LIane Moriarty: Mustat valkeat valheet

WSOY, 2015

Liane Moriarty koukutti minut pahasti kirjallaan Tavalliset pikku pihajuhlat. Mustat valkeat valheet noudattelee samaa kaavaa: jotain kamalaa on tapahtunut, mutta vasta kirjan loppupuolella lukijalle selviää mitä.

Kirjan päähenkilöina on kolme ystävystä, kolme varsin erilaista naista. Celeste on häikäisevän kaunis ja hänen miehensä Perry on upporikas. Celeste tuntuu kuitenkin aina olevan vähän "hukassa", varuillaan ja epävarma, eikä tiedosta upeaa ulkomuotoaan. Celestellä ja Perryllä on kaksospojat, Josh ja Max.

Madeline on toista maata. Kaunis hänkin ja hyvin toimeentuleva, naimisissa lepposan Edin kanssa. Madelinella on ensimmäisestä liitostaan 14-vuotias tytär Abigail. Abigailin isä Nathan on lähtenyt ja jättänyt vaimonsa ja vastasyntyneen tyttärensä. Nyt hän on kuitenkin ilmestynyt ex-vaimonsa kotikaupunkiin uuden vaimonsa Bonnien ja heidän tyttärensä Skyen kanssa. Madeline on varsinainen Rouva Suorasuu, joka ei pidä ajatuksiaan - negatiivisiakaan - omana tietonaan. Madelinella ja Edillä on tytär Cloe ja poika Fred. 

Paikkakunnalle ilmestyy nuori yksinhuoltajaäiti Jane poikansa Ziggyn kanssa. Madeline ottaa heti Janen siipiensä suojaan, ja myös Jane ja Celeste ystävystyvät. Naisia yhdistää myös se, että kaikkien lapset menevät samalle esikoululuokalle, kuten myös Nathanin ja Bonnien tytär Skye. Koululaisten vanhemmilla on ennestään olemassa kuppikuntia, ja Madelinen mukaan "lyhyttukkaiset blondit" ovat avainasemassa.  Koulun tutustumistilanteessa tapahtuu ikävä asia. Amabellea, tiukan Renatan tytärtä, on satutettu, ja Amabelle osoittaa syylliseksi Janen pojan Ziggyn. Renata kieltää tytärtään olemasta missään tekemisissä Ziggyn kanssa, ja pian Ziggy on leimattu koulukiusaajaksi, ja eristetty muusta yhteisöstä. Onneksi Madelinen ja Celesten lapset säilyvät edelleen hänen ystävinään. 

Jane ei ole kertonut kenellekään, kuka on Ziggyn isä. Asiaan tuntuu liittyvän jotain traagista, jota Jane ei ole kertonut edes omalle äidilleen. Myös Celestellä on salaisuus, jota ei tiedä edes hänen paras ystävänsä Madeline.

Kirjan tarinassa kuljetaan kohti huipennusta, vanhempien visailuiltaa koululla. Välillä, kesken tarinan, käydään tulevaisuudessa, visailuillan jälkeisissä tapahtumissa, poliisikuulusteluissa. Nämä vuoropuhelut eivät kuitenkaan paljasta muuta, kuin että visailuillassa on tapahtunut jotain traagista, ja joku on kuollut.  

Koko kirjan ajan lukijaa piinaa kutkuttava kiukunsekainen jännitys: mitä on tapahtunut ja miksi? Kirjaa on vaikea laskea käsistään. Huumorin ohessa siinä on myös järkyttäviä ja vaikeita asioita.

Takakansiteksistä: Mustat valkeat valheet on herkullisella satiirilla höystetty tarina keksiluokkaisten ihmisten salaisuuksista, valheista ja kielletyistä tunteista. 

Ninni Schulman: Poika joka ei itke

Tammi, 2018

Toinen osa Magdalena Hanssonista kertovaan dekkarisarjaan. Avioeronsa jälkeen Magdalena on palannut poikansa Nilsin kanssa Tukholmasta vanhaan kotikaupunkiinsa Hagforsiin ja työskentelee toimittajana Värmlandspladenissa. Myös vanha rakkaus Petter on taas kuvioissa. Magdalena on hiukan turhautunut työhönsä, ja miettii, oliko kotikonnuille palaaminen sittenkin vikatikki. Nilsinkin  on vaikea saada kavereita pienellä paikkakunnalla. 

Paikkakunnalla on viime aikoina tapahtunut kaikenlaista ilkivaltaa, töherryksiä ja ikkunanrikkomisia ym vahingontekoa. Sitten tapahtuu tuhopoltto, jossa kuolee ihminen. Ja ikävä kyllä tulipalo ei jää ainoaksi. 

