tiistai 27. marraskuuta 2018

Henriikka Rönkkönen: Bikinirajatapaus ja muita sinkkuelämän iloja

Atena, 2018
"Jälleen varoituksen paikka: Tässä kirjassa tulee tapahtumaan kaikenlaista. Osa tapahtumista on totta, ja osa vielä enemmän totta. Osasta en ainakaan halua myöntää, että se on totta, joten sovitaan, että kaverille tapahtui. Ja minä en sitten häpeile. Minä en pelkää sanoa "sitä sanaa". Minä en ole hiljaa. Jatka lukemista omalla vastuulla."

Kirjassa seikkaillaan Tinder-treffeistä toisiin, välillä sekaan mahtuu muutaman kuukauden seurusteluakin. Pääpaino tuntuu olevan väkisin väännetyillä seksikohtauksilla. Tulee myötähäpeä kirjoittajan puolesta, sillä nämä kohtaukset -  kuten koko kirja, on kirjoitettu aika tyhjänpäiväisesti. Luin loppuun, vaikka koko ajan mietin kesken jättämistä, kun asiat vaan toistuivat ja toistuivat. Ikäänkuin kiltti perhetyttö yrittäisi heittäytyä härskiksi. No, jossain vaiheessa kirjaa oli ehkä ihan pilkahdus ideaakin. Itse en tietenkään ole kohderyhmää, liian vanha ja liian parisuhteessa - luojan kiitos.

Lue omalla vastuulla. Enkä tällä tarkoita niitä alapään juttuja vaan sitä, että mitään ei menetä, vaikka jättäisi lukematta.

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Gin Phillips: Niin kuin me olisimme kauniita

S & S, 2017


Joan on viettänyt mukavan iltapäivän 4-vuotiaan Licoln-poikansa kanssa eläintarhassa. Sulkemisaika lähestyy, ja äiti ja poika lähtevät kulkemaan kohti uloskäyntiä. Mutta portin lähellä Joan näkee jotain kauheaa. Kuolleita ihmisiä. Äänet, joita he kuulivat kauemmas eläintarhaan, olivat sittenkin laukauksia. Jossain kulkee tappaja tai tappajia. Kaikki eläintarhaan jääneet ihmiset on tarkoitus ampua. 

Joan ja Lincoln menevät piiloon. On haastavaa pitää nelivuotiasta hiljaisena pitkää aikaa. Entäs kun pikkuiselle tulee tylsää, nälkä tai pissahätä? Missä auttajat oikein viipyvät? Lopulta Joanin on lähdettävä Lincoln mukanaan etsimään syötävää. He tapaavat Kailynnin, joka on töissä eläintarhan kahviossa. Kailynn auttaa heidät sekä eläkkeellä olevan opettajan turvaan. Mutta onko mikään paikka kyllin turvallinen piileskellä kuolemaa? Tuskien taival jatkuu. Epätoivoinen Joan suojelee Lincolnia oman henkensä ja terveytensä kustannuksella. Välillä kuolema näyttää vääjäämättömältä.

Kirjailija on minulle entuudestaan tuntematon, mutta pidin kovasti kirjasta. Aihe ei ole tavanomainen. Ahdistettuna ja hengenhädässä ihminen pystyy uskomattomiin asioihin. Pää on pidettävä kasassa, jos aikoo selviytyä. Ehtivätkö pelastajat ajoissa?


maanantai 12. marraskuuta 2018

Lindsey Kelk: Meillähän oli tauko

Harper Collins, 2018
Liv ja Adam palaavat ihanalta lemmenlomalta Meksikosta. Liv on saanut ystävältään - Adamin veljen vaimolta - vihiä, että Adam on suunnitellut kosivansa Liviä tällä matkalla. Liv odottaa koko reissun ajan kosintaa, jota ei tule. Kaiken lisäksi matkan lopuksi Adam haluaa laittaa suhteen tauolle. 

