Emma Luoma: Vain huonoja vaihtoehtoja

Myllylahti, 2019

Tämä kirja houkuttaa jo varsin positiivisella nimellään. Emma Luoman esikoisteos on herkullinen sekoitus chick litia, dekkaria ja lääkärisarjaa. 

Usein kirjoissa kikkaillaan kummallisilla etunimillä, mikä saa ainakin minut ärtymään. Sisarukset Junita Mariel ja Jeromias kertovat nimillään ehkä vaan vanhemmistaan, varsinkin kun ympärillä häärää ihmisiä nimeltä Tatu, Oliver, Pyry, Reetta, Anja....ikäluokalleen yleisiä nimiä. Sisarusten nimistä taipuu näppärästi lempinimet Juni ja Jero, toisilleen Ju ja Je, joskus vaan u ja e.

Tapahtumat sijoittuvat n. 5000 asukkaan "Himmelikaupunkiin" mikä on sisarusten kotipaikka. Jero on vammautunut pahasti hämärissä olosuhteissa syttyneen kotitalonsa tulipalossa. Parvekkeelta hyppääminen on lisännyt vammoja. Jero palaa pitkän kuntoutuksen jälkeen kotitalon tontille rakennettuun esteettömään rakennukseen. Juni on valmistunut lääkäriksi. Hän saa töitä kotikaupunkinsa terveyskeskuksesta tarkoituksenaan asua Jeron kanssa aluksi ja auttaa häntä alkuun pyörätuolielämässä. Samalla hän pakenee huonosta parisuhteestaan, vaihtaa puhelinnumeronsa ja autonsa ja toivoo ettei ex-avomies Pyry löydä häntä. 

Juni pääsee nopeasti sisälle terveyskeskuksen varsin hektiseen maailmaan, löytää uudelleen lapsuudenystävänsä Reetan ja alkaa viettää aikaansa myös lääkärikollegojensa Tatun ja Oliverin kanssa. Miehet asuvat kämppiksinä Tatun talossa, ja pian tietysti romanssi alkaa orastaa Junin ja toisen lääkärikomistuksen välillä. 

Jero aiheuttaa kuitenkin huolta. Hän on katkera vammautumisestaan, eikä päästä Junia helpolla. Toisaalta hän jurottaa siskolleen, mutta kuitenkin takertuu tähän soitellen ja viestitellen jatkuvasti perään. Pian Junita huomaa, että Jerolla on selvästi myös psyykkisiä ongelmia, ja kipu- ja unilääkkeitä kuluu enemmän kuin resepteissä lukee. Uudella inva-autolla ajelu tuntuu hankalalta eikä jaksa kiinnostaa. 

Pian kaupungilla alkaa tapahtua onnettomuuksia, joista varsin monessa sanotaan olleen osallisena tumma auto, jossa on invatunnus. Onnettomuudet tuntuvat sattuvan sellaisille ihmisille, jotka ovat edesauttaneet Jeron ja hänen naisystävänsä Kaislan eroa ennen Jeron vammautumista. Samalla Jeroa ja Junia aletaan vainota, talon edustalle ilmestyy milloin hautakynttilöitä, milloin kuollut kani tai sytkäri. Pelko saa vallan, kun Juni ei enää uskalla luottaa veljeensä, eikä tiedä onko ilkivallan tarkoitus pelotella Jeroa vai häntä itseään. 

Vähän epäilin kirjan käteen ottaessani, että onko Luoma nyt haukannut liian suuren palan kakkua, kun on halunnut yhdistää esikoiskirjassaan näin monta eli genreä. Mutta kirja toimii aivan loistavasti! Emma Luoma on itse lääkäri, ja osaa kirjoittaa lääkärin työstä uskottavasti ilman sen kummempaa romantisointia. Toki terveyskeskuksessakin voi kipinöidä, kuten millä tahansa työpaikalla. Siitä päästäänkin sujuvasti chick lit -puolelle. Hauska yksityikohta on mielestäni sulkuihin merktyt kertoja-Junin ajatukset repliikkien välillä. Tapahtumat kaupungissa tuntuvat aluksi hiukan epäuskottavilta, mutta pian huomasin miettiväni kuumeisesti, kuka on tihutöiden ja onnettomuuksien takana. 

Dekkarityyliin kirjassa tunnelma tiivistyy kohti varsin dramaattista loppukohtausta. Ja chick lit -tyyliin lopussa asiat loksahtavat ihanasti kohdalleen. Lisää tällaista, kiitos!