lauantai 7. huhtikuuta 2018

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

Kuvahaun tulos haulle laura manninen kaikki anteeksi
Wsoy,2018
 
Kuvaus siitä, mitä perheväkivaltahelvetti ja elämä narsistin ja luonnehäiriöisen kanssa voi olla. Rivien välistä olin lukevinani, että kirjoittajalla olisi asiasta omakohtaista kokemusta, mutta varma en voi olla. Jos näin on, osoittaa melkoista vahvuutta kirjoittaa kokemusten pohjalta fiktiivinen tarina. 

Kirjan päähenkilökin on nimeltään Laura. Hän on neljääkymmentä lähestyvä, pari pitkää parisuhdetta taakseen jättänyt  itsenäinen nainen. Netistä Lauran elämään putkahtaa Mikko. Mikko on hurmaava, huomaavainen kolmen lapsen isä. Koirakin on, nimeltä Sopu. Mikko hurmaa myös Lauran ystävät ja sukulaiset huomaavaisuudellaan. Laura ei voi aluksi uskoa, että tämä komistus on valinnut hänet.

Pariskunta elää aluksi etäsuhteessa, Mikko lapsineen Seinäjoella, Laura Helsingissä. Lapseton Laura tulee hyvin toimeen Mikon kolmen lapsen kanssa, ja pian uusperhe toteuttaa unelmansa ja ostaa ihanan, vanhan puutalon Helsingin liepeiltä. Myös lasten äiti on saanut työtä pääkaupunkiseudulta, joten kaikki loksahtaa ihanasti kohdalleen.

Kunnes Mikko ja hänen myötään koko elämä muuttuu. Alkaa sairaaloinen mustasukkaisuus, kontrollointi, seuraaminen. Kun väkivalta lisääntyy jaa raaistuu, pariskunta lähtee hakemaan apua itsekseen ja yhdessä. Mikko vakuuttaa muuttuvansa, joka lyönti on viimeinen. Ja Laura uskoo,koska on rakentanut koko elämänsä uuden perheensä varaan. Hän on syvästi kiintynyt lapsiin ja Sopu-koiraan. Laura ja lapset elävät jatkuvassa pelossa, seuraten Mikon mielialoja ja yrittäen ennakoida, milloin on syytä paeta. Laura pelkää henkensä edestä, mutta kun vaakakupissa on ihanat, sopuisat perhe-elämän hetket ja syvä kiintymys lapsiin, on ratkaisun tekeminen raskasta. Voisiko kaikki vielä palata entiselleen ja rauha palata perheeseen?

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Sisko Koskiniemi: Ihan tavallinen perhe

Kuvahaun tulos haulle sisko koskiniemi ihan tavallinen perhe
Myllylahti, 2018
 
 
Kirjoittaja on lastensuojelun ammattilainen ja sen huomaa tekstistä, joka tuntuu hyvin todelta, valitettavasti. Kirjassa ei kuitenkaan mässäillä väkivallalla, eikä se tunnu miltään sosiaalipornolta. Enemmänkin on kyse alkoholisteista ja karkuteillä olevista nuorista. 

Tarinan päähenkilö on Kaija, joka toimii sosiaalityöntekijänä poliisilaitoksella. Hän lähtee mukaan kotikäynneille, huolehtii lapsista ja etsii näille turvallisen paikan silloin kun vanhemmat eivät pysty heistä huolehtimaan.Syksyn kuluessa tarinat seuraavat toistaan. Maahanmuuttajatyttö on kadonnut, onko hänet toimitettu kotimaahansa pakkoavioliittoon? Narkomaaniäidin lapselle pitäisi löytää huoltaja. Sukulaiset, isoisät ja -äidit rientävät usein apuun silloin, kun pika-apua lapsen hoitoon tarvitaan. Ja ammatti-ihminenkin voi joutua pois tolaltaan ja itsekin hoidettavaksi.

Työyhteisön ilmapiiriä kirjailija kuvaa mukavan rempseäksi. Ikäviä työkavereita ei juurikaan ole. Kaijan kotielämäkin soljuu mukavasti. Ville-poika on armeijassa ja hiljalleen irtautumassa äidistä. Kaijan miesystävä on poliisi ja työkaveri, ja pariskunta suunnittelee yhteen muuttoa. Perheeseen kuuluu kiinteästi myös koira Kaivuri, turjake, jota kaikki rakastavat. 

Raskaasta aiheestaan huolimatta hyvin positiivinen kirja.



maanantai 2. huhtikuuta 2018

Jukka Behm: Pehmolelutyttö

Kuvahaun tulos haulle jukka behm pehmolelutyttö
Jukka Behm ja WSOY, 2017
Vaihteeksi yksi nuortenkirja, WSOY:n Tuhat ja yksi tarinaa -kirjoituskilpailun voittaja Pehmolelutyttö.

Emilia on 15-vuotias ns. hyvän perheen tyttö. Koulu menee hyvin, kokeista tulee ysejä ja kymppejä. Lisäksi Emilia on kaunis kuin enkeli. Äiti hoitaa vapaa-aikanaan maatilapelinsä kasveja ja eläimiä, isä lukee kirjoja. Molemmat ovat vähän etäisiä. Isoveli Joona on 17-vuotias. Emilian paras ystävä on Lila, tosin hän on sitä vaan silloin, kun hän ei ole yhdessä alati vaihtuvien poikaystäviensä kanssa. Kun uusi poika on kierroksessa, Emilia jää yksin.

Emilia kertoo asiansa ainoastaan sänkynsä päällä asustavalle pehmolelulaumalleen. Hän lataa nettiin kuvia itsestään ja on iloinen tykkäyksistä. Vähitellen miehet netissä pyytävät yhä uskaliaampia kuvia, ja Emilia huomaa tässä erittäin helpon tavan ansaita rahaa. Pian hän laittaa oman ilmoituksen deittipalstalle, ja äkkiä onkin vaikea selittää, mistä ylimääräiset rahat ovat peräisin. Kaksoiselämästään Emilia ei voi kertoa kuin pehmoeläimilleen. Kunnes kulissit sortuvat ympäriltä. 

Kirjan kieli on vähän ontuvaa ja töksähtelevää, itse tarina sinänsä hyvä ja opettavainen. Kelle tahansa voisi käydä niinkuin Emilialle, ja helppo raha saattaa houkuttaa. Mietin vaan, kuinka monet vanhemmat jättävät 15-ja 17-vuotiaat nuoret kahden kotiin ja lähtevät viikoksi ulkomaille. Itse en tuonikäsiten vanhempana olisi voinut kuvitella tekeväni noin, mutta ehkä tuollaistakin tapahtuu. Ainakin kirjoissa.