Chirister Berglund, Urban Bratt, Petra Wilander sekä Folke Natt och Dag Hagforsin poliisissa tuntuvat olevan koko ajan askelen jäljessä pyromaania. Millaisen hullun kanssa he oikein ovat tekemisissä? Myös Magdalenan työhön paikallislehdessä tulee vauhtia.

Kirjassa kerrotaan paljon myös henkilöiden yksityiselämästä. Magdalenan epäröinnin vuoksi suhteessa Petteriin on ongelmia.Christer on ollut yksinäinen pitkään, mutta nyt hänellä on uusi valo elämässään. Onnella on kuitenkin varjonsa: Christer tuuraa kesälomasijaisena Hagforsin poliisipäällikköä, mutta tekee pahan virheen, jonka vuoksi hänen kollegansa joutuu vaaraan. Maksaako virhe Christerin ylenemisen poliisissa, onko hän rivipoliisina eläkeikään asti? Toisaalta, työ ei ole koko elämä.

Kirjassa kuvaillaan myös tuntemattoman henkilön terapiaistuntoja. Tämä henkilö tuntuu olevan syvällä omassa masennuksessaan ja turhautumisessaan. Mutta onko hän tuhopolttaja?

Loppuratkaisu yllättää, ja kirjassa on tietenkin dekkarin tapaan loppuhuipennus, jossa ihmiset pelastuvat täpärästi. Mutta kaikki henkilöiden yksityiselämään liittyvät asiat jäävät raivostuttavasti kesken. Pitää vaan odottaa kiltisti seuraavaa osaa, ja toivoa parasta heille.

Kristiina Vuori: Siipirikko

Tammi, 2013

Kristiina Vuoren toisessa romaanissa mennään 1300-luvulle. Kahta Seljaa viedään orjuteen Karjalaan. Toinen tytöistä, oikealta nimeltään Cecilia, on Sotjalan rälssikartanon perijätär. Hän ei selviä hengissä matkasta, ja toinen Selja, pientilallisen tytär omii ystävänsä vaakunasormuksen ja sen myötä hänen henkilöllisyytensä. 

Seljalla on naiseksi ja orjaksi erikoinen kyky: hän on taitava kouluttamaan metsästyshaukkoja. Haukkametsästys on yläluokan huvia, ja koulutetusta haukasta ollaan valmiita maksamaan sievoisia summia. Sitten Selja saa koulutettavakseen upean linnun, kotkan, Primuksen. Hän kiintyy lintuun ja on ainoa, jonka ääntä Primus kuuntelee. 

Orjuudessa Ahtilan talossa talon nuori isäntä, julma Pessi ihastuu Seljaan ja haluaa tehdä hänestä Ahtilan emännän. Selja pelkää ja inhoaa Pessiä, mutta perheen mielestä Seljan pitäisi olla kiitollinen, kun hänet ylennetään orjasta emännäksi. Orjattaren mielipidettä ei kunnioiteta, vaan häitä aletaan valmistella. Orjaystävänsä Häkin kanssa Selja alkaa valmistella juonta, jolla hän ja Häkki pääsisivät pakenemaan häähumun keskeltä. Verta ei ole tarkoitus vuodattaa, mutta juoni onnistuu vähän liiankin hyvin. Selja ja Häkki mukanaan Primus-kotka lähtevät epätoivoiselle pakomatkalle tietäen kohtaavansa julman kuoleman, jos heidät tavoitetaan. 

Ahtilan talossa poikennut ritari Aijo ei saa mielestään nuorta orjatyttöä ja kotkasormusta. Kuin ihmeen kaupalla heidän tiensä risteävät orjien pakomatkalla, ja Selja menettää sydämensä Aijolle. Aijo on paossa synkkää menneisyyttään. Kuka on Anna, jota ritari kutsuu haavoittumisensa jälkeen kuumehoureessa?

"Ja Anna", ritari Aijo mutisi enää puolittain hereillä, "minä tunnen montakin Annaa ja yksi heistä on tiettävästi sinun tätisi. Sinun ainoa elossa oleva sukulaisesi."

Niin koittaa vapaus Seljalle ja Häkille. Seljaa kohdellaan rälssineitona, ja hänen avioliittoaan aletaan suunnitella. Selja kuitenkin kantaa mukanaan menneisyyden painolastia, tietoa siitä että hän on perijätär väärän henkilöllisyyden turvin. Lisäksi mielessä painavat veriteot, jotka hän ja Häkki jättävät jälkeensä paetessaan. Lisäksi neidon sydäntä painaa onneton rakkaus ritari Aijoon. Aijo joutuu vastakkain menneisyytensä kanssa. Hänenkin sydämessään palaa onneton rakkaus.

"Isäni ja minä...me emme tulleet suoranaisesti toimeen. Emme enää viimeisinä  vuosina."

"Siksikö olet matkustellut näin pitkään? Vältellyt kotiasi ja sen tuomia muistoja?"

