maanantai 29. lokakuuta 2018

Denise Rudberg: Neljä kertaa kosto

Into Kustannus Oy, 2018
Vädla Läroverk on arvostettu yksityiskoulu, jota johtaa Jane Eden, entinen huippuluokan voimistelija. Koulun oppilaat eivät pääse vähällä, heiltä odotetaan huippusuorituksia, ja koulusta lentää helposti pihalle. 

Koulun puheenjohtaja Mikael Celsius murhataan. Pian paljastuu, että hänellä on ollut salasuhde Jane Edenin kanssa. Onko murhaaja kenties mustasukkainen puoliso? Juttu ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, ja ruumiita tulee lisää. 

Marianne Jidhoff on leskeksi jäätyään palannut entiseen työhönsä syyttäjänsihteeriksi. Marianne miesvainaja Hans on koko liiton ajan pettänyt Mariannea eri tahoilla, ja vielä haudan takaakin Hans tuntuu järkyttävän Mariannen elämää. Marianne viettää vilkasta seuraelämää, ja ehkä elämäntilanne olisi kypsä myös uudelle parisuhteelle?

Pääjuonen ohessa kirjassa kerrotaan paljon poliisin ja syyttäjänviraston henkilöiden yksityiselämään. Varmaan olisi auttanut, jos olisi lukenut Rudbergin aikaisempia kirjoja, nyt en oikein päässyt sisään tarinaan tältä osin. Rikostarina on kuitenkin hyvä eikä loppuratkaisu ole ollenkaan ennalta-arvattava, vaan sitä avataan lukijalle pala kerrallaan.

Välillä mennään kauas menneisyyteen, jossa tarinan päähenkilönä on Minna,lahjakas voimistelijatyttö. 13-vuotias Minna pakenee äitinsä uuden miehen hyväksikäyttöä valmentajansa Markuksen luo. Minna on salaa ihastunut Markukseen, ja tämän on vaikea vältellä suojattinsa lähestymisyrityksiä. Miten tämä takauma liittyy kirjan juoneen, selviää sekin pala kerrallaan.

Kelpo dekkari, mutta kun ennen  tätä kirjaa luin loistavan
Malin Persson Gioliton Suurin kaikista 
jäi tämä lukukokemus kuitenkin väistämättä hiukan latteaksi.


keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Malin Persson Giolito: Suurin kaikista

Johnny Kniga, 2016
Kuten kansikuvasta näkyy, kirja on valittu Ruotsin dekkariakatemian parhaaksi ruotsalaiseksi rikosromaaniksi vuonna 2016. Kirja on todellakin palkintonsa ansainnut. 

Ihmiset huoneessa eivät sovi yhteen. Meidän kaltaisemme eivät yleensä tapaa toisiaan. Ehkä metrolaiturilla taksilakon aikaan tai junan ravintolavaunussa, mutta eivät luokkahuoneessa. 
Haisee mädältä kananmunalta. Ilma on harmaa, ruudinsavusta sumea. Kaikkia muita paitsi minua on ammuttu. Minussa ei ole naarmuakaan. 

Heitä on viisi nuorta ja opettaja. 

Kirja alkaa siis varsin makaaberisti Djursholmin lukion  luokkahuoneesta kouluampumisen jälkeen. Kirjan kertojana on Maria Nordberg eli Maja, jonka vaiheita seurataan ennen ja jälkeen ammuskelun. 18-vuotias Maja päätyy tutkintavankeuteen ja oikeuden eteen ainoana epäiltynä. Majan vanhemmilla on varaa palkata Ruotsin paras puolustusasianajaja, Peder Sander, Majaa puolustamaan. 

Kymmenen kuukauden vankilassaolon jälkeen alkaa kolmiviikkoinen oikeudenkäynti, josta kerrotaan päivä päivältä. Sekä syyttäjä että media näkevät Majassa Djursholmin massamurhaajan. Rikkaan tytön joka joutuu vastaamaan tekemisistään oikeuden edessä. Pystyykö puolustusasianajaja Sander mahdottomalta näyttävässä tehtävässä, osoittamaan Majan syyttömäksi?

Poliisin tullessa luokkaan Maja pitää sylissään kuolevaa poikaystäväänsä Sebastiania. Myös Majan paras ystävä, pinnallinen ja hupakkomainen mutta vilpitön Amanda on kuolleiden joukossa. 

Amanda ei enää ikinä tanssi. Ei ikinä laula. Ei ikinä kuuntele musiikkia, josta ei oikeastaan pidä, mutta käsittää, että siitä "täytyy" pitää. 
Rakastin sitä että Amanda lähetti minulle lentosuukkoja ja sai minut nappaamaan ne ilmasta. Hän oli pinnallinen ja typerä ja todellisuudesta vieraantunut ja itsekeskeinen ja minä rakastin Amandaa. Totta kai rakastin. Hän oli minun parhain ystäväni. En olisi ikinä voinut tehdä hänelle pahaa. En ikinä ikinä ikinä. Mutta tein silti. 