Liv on eläinlääkäri kolmannessa polvessa ja työskentelee isänsä klinikalla pienessä kotikylässään. Hän uppoutuu työhönsä samalla kun pohtii, mikä Adamin kanssa meni vikaan. Livin isä on jäämässä eläkkeelle, ja haluaa jättää klinikan Liville, mutta ei kuitenkaan hyväksy sitä, että Liv tekee jatkossa ratkaisut klinikan suhteen. 
Adam katuu ja haluaisi palata yhteen, mutta Liv ei niin vaan anna periksi. Tauko mikä tauko. Kesken jääneiden lakiopintojen jälkeen Adam työskentelee omassa puusepänverstaassaan. Hän on juuri saanut suuren tilauksen erään baarin sisustusprojektin parissa, ja baarin omistajista toinen on varsin seksikäs pakkaus. Myös Livillä on pientä säpinää tahollaan, vaikka on sovittu, että tauon aikana ei tapailla muita. 

Soppaa ovat sekoittamassa sekä Adamin että Livin vanhemmat, Adamin veli Chris sekä tämän vaimo Cass, joka on myös eläinlääkäri ja Livin hyvä ystävä. Ystävätärkolmikon kolmas jäsen on räväkkä Abi.  Chrisillä ja Cassilla on vauva Mingus, jonka ristiäisiä kohti kirjassa edetään. Sekä Adamia että Liviä on pyydetty kummeiksi. Livin "työaviomies" on klinikalla avustava David, joka on myös Livin hyvä ystävä. Keskeisenä "henkilönä" kirjassa on myös Livin kolmijalkainen kissa Daniel Craig. Sekä sekalainen jouko eläinlääkäriklinikan asiakkaita omistajineen. 

Kirjan tarina on varsin tyypillistä chick litiä suhdesotkuineen ja loppuratkaisu on sanomattakin selvä. Huumori on ironista ja kieli sujuvaa. Viihdyin oikein hyvin tämän kirjan parissa.

tiistai 6. marraskuuta 2018

Veera Nieminen: Ei muisteta pahalla

Tammi, 2018


Valitsen viimeksi soitetun numeron. Eetu vastaa heti.
-Tarttis varmaan räjäyttää jotain, sanon.
Kissa vilkaisee minun hieman ylimielisenä ja sulaa tapettiin. Se haluaa olla aina huomion keskipiste, häipyy jos puhun jonkun muun kanssa. 
-Niinkö, Eetu kysyy.
Sen äänessä on huoli ja lämpö, vaikka se yrittää kuulostaa suorastaan ammattimaiselta. 
-Niin. 
Minun äänessäni on pelkkää laskelmoivaa pahuutta, tai niin ainakin toivon.
-No sitten räjäytetään. 
Juri on jättänyt Piiamarin. Jättänyt, vaikka on luvannut, ettei ikinä jätä. Puolen vuoden seurusteluun on mahtunut useita eroja ja yhteen palaamisia. Piipe tietää, että tällä kertaa ero on lopullinen. Viimeinen pisara Jurille oli, kun Piipe rikkoi kuudenkympin peilin heittämällä sitä kahden euron lyhdyllä. 


Onneksi on Eetu. Panostaja. Lapsuudenystävä, jonka kanssa on joskus yritetty heilastellakin, huonolla menestyksellä. Nyt on palattu ystävyyden tasolle, ja Eetu seurustelee onnellisesti Iidan kanssa. Eetu rientää kuitenkin aina apuun, kun Piipe sitä tarvitsee. 

Räjäytetty postilaatikko ja pakoputkeen tungetut Rosamundat ovat vasta esimakua siitä, mitä Juri saa kokea. Piipen ajatuksissa on vaan kosto. Piipe on varma, että Juri on jättänyt hänet toisen naisen takia, vaikka väittää ettei ketään ole. Pian Piipe bongaakin Jurin täydellisen kaunottaren kanssa. Tästä lähtien kosto kohdistuu myös tähän salaperäiseen Kurkkunaiseen. Tempaukset tulevat yhä hurjemmiksi, eikä yhteys poliisiinkaan ole kaukana. 

