaatimukset. Ei paperitonta, ei liian vanhaa eikä hunnutettua. Sitten heidän elämäänsä astuu Louise, ja kaikki ongelmat tuntuvat ratkeavan.  

Paul ja Myriam saavat tehdä rauhassa töitä. Tarvittaessa Louise jää yöksi, jos vanhemmat tekevät ylitöitä tai haluavat mennä lasilliselle ystäviensä kanssa. Koti hohtaa puhtauttaan, ruoka on valmiina kun vanhemmat tulevat töistä, lapset ovat hyvin hoidettuja, puhtaita ja ravittuja. Louise on tehnyt itsensä välttämättömäksi. Tosiasiassa Louisen elämä on retuperällä. Vaaran merkkejä on ilmassa, mutta Paul ja Myriam eivät niitä huomaa työuriensa nousukiidossa.


Tarinan edetessä Louisen täydellisyyteen ilmaantuu särö toisensa perään. Hänen sielunelämänsä jää hämäräksi, mikä on kai kirjan tarkoituskin. Kirjassa pureudutaan yhteiskunnan eriarvoisuuteen, siihen miten yläluokka elää siloteltua perhe-elämää, kun joku toinen hoitaa kodin ja lapset heidän puolestaan.

Jännityskirjallisuus-genressä sikäli erilainen kirja, että se ei ole kovin jännittävä. Koukuttavuutta kuitenkin lisää Louisen ympäriltä hiljalleen purkautuva täydellisyyden kuori. Kirja on saanut vuonna 2016 Ranskan arvostetuimman Concourt-kirjallisuuspalkinnon. Taidokas psykologinen kokonaisuus, joka minut jätti kuitenkin vähän kylmäksi. 

perjantai 31. toukokuuta 2019

Emma Luoma: Vain huonoja vaihtoehtoja


Myllylahti, 2019
Tämä kirja houkuttaa jo varsin positiivisella nimellään. Emma Luoman esikoisteos on herkullinen sekoitus chick litia, dekkaria ja lääkärisarjaa. 

Usein kirjoissa kikkaillaan kummallisilla etunimillä, mikä saa ainakin minut ärtymään. Sisarukset Junita Mariel ja Jeromias kertovat nimillään ehkä vaan vanhemmistaan, varsinkin kun ympärillä häärää ihmisiä nimeltä Tatu, Oliver, Pyry, Reetta, Anja....ikäluokalleen yleisiä nimiä. Sisarusten nimistä taipuu näppärästi lempinimet Juni ja Jero, toisilleen Ju ja Je, joskus vaan u ja e.

Tapahtumat sijoittuvat n. 5000 asukkaan "Himmelikaupunkiin" mikä on sisarusten kotipaikka. Jero on vammautunut pahasti hämärissä olosuhteissa syttyneen kotitalonsa tulipalossa. Parvekkeelta hyppääminen on lisännyt vammoja. Jero palaa pitkän kuntoutuksen jälkeen kotitalon tontille rakennettuun esteettömään rakennukseen. Juni on valmistunut lääkäriksi. Hän saa töitä kotikaupunkinsa terveyskeskuksesta tarkoituksenaan asua Jeron kanssa aluksi ja auttaa häntä alkuun pyörätuolielämässä. Samalla hän pakenee huonosta parisuhteestaan, vaihtaa puhelinnumeronsa ja autonsa ja toivoo ettei ex-avomies Pyry löydä häntä. 

Juni pääsee nopeasti sisälle terveyskeskuksen varsin hektiseen maailmaan, löytää uudelleen lapsuudenystävänsä Reetan ja alkaa viettää aikaansa myös lääkärikollegojensa Tatun ja Oliverin kanssa. Miehet asuvat kämppiksinä Tatun talossa, ja pian tietysti romanssi alkaa orastaa Junin ja toisen lääkärikomistuksen välillä. 

