maanantai 13. tammikuuta 2020

Leena Lehtolainen: Valapatto

 
Tammi, 2019
 
Tomas Lupo on italialais-suomalainen kielentutkija, joka on tulossa toiseen kotimaahansa Suomeen luennoimaan. Lentokentällä häntä ollaan sovitusti vastassa, mutta vastaanottajat vievätkin hänet ihan toisaalle kuin piti. Hän päätyy huumattuna, pahoinpideltynä, alastomana ja nippusiteillä sidottuna erämaajärveen. 

Joku ihmeen voima estää Tomasta hukkumasta ja saa hänet ajautumaan tajuttomana rantaan. Sieltä hänet löytää luonnonsuojelualueen valvoja Aino. Aino saa keploteltua Tomaksen mökkiinsä, missä hän asustelee koiransa ja kahden kissansa kanssa. Pihalla on kanala, ja lähes kaiken syötävänsä Aino kerää luonnosta ja kotipuutarhastaan. 

 
 Tomasilla on hämärä muistikuva kaappaajistaan, ja loppu varmistuu maanomistajan eli Kreivin valvontakamerakuvista. Asialla on ollut moottoripyöräkerho Torpedot, ja eräs nimi heidän joukossaan johtaa Ainon ajatukset kaukaisiin lapsuuden tapahtumiin, joita hän ei ole ikinä antanut itselleen anteeksi. Sen vuoksi yksinäinen mökki ja erakon elämä metsässä on ollut Ainolle se oikea elämäntapa. Tomas Lupo on sotkenut tämän kuvion perusteellisesti.

Suomessa ollessaan Tomas ottaa yhteyttä myös vanhaan ystäväänsä Paavoon. Paavo on ollut kouluaikoina koulukiusatun Tomaksen, "Marcello Macaronin" ainoa puolustaja. Myöhemminkin kaksikko on joutunut tilanteisiin, joiden vuoksi Tomasille on langennut ikuinen lakeijan ja aseenkantajan osa. Tomasin auto on ollut Paavon tallissa hänen Italiassa ollessaan, ja Paavolla ollut lupa sitä käyttää. Onkin kätevää ajella tuntemattomalla autolla, kun kyydissä on toisen miehen vaimo. Paavo on salskea poikamies, eikä halua sitoutua, joten näitä kyyditettäviä on aikaisemminkin riittänyt. 

Ilmenee kuitenkin, että kerran on sattunut onnettomuus, jossa on kuollut yksi Torpedojen jäsenistä ja toinen menettänyt jalkansa. Auton rekisterinumeron perusteella rikollisjengi on Tomasin perässä, ja se sopii Paavolle. Toki hän murehtii ystävänsä puolesta, mutta osaako Tomas olla menemättä poliisin puheille? Entä ystävätär Veronika? 

Aino auttaa Tomasta ja on pian itsekin keskellä vaarallisia tapahtumia. Kirjan lopun tapahtumat ovat sen verran hengästyttäviä, että lukijan pitää vähän pinnistellä ymmärtääkseen, kuka kuolee ja kuka joutuu vankilaan. Lehtolainen on punonut taitavan tarinan, jossa luurangot kaivetaan kaapista, vanhat valat mitätöidään eikä vanha ystävyys ei ole paljonkaan arvoista. Mutta saavatko kauheat asiat aikaan myös jotain kaunista, luepa itse.

lauantai 11. tammikuuta 2020

Marian Keyes: Peiton alla : tarinoita kirjailijaelämästä

Tammi, 2012


Näitä kolumneja ja novelleja olen lueskellut aina välillä pikku välipaloiksi. Marian Keyes kertoo viehättävän itseironisesti ja mustan huumorin sävyttämänä sekä kepeistä että raskaista aiheista. Kaikki tarinat ovat tositarinoita hänen omasta elämästään. Osa on aiemmin julkaistu lehtikirjoituksina, osa näkee päivänvalon tämän kirjan sivuilla. 

Jo tarinoiden otsikot ovat herkullisia: Töissä löysäily on raskasta hommaa, Joulu ilman karkkia on huijausta, Miten kulman ympäri perutetaan?, Jos nyt on keskiviikko, tämän täytyy olla Hampuri...

Keyes kirjoittaa myös rehellisesti alkoholismistaan otsikolla Känni on vieras maa, siellä asiat tehdään toisin. 

Kukaan ei tietoisesti pyri alkoholistiksi. Ei se kuulunut minunkaan tulevaisuudensuunnitelmiini, mutta niin vaan kävi. Olin kuitenkin yksi niistä, joilla oli onnea. Vuoden 1994 alussa sain apua ja kykenin lopettamaan. Siitä alkoi varsinainen aikuistumiseni.

On hyvin rohkeaa olla näin rehellinen itselleen ja lukijoilleen. Kuten johdanto kertoo, tälläkin tarinalla on onnellinen loppu.