Välillä liikutaan ajassa ennen kouluampumista. Majan poikaystävän Sebastianin isä on miljardööri Claes Fagerman,  joka halveksii luuseripoikaansa, joka ei saanut edes kouluaan käytyä loppuun toisin kuin isoveli Lukas. Perintöprinsessaäiti on hävinnyt perheen elämästä Sebastianin ollessa pikkupoika. Sebastian hakee epätoivoisesti isänsä hyväksyntää. Isä matkustaa työnsä vuoksi ympäri maailmaa ja Sebastian elää luksustalossa vartijoiden ympäröimänä. Sebastianin huumehuuruisiin kotibileisiin haluaisivat kaikki tulla, ja usein paikalla onkin parisataa henkeä. Kun rahasta ei ole pulaa, on huumeisiinkin varaa. Sebastian vajoaa yhä alemmas, kunnes ainoa, joka häntä voi pitää pinnalla on Maja.

Maja sopeutuu vankilaan, alkaa pitää sitä turvapaikkana. Siellä saa olla suojassa medialta ja muulta ryöpytykseltä. Eristystä hän pitää enemmän palkkiona kuin rangaistuksena. Hän ei kaipaa muiden seuraan, mutta solmii joitakin kontakteja vartijoihin. Ainoa kosketus ulkomaailmaan ovat Sanderin ja hänen kumppaneidensa käynnit ja matkat oikeussaliin. Eniten Maja kaipaa pientä siskoaan Linaa. 

Kirja imaisee nieluunsa ensimmäiseltä sivulta lähtien, sitä on vaikea laskea kädestään. Oikeudenkäyntikohtauksista on saatu tavattoman mielenkiintoisia, sillä niissä kuvataan yksityiskohtaisesti ihmisten reaktioita ilmeistä ja äänensävyistä lähtien. Tapahtumien taustat selviävät pala palalta. Opetus on ehkä se, että rahalla saa melkein kaikkea muuta paitsi rakkautta.

maanantai 15. lokakuuta 2018

Marian Keyes: Lucy menee naimisiin

Pokkariversio Marian Keyesin 1997 ilmestyneestä kirjasta. Kertoo ajasta, jolloin vielä odotettiin kotona puhelimen soimista ja kotiin tullessa kysyttiin, onko kukaan soittanut. Takakannessa on blogimaininta "Hyvä kirja matkoille ja silloin, kun haluat lukea jotain oikein kevyttä ja hömppää." Kirja on kevyt ja helppo luettava, ehkäpä hömppääkin, mutta Marian Keyesin teksti on terävän ironista ja viisasta. Kerrassaan nautinnollista luettavaa, varsinkin sairaslomalla kun kaikki on vähän kurjaa ja pitkästyttävää. 

Lucy Sullivan on töissä tylsässä toimistossa ja asuu kimppakämpässä Karenin ja Charlotten kanssa. Nuorten naisten intohimoihin ei kuulu siivous eikä muutkaan kotityöt. Viikonloput kuluvat baareissa tai kotibileissä, sunnuntait olotilaa parannellessa tulevaa työviikkoa varten. Lucy käy työkavereidensa kanssa ennustajalla, joka povaa, että ennen kuin lehdet putoavat toistamiseen puista, Lucylle soivat hääkellot. 

Ainoa aukko ennustuksessa on, että Lucylla ei ole poikaystävää, josta tulisi potentiaalinen sulhanen. Niinpä alkaa etsintä. Miehiä pörrää kyllä kämppäkaverusten ympärillä, mutta kukaan heistä ei tunnu oikein olevan aviomiesainesta. Lucy kuitenkin rakastuu korviaan myöten Gusiin, hurmaavaan renttuun, joka juo omansa ja Lycyn rahat ja katoaa välillä viikoiksi, jopa kuukausiksi. Onneksi on vanha ystävä Daniel, jonka luo voi paeta sydänsuruja. Mutkia matkaan tuo, että kämppis Karen alkaa seurustella Danielin kanssa, eikä katso hyvällä vanhojen ystävysten tapaamisia. 

Oman lusikkansa soppaan tuovat Lucyn vanhemmat. Äitinsä kanssa hän riitelee, ja säälii viinaanmenevää isäänsä, jota äiti ei tietenkään ymmärrä. 

