perjantai 23. lokakuuta 2015

Linnea Parkkonen: 112 - vihaan itseäni

(Myllylahti 2015)

Tämä kirja osui käsiini nuorten aikuisten hyllystä. Aika raskaista aiheista nuorille nykyään kirjoitetaan.
Lilian eli Lilli on 15-vuotias ysiluokkalainen. Perhetilanne on hankala, isä ja äiti tekevät pitkää päivää töissä ja Lilli saa lähteä aamulla kouluun yksin ja palata tyhjään kotiin. Lillin isällä on alkoholiongelma, jota Lilli yrittää peitellä äidiltä ja muulta maailmalta. Tukena ja turvana ovat jo kotoa muuttanut sisko Natalie eli Nani, siskon poikaystävä Tino sekä koiranpentu Nemo.

Kaikki alkaa luokan tyttöjen viattomasta herkkulakkohaasteesta. Äkkiä Lilli kokeekin olevansa  ylipainoinen läski. Paljon lihavampi kuin mainoskuvien mallitytöt ja oman luokan kaunein, hoikin ja lahjakkain Daniela. Lilli päättää, että asiaan tulee muutos. Hän aikoo mahtua tsemppifarkkuihinsa – ja pian! Lilli aikoo myös nostaa keskiarvoaan päästäkseen juuri siihen lukioon mihin haluaa. Hän haluaa olla myös urheilutuloksissa paras.
Yhtäkkiä ruoasta ja laihduttamisesta tuleekin elämää suurempi asia. Lilli oppii salaamaan syömättömyyttään niin perheeltä kuin opettajilta ja luokkatovereilta. Kun ympäristö huomaa, että Lilli on laihtunut liikaa, hän joutuu erityistarkkailuun syömisten ja painonsa suhteen. Lillistä kehittyy mestari syömättömyyden alalla. Ruokaa voi piilottaa vaatteisiin, sujauttaa koiralle ja jos sitä joutuu vatsaan, sen voi oksentaa ulos. Rintaliiveihin voi sujauttaa lyijypainot terveydenhoitajan punnituksen ajaksi.  Lenkillä hän käy aamulla, päivällä ja illalla, ja lopulta kello herättää myös salaisille öisille juoksulenkeille. Ja kaiken tämän lisäksi pitää lukea, lukea ja lukea. Lilli on suunniltaan pettymyksestä, kun kokeista tulee ysipuoli eikä kymppiä.  Epäonnisten uudenvuoden juhlien jälkeen myös suhteet kavereihin ovat katkolla.

Lilli onnistuukin saamaan loistavan todistuksen, mutta isä ja äti eivät sitä noteeraa. Vielä 45-kiloisenakin hän kokee olevansa armoton läski. Nani-sisko ja Tino huomaavat, että Lillillä ei ole kaikki hyvin ja yrittävät auttaa. Mutta Lilli ei halua ottaa apua vastaan. Sitten hän tuupertuu urheilukentälle kesken Cooperin testin ja joutuu sairaalaan, missä alkaa pitkä tie kohti paranemista.

Rankan alun jälkeen kirjan loppu onkin positiivista paranemisen suitsutusta. Isä ja äiti parantavat tapansa, Nanilla ja Tinolla alkaa mennä paremmin, kaverisuhteet parantuvat ja uusiakin ystäviä löytyy. Ja Lilli opettelee uudestaan syömään.

Opettavainen tarina siitä mihin ulkonäköpaineet sopivilla muilla ongelmilla höystettynä voivat johtaa. Kirjan loppu hiukan latistui, vähän särmää olisi kaivannut paranemistaisteluun.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Johanna Holmström: Sulje silmäs pienoinen

Otava, 2015

Johanna Holmström on minulle ennestään tuntematon dekkarikirjailija. Blogistaniassa joku tätä vertasi Pauliina Suden Takaikkunaan, joka minulle on ollut The Dekkari 2015. Niinpä haalin kirjan käsiini.