Jero aiheuttaa kuitenkin huolta. Hän on katkera vammautumisestaan, eikä päästä Junia helpolla. Toisaalta hän jurottaa siskolleen, mutta kuitenkin takertuu tähän soitellen ja viestitellen jatkuvasti perään. Pian Junita huomaa, että Jerolla on selvästi myös psyykkisiä ongelmia, ja kipu- ja unilääkkeitä kuluu enemmän kuin resepteissä lukee. Uudella inva-autolla ajelu tuntuu hankalalta eikä jaksa kiinnostaa. 

Pian kaupungilla alkaa tapahtua onnettomuuksia, joista varsin monessa sanotaan olleen osallisena tumma auto, jossa on invatunnus. Onnettomuudet tuntuvat sattuvan sellaisille ihmisille, jotka ovat edesauttaneet Jeron ja hänen naisystävänsä Kaislan eroa ennen Jeron vammautumista. Samalla Jeroa ja Junia aletaan vainota, talon edustalle ilmestyy milloin hautakynttilöitä, milloin kuollut kani tai sytkäri. Pelko saa vallan, kun Juni ei enää uskalla luottaa veljeensä, eikä tiedä onko ilkivallan tarkoitus pelotella Jeroa vai häntä itseään. 

Vähän epäilin kirjan käteen ottaessani, että onko Luoma nyt haukannut liian suuren palan kakkua, kun on halunnut yhdistää esikoiskirjassaan näin monta eli genreä. Mutta kirja toimii aivan loistavasti! Emma Luoma on itse lääkäri, ja osaa kirjoittaa lääkärin työstä uskottavasti ilman sen kummempaa romantisointia. Toki terveyskeskuksessakin voi kipinöidä, kuten millä tahansa työpaikalla. Siitä päästäänkin sujuvasti chick lit -puolelle. Hauska yksityikohta on mielestäni sulkuihin merktyt kertoja-Junin ajatukset repliikkien välillä. Tapahtumat kaupungissa tuntuvat aluksi hiukan epäuskottavilta, mutta pian huomasin miettiväni kuumeisesti, kuka on tihutöiden ja onnettomuuksien takana. 
Dekkarityyliin kirjassa tunnelma tiivistyy kohti varsin dramaattista loppukohtausta. Ja chick lit -tyyliin lopussa asiat loksahtavat ihanasti kohdalleen. Lisää tällaista, kiitos!



keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Katarina Wennstam: Jengi

Otava, 2017

Jengi on neljän miehen kaveriporukka, joka on viettänyt nuoruutensa yhdessä. Nyt heillä on urat, vaimot ja lapset, mutta he tapaavat silloin tällöin ja pelaavat salibandya yhdessä. Jengillä on salaisuus, tapahtuma lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Jokaisen intresseissä on, että salaisuus ei paljastu, sillä se vaikuttaisi heidän elämäänsä tuhoisasti. Sitten yksi kaveruksista löytyy murhattuna. 

Charlotta Lung, joka kärsii kroonisesta migreenistä, on palannut poliisin työhön pitkältä sairauslomalta. Hänet on siirretty vähäpätöisempiin tehtäviin, mutta pääsee kuitenkin tutkimaan juttua. Myös asianajaja Shirin Nouri, entinen Sundin, tulee vedetyksi juttuun mukaan lapsuudenystävänsä kautta. Murhatulta Hugolta löytyy yhteyksiä rasistisiin medioihin. Shirin joutuu maahanmuuttajataustansa vuoksi kommenttikenttien someraivon kohteeksi. 

Loppuratkaisu yllättää, tietenkin. Wennstamin kirjoissa naisen asema ja miehinen vallankäyttö ovat usein keskiössä, ja pidän hänen tyylistään. Aiemmissa kirjoissa on käsitelty myös paljon Charlottan ja Shirinin yksityiselämää, mikä on tuonut kirjoihin syvyyttä, ja sitä olisin kaivannut myös tähän kirjaan. Ehkä asiat on pureskeltu valmiiksi edellisissä kirjoissa, mutta tapahtuuhan ihmisille yksityiselämässää asioita koko ajan, miksi ei siis myös kirjassa?