Lucyn tie humputtelevasta nuoresta naisesta kohti aikuisuutta vaatii paljon kyyneliä ja pettymyksiä, mutta myös onnen hetkiä elämässä on. Loppuratkaisu oli ainakin minulle selvillä jo ennen kirjan puoltaväliä, joskin yllätyksiä löytyy myös loppusivuilta. Yllättäviä pariskuntia syntyy, mutta kaikki loksahtelee sitten ihanasti kohdalleen ja prinsessat saavat prinssinsä ja puoli valtakuntaa.

lauantai 6. lokakuuta 2018

Kristiina Vuori: Neidonpaula

Tammi, 2015
Kristiina Vuoren kirjat näyttävät etenevän kronologisessa järjestyksessä. Aivan sattumalta olen myös lukenut niitä siinä järjestyksessä. Kirjat ovat kuitenkin miljööltään ja henkilöiltään täysin itsenäisiä. Edellisen kirjan henkilöön saatetaan viitata jossain sivulauseessa. Toki kirjojen historialliset tapahtumat etenevät myös aikajärjestyksessä, mutta se ei haittaa lukukokemusta, vaikka ei olisi edellisiä kirjoja lukenut.

Kirja sijoittuu 1400-luvulle, ja pääosassa ovat kaksostytöt Brita ja Gertrude eli Truda.Tytöt ovat niin samannäköisiä, että heidät erottaa ainoastaan erivärisestä käsivarren paulasta. Kiusan ja toisinaan myös hyödyn vuoksi tytöt joskus vaihtavat pauloja, Britasta tulee Truda ja Trudasta Brita.  Kirjan minä-henkilönä on Truda. Sisarusten äiti on pakanallista Ilvesten tietäjäsukua, yrteillä parantaja. Isä Olavi on hurskas ja halajaa maallikkoveljeksi luostariin, ja nunniksi hän aikoo myös tyttärensä. Kuolinvuoteellaan tyttöjen äiti kuitenkin rukoilee Olavilta, että vain toinen tytöistä sijoitettaisiin luostariin, ja toinen voisi jatkaa Ilvesten sukua. Vastentahtoisesti Olavi suostuu pyyntöön.

Äidin kuoleman jälkeen Britasta tulee noviisi ja Olavista maallikkoveli Armonlaakson luostariin. Truda kihlataan lapsuudenystävälleen Jeppe Pietarinpojalle, mutta hänen on myös tarkoitus kasvaa naimaikään Armolaakson suojissa. Salaa Trudalta ja Olavilta tyttöjen äiti, rälssirouva Kyllikki Jaakontytär on koulinut yön pimeydessä Britasta yrteillä parantajaa. Britan sijasta luostariin olisi halunnut Truda, sillä hän on perinyt Ilvesten suvusta kauhistuttavamman puolen: hänen sisällään asustaa Ilves, ja hänellä on myös taito kutsua petoja, asettua niiden ruumiiseen ja käyttää niiden voimaa. Truda käyttää kykyään vain silloin kun on pakko, sillä jokainen kerta syö palasen hänestä itsestään. Tämän kyvyn vuoksi Truda haluaisi luostarin turvaan. 

Uuden luostarin kirkkomaalauksia tulee tekemään komea nuorukainen Lukas Danske, joka vie Trudan sydämen mennessään. Myös Britalla taitaa olla tunteita Lukasta kohtaan.Tunteet ovat yhtä epäsopivia niin luostarin noviisille kuin toiselle miehelle kihlatulle morsiamelle. Mutta rakkaus vie mennessään, ja tahtomattaan Lukas aiheuttaa tapahtumavyöryn, joka saattaa molempien sisarusten tulevaisuuden vaakalaudalle. Kuten myös omansa. Hiljalleen selviää, että Lukas ei olekaan vain halpa-arvoinen pensselinheiluttaja, tosin taitava sellainen, vaan paljon ylhäisempää syntyperää.

Kuten aikaisemmissakin Kristiina Vuoren kirjoissa, kirjan loppuosa on sotaisa. Romaanin lopussa on myös "romaanin maailma" -osio, jossa kirjailija kertoo taustaa kirjan tapahtumille. Kaksostytöt ovat kuvitteellisia, mutta monet kirjan henkilöistä ovat oikeita historian henkilöitä. Esim. tyttöjen isä, Olavi Juhananpoika on ollut Naantalin pormestari ja porvarismies, ja lahjoitettuaan omaisuuttaan luostarille hän on toiminut Armolaakson palvelijakartanon esimiehenä. Myös Jeppe Pietarinpoika, Trudan aviomies on todellinen henkilö kuten hänen vanhempansakin. Lisäksi kirjassa vilahtelee tuttuja historian henkilöitä ja sukuja, kuten Tottit ja Bondet. Kaarle Knuutinpoika Bonde nousi Ruotsin valtaistuimelle peräti kolme kertaa. 1400-luvulla ei kuninkaana oltu kuolemaan saakka, vaan valtaistuimet olivat varsin tuulisia paikkoja.

Kristiina Vuoren kirjassa minua kiehtoo erityisesti taiat, loitsut ja kasveilla parantaminen. Tämän kirjan parasta antia olivat mielestäni kuvaukset Trudan tuntemuksista hänen asettuessaan eläimen ruumiiseen. Ne oli niin taitavasti kuvattu, että melkein tunsi ilveksen kynsien kasvavan omiinkin käsiinsä.