Malin Persson Giolito: Suurin kaikista

Johnny Kniga, 2016

Kuten kansikuvasta näkyy, kirja on valittu Ruotsin dekkariakatemian parhaaksi ruotsalaiseksi rikosromaaniksi vuonna 2016. Kirja on todellakin palkintonsa ansainnut. 

Ihmiset huoneessa eivät sovi yhteen. Meidän kaltaisemme eivät yleensä tapaa toisiaan. Ehkä metrolaiturilla taksilakon aikaan tai junan ravintolavaunussa, mutta eivät luokkahuoneessa. 

Haisee mädältä kananmunalta. Ilma on harmaa, ruudinsavusta sumea. Kaikkia muita paitsi minua on ammuttu. Minussa ei ole naarmuakaan. 

Heitä on viisi nuorta ja opettaja. 

Kirja alkaa siis varsin makaaberisti Djursholmin lukion  luokkahuoneesta kouluampumisen jälkeen. Kirjan kertojana on Maria Nordberg eli Maja, jonka vaiheita seurataan ennen ja jälkeen ammuskelun. 18-vuotias Maja päätyy tutkintavankeuteen ja oikeuden eteen ainoana epäiltynä. Majan vanhemmilla on varaa palkata Ruotsin paras puolustusasianajaja, Peder Sander, Majaa puolustamaan. 

Kymmenen kuukauden vankilassaolon jälkeen alkaa kolmiviikkoinen oikeudenkäynti, josta kerrotaan päivä päivältä. Sekä syyttäjä että media näkevät Majassa Djursholmin massamurhaajan. Rikkaan tytön joka joutuu vastaamaan tekemisistään oikeuden edessä. Pystyykö puolustusasianajaja Sander mahdottomalta näyttävässä tehtävässä, osoittamaan Majan syyttömäksi?

Poliisin tullessa luokkaan Maja pitää sylissään kuolevaa poikaystäväänsä Sebastiania. Myös Majan paras ystävä, pinnallinen ja hupakkomainen mutta vilpitön Amanda on kuolleiden joukossa. 

Amanda ei enää ikinä tanssi. Ei ikinä laula. Ei ikinä kuuntele musiikkia, josta ei oikeastaan pidä, mutta käsittää, että siitä "täytyy" pitää. 

Rakastin sitä että Amanda lähetti minulle lentosuukkoja ja sai minut nappaamaan ne ilmasta. Hän oli pinnallinen ja typerä ja todellisuudesta vieraantunut ja itsekeskeinen ja minä rakastin Amandaa. Totta kai rakastin. Hän oli minun parhain ystäväni. En olisi ikinä voinut tehdä hänelle pahaa. En ikinä ikinä ikinä. Mutta tein silti. 

Välillä liikutaan ajassa ennen kouluampumista. Majan poikaystävän Sebastianin isä on miljardööri Claes Fagerman,  joka halveksii luuseripoikaansa, joka ei saanut edes kouluaan käytyä loppuun toisin kuin isoveli Lukas. Perintöprinsessaäiti on hävinnyt perheen elämästä Sebastianin ollessa pikkupoika. Sebastian hakee epätoivoisesti isänsä hyväksyntää. Isä matkustaa työnsä vuoksi ympäri maailmaa ja Sebastian elää luksustalossa vartijoiden ympäröimänä. Sebastianin huumehuuruisiin kotibileisiin haluaisivat kaikki tulla, ja usein paikalla onkin parisataa henkeä. Kun rahasta ei ole pulaa, on huumeisiinkin varaa. Sebastian vajoaa yhä alemmas, kunnes ainoa, joka häntä voi pitää pinnalla on Maja.

Maja sopeutuu vankilaan, alkaa pitää sitä turvapaikkana. Siellä saa olla suojassa medialta ja muulta ryöpytykseltä. Eristystä hän pitää enemmän palkkiona kuin rangaistuksena. Hän ei kaipaa muiden seuraan, mutta solmii joitakin kontakteja vartijoihin. Ainoa kosketus ulkomaailmaan ovat Sanderin ja hänen kumppaneidensa käynnit ja matkat oikeussaliin. Eniten Maja kaipaa pientä siskoaan Linaa. 

Kirja imaisee nieluunsa ensimmäiseltä sivulta lähtien, sitä on vaikea laskea kädestään. Oikeudenkäyntikohtauksista on saatu tavattoman mielenkiintoisia, sillä niissä kuvataan yksityiskohtaisesti ihmisten reaktioita ilmeistä ja äänensävyistä lähtien. Tapahtumien taustat selviävät pala palalta. Opetus on ehkä se, että rahalla saa melkein kaikkea muuta paitsi rakkautta.