Välillä kurkistetaan myös Jurin pään sisään, hänen ajatuksiinsa erosta ja Piipestä. Siitä mitä hänen elämässään tapahtuu eron jälkeen. Helppoa ei ole jättäjälläkään. 

Taustalla häilyy Heimo-kissa, jonka vain Piipe näkee. Välillä se näyttäytyy kissan hahmossa, välillä sen läsnäolon vaan aistii. Tien vierestä Jurin talon läheltä löytyy kuollut kissa. Samalla Heimo lakkaa näyttäytymästä, ja Piipe syyttää Juria kissan päälle ajamisesta. Tässä kohtaa sekä Juri, Eetu että Piipen esimies suosittelevat, että Piipen olisi hyvä "jutella jonkun ammattilaisen kanssa". 

Veera Nieminen räjäytti potin Avioliittosimulaattorilla, jota nähtiin myös ainakin Pyynikin kesäteatterin lavalla. Tästä kirjasta saisi myös käsikirjoitettua riehakkaan komedian. Kosto on suloinen. Nautin joka hetkestä, kun luin tätä kirjaa. Loppuratkaisu näytti itsestään selvältä jo puolessavälissä kirjaa, mutta oliko se sittenkään sitä? Chick Litiä parhaimmillaan!

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Malin Persson Giolito: Molemmille poskille

Schilds, 2008

Malin Persson Gioliton dekkari Suurin kaikista oli mahtava lukukokemus, josta kirjoitan täällä  
 Siitä innostuneena haalin käsiini kirjailijan esikoisteoksen Molemmille poskille. Huima harppaus kirjailijan työssä on tapahtunut näiden kahden kirjan välillä.

Molemmille poskille -kirjassa liikutaan myös lakimaailmassa. Päähenkilö Hanna on juristina eräässä Ruotsin parhaista asianajotoimistossa. Kahden äitiysloman jälkeen Hannan asema firmassa on heikentynyt, työhuone vaihtunut pieneen kopperoon ja työtehtäviä ei juuri ole tai ne ovat täysin haasteettomia rutiinitöitä. Hanna ei enää voi omistaa elämäänsä pelkästään töille ja tehdä ympäripyöreää päivää, sillä perhe-elämäkin vaatii osansa.  Kaiken lisäksi Hanna odottaa kolmatta lastaan, joten hänelle ei kannata mitään aikaa vieviä projekteja antaa tulevan äitiysloman vuoksi. Hannan elämä on yhtä kiirettä ja väsymystä, sekä huonoa omaatuntoa sekä työ- että kotiasioiden vuoksi.

Koska tulosta ei enää synny, Hanna irtisanotaan. Eräänä jouluisena yönä tullessaan huonettaan tyhjentämään Hanna tekee karmaisevan löydön. Ilmenee, että asianajotoimiston kaikki asiat  eivät kestä päivänvaloa.

Kotiin jäätyään Hanna omistautuu perhe-elämälle ja alkaa tehdä kuumeisesti jouluvalmisteluja. Parisuhteessa on ristiriitoja, Johan-miehen mielestä Hannan pitäisi keskittyä etsimään uutta työtä kotona puuhastelun sijaan. Mutta kuka palkkaisi viimeisillään raskaana olevan naisen?

Kirja oli osittain aika tylsää luettavaa, varsinkin asianajotoimiston sotkujen suhteen. Toki ihmissuhteiden jännitteet toivat mielenkiintoa sinnekin. Nuoren juristin nousukiitoinen ura muuttuu työn ja perheen yhdistämisen kurimukseen on varsin todentuntuista luettavaa, ja käsittääkseni kirja perustuukin tosiasioihin.

Mutta kun yksi ovi sulkeutuu, uusia aukeaa. Näin tapahtuu myös kirjoissa.