Laura Manninen: Kaikki anteeksi

Wsoy,2018

 

Kuvaus siitä, mitä perheväkivaltahelvetti ja elämä narsistin ja luonnehäiriöisen kanssa voi olla. Rivien välistä olin lukevinani, että kirjoittajalla olisi asiasta omakohtaista kokemusta, mutta varma en voi olla. Jos näin on, osoittaa melkoista vahvuutta kirjoittaa kokemusten pohjalta fiktiivinen tarina. 

Kirjan päähenkilökin on nimeltään Laura. Hän on neljääkymmentä lähestyvä, pari pitkää parisuhdetta taakseen jättänyt  itsenäinen nainen. Netistä Lauran elämään putkahtaa Mikko. Mikko on hurmaava, huomaavainen kolmen lapsen isä. Koirakin on, nimeltä Sopu. Mikko hurmaa myös Lauran ystävät ja sukulaiset huomaavaisuudellaan. Laura ei voi aluksi uskoa, että tämä komistus on valinnut hänet.

Pariskunta elää aluksi etäsuhteessa, Mikko lapsineen Seinäjoella, Laura Helsingissä. Lapseton Laura tulee hyvin toimeen Mikon kolmen lapsen kanssa, ja pian uusperhe toteuttaa unelmansa ja ostaa ihanan, vanhan puutalon Helsingin liepeiltä. Myös lasten äiti on saanut työtä pääkaupunkiseudulta, joten kaikki loksahtaa ihanasti kohdalleen.

Kunnes Mikko ja hänen myötään koko elämä muuttuu. Alkaa sairaaloinen mustasukkaisuus, kontrollointi, seuraaminen. Kun väkivalta lisääntyy jaa raaistuu, pariskunta lähtee hakemaan apua itsekseen ja yhdessä. Mikko vakuuttaa muuttuvansa, joka lyönti on viimeinen. Ja Laura uskoo,koska on rakentanut koko elämänsä uuden perheensä varaan. Hän on syvästi kiintynyt lapsiin ja Sopu-koiraan. Laura ja lapset elävät jatkuvassa pelossa, seuraten Mikon mielialoja ja yrittäen ennakoida, milloin on syytä paeta. Laura pelkää henkensä edestä, mutta kun vaakakupissa on ihanat, sopuisat perhe-elämän hetket ja syvä kiintymys lapsiin, on ratkaisun tekeminen raskasta. Voisiko kaikki vielä palata entiselleen ja rauha palata perheeseen?