Hiilenharmaiden silmien katse kovettui, ja Selja ymmärsi uskoutumisen hetken olevan ohitse.  

"Minä olen levoton, kulkija luonnoltani, siinä kaikki."

Ja minä olen Cecilia, Sotjalan rälssitalon perijätär, Selja ajatteli. Molemmat väitteet olivat luultavasti yhtä totta."

Taustalla raivoaa sotaisa 1300-luku. Ja jossain kulkee Pessi, joka haluaa kostaa entiselle morsiamelleen julmimman kautta.

Kotka nostaa päätään, kääntyy vasten tuulta, nauttii selvästi vihurin kosketuksesta sulkapeitteessään. Se astuu Seljan käsivarrelta tornin muurille, kohottaa valtavat siipensä ja pudottautuu hurjaan liitoon. Selja seuraa sen lentoa ja mitä kauemmaksi Primus ehtii, sitä kevyemmäksi hänen sydämensä muuttuu.

Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat

WSOY, 2016

Kolme pariskuntaa. Tiffany ja Vid asuvat hienossa talossa 10-vuotiaan Dakota-tyttärensä sekä pienen koiransa kanssa. Vid on meluisa, ystävällinen ja mutkaton mies, joka on halukas kutsumaan kylään koko maailman. Tiffany, hänen vaimonsa on kurvikas seksipommi, entinen tankotanssija.

Erika ja Oliver asuvat Tiffanyn ja Vidin naapurissa. He ovat tavallisia ja heillä on tavallinen koti ja piha. Heidän lapsuutensa eivät olleet tavallisia. Oliverin vanhemmilla oli alkoholiongelma, jonka vuoksi hän joutui kasvamaan aikuiseksi ennen aikojaan. Erikan äiti on tavaran kerääjä, hamstraaja, sellainen, joiden kodeista tehdään televisio-ohjelmia. Ovet eivät mahtuneet avautumaan tavarapaljouden vuoksi, keittiö oli kadonnut. Kotona haisi, ja Erika haisi.

Clementine on Erikan ainoa ystävä. Hän on lahjakas sellisti, joka jännittää koe-esiintymisiä. Hänen miehensä Sam on tyytymätön työhönsä energiajuomien parissa. Heillä on kaksi suloista pikkutyttöä, Ruby ja Holly.

Vidin ja Tiffanyn naapurissa asuu myös vanha Harry, joka on vihainen kaikesta ja kaikille. Hän inhoaa Dakotaa ja varsinkin perheen pikku koiraa. Postit tulevat väärään laatikkoon ja melustakin joutuu valittamaan tämän tästä.

Clementinen ja Samin piti mennä tyttöjen kanssa Erikan ja Oliverin luo teelle. Mutta Vid halusikin pitää koko porukalle extempore-grillijuhlat, ja niin pariskunnat päätyivät Tiffanyn ja Vidin takapihalle, upeiden pihavalojen alle aterioimaan.

Lukijalle selviää heti ensi sivuilta, että pihajuhlissa on tapahtunut jotain järkyttävää. Mutta mitä, sepä jääkin pohdittavaksi. Hiljalleen avataan pariskuntien elämää ja historiaa.  Erikan ja Clementinen ystävyys onkin pitkälti Clementinen äidin Pamin ansiota. Pam on ottanut aikanaan siipiensä suojaan Erikan, jonka elämä sairaaloisen hamstraajaäidin kanssa ei ole herkkua. Clementine ystävystyi koulussa Erikan kanssa äitinsä vaatimuksesta, ja Erika on kulkenut perheen mukana silloinkin kun Clementine ei olisi sitä halunnut. Yhteydenpito on jatkunut aikuisuuteen saakka, mutta nyt Erikalla ja Oliverilla on pyyntö, joka saa Clementinen kauhistumaan.

Vid haluaa laittaa Dakota-tyttärensä kalliiseen yksityiskouluun, jota hänen edellisestä liitosta olevat tyttärensä ovat käyneet. Koulun tiedotustilaisuudessa Tiffany kohtaa palan menneisyyttään, ja pelkää tyttären joutuvan kärsimään siitä. Vidille Tiffanyn menneisyys ei ole ongelma, mutta hän ei tiedä ihan kaikkea.

Kirjassa liikutaan ajassa ennen ja jälkeen grillijuhlien. Ne ovat muuttaneet kaikkien henkilöiden elämää ja pariskuntien keskinäisiä suhteita. Vihdoin juhlien traagiset tapahtumat paljastuvat lukijalle. Mitä Erika näki, ja miten Harry liittyy tapaukseen? 

Moriaty koukuttaa taidokkaasti lukijansa. Jännitys ei lopu vaikka juhlien tragedia paljastuu. Tapahtumat jättävät jälkensä kaikkien osapuolien elämään.