Tapahtumapaikkana on varakkaiden asuinalue suomenruotsalaisella seudulla. Robin, kolmekymppinen lastenpsykologi (nimestä huolimatta nainen) tulee lapsuudenkotiinsa vierailemaan alkoholisoituneen äitinsä luokse. Äiti asuu yksin, on eristäytynyt ja naapuruston epäsuosiossa..Vierailu venyy ja tuo ikävällä tavalla esiin Robinin lapsuuden painajaisia. Isäpuoli on tehnyt itsmurhan ja Lukas-veli kuollut epäselvissä olosuhteissa.  Vierailu venyy, kun upeiden näköalaikkunoiden takana alkaa tapahtua pelottavia asioita. Elävät tuntuvat muuttuvan kuolleiksi ja kuolleet eläviksi. Robinin Henrika-äiti tuntuu tietävän asioista enemmän kuin antaa ymmärtää. Asuinalueen lapset voivat huonosti, sekä henkisesti että fyysisesti. Lapset leikkivät pakonomaisesti outoja leikkejä. Myös Robinin nuoruudenrakkaus Johannes tuntuu sekaantuneen asioihin. Kuvioissa pyörii huumeita ja laittomia elinsiirtoja.

Kirjaa kuvataan psykologiseksi trilleriksi, mutta genre käy mielestäni lähellä kauhua. Luin kirjaa sairaana, ehkä siitä johtuu, että se jäi osittain etäiseksi ja tuntui sekavalta. Robin henkilönä jäi minulle jotenkin epätodelliseksi. Moni kirjan lukenut on tästä pitänyt todella paljon, sitä on pidetty jopa ehkä tämän vuoden parhaana dekkarina. Ehkä tuo kauhugenren sivuaminen jätti minut hiukan viileäksi. Minusta on mukava dekkareissakin sukeltaa syvälle (pää)henkilöiden sosiaaliseen elämään ja ihmissuhteisiin muiden tapahtumien ohessa. Tässä kirjassa ei oikein ollut kosketuspintaa, en pystynyt samaistumaan  kehenkään kirjan henkilöistä. 

Lukekaa kuitenkin ihmeessä tämä kirja. Minäkin ehkä luen vielä joskus uudestaan. Luulen että erilaisissa fiiliksissä siitä voisi saada irti paljon enemmän.

lauantai 3. lokakuuta 2015

Leena Lehtolainen: Surunpotku

Odotin Surunpotkua kovasti, ja sainkin sen käsiini sairastuvan lukemiseksi. Mielestäni Maria Kallio päihittää kirkkaasti Hilja Ilveskeron. Myös Kuusi kohtausta Sadusta viime vuonna jätti hiukan tyhjän olon. Mutta Maria ei pettänyt tälläkään kertaa. 

Jyrki Taskinen jää eläkkeelle, ja Maria johtaa lakkautettavaksi tuomittua Epätyypillisten väkivaltarikosten jaosta, alaisinaan Ville Puupponen ja Pekka Koivu. Tapiolan kirkosta löytyy raa'asti surmattuna jalokiviasiantuntija Jaakko Pulma, urallaan nousussa olevan kansanedustajan Henna Pesonen-Pulman aviomies. Kadoksissa ovat arvokkaat kruununjalokivet.

Eri tutkintalinjat muodostavat kirjaan toisiaan risteäviä juonenkäänteitä. Onko murhan motiivina jalokivet vai onko kyseessä uskonnollinen rituaalimurha? Onko tavoitteena tuhota Hennan kansanedustajan ura? Liittyykö pommiuhkaus Hennan talossa murhaan vai onko se erillinen tapaus? Hennan sisko Minna, hiihtäjälupaus, on kuollut 18-vuotiaana hiihtoladulla ikävän ilkivallan seurauksena. Oliko tapaturman tarkoituksena olla harmiton pila vai oliko tarkoituksena kuolemantuottamus? Hennaa epäiltiin aikanaan syylliseksi Minnan kuolemaan, ja tapahtuma ulottaa lonkeronsa nykyaikaan asti. 

Tässä kirjassa Marian kotijoukot Antti, Iida ja Taneli ovat sivuroolissa. Enemmän kirja käsittelee Pekka Koivun perhe-elämää. Koivun Sennu-tytär on vakavasti sairas, ja Koivu hukuttaa suruaan työhön. Maria yhdistelee taitavasti mielessään nykyisyyden ja menneisyyden lonkeroita, löytää motiivin murhaan ja lopulta tietenkin myös syyllisen.

Kirjan lopussa jää moni asia avoimeksi. Missä tehtävissä Maria, Pekka Koivu ja Ville Puupponen jatkavat, kun jaos lakkautetaan? Ja selviääkö Sennu?