Tomas Lupo on italialais-suomalainen kielentutkija, joka on tulossa toiseen kotimaahansa Suomeen luennoimaan. Lentokentällä häntä ollaan sovitusti vastassa, mutta vastaanottajat vievätkin hänet ihan toisaalle kuin piti. Hän päätyy huumattuna, pahoinpideltynä, alastomana ja nippusiteillä sidottuna erämaajärveen.
Joku ihmeen voima estää Tomasta hukkumasta ja saa hänet ajautumaan tajuttomana rantaan. Sieltä hänet löytää luonnonsuojelualueen valvoja Aino. Aino saa keploteltua Tomaksen mökkiinsä, missä hän asustelee koiransa ja kahden kissansa kanssa. Pihalla on kanala, ja lähes kaiken syötävänsä Aino kerää luonnosta ja kotipuutarhastaan.
Tomasilla on hämärä muistikuva kaappaajistaan, ja loppu varmistuu maanomistajan eli Kreivin valvontakamerakuvista. Asialla on ollut moottoripyöräkerho Torpedot, ja eräs nimi heidän joukossaan johtaa Ainon ajatukset kaukaisiin lapsuuden tapahtumiin, joita hän ei ole ikinä antanut itselleen anteeksi. Sen vuoksi yksinäinen mökki ja erakon elämä metsässä on ollut Ainolle se oikea elämäntapa. Tomas Lupo on sotkenut tämän kuvion perusteellisesti.
Suomessa ollessaan Tomas ottaa yhteyttä myös vanhaan ystäväänsä Paavoon. Paavo on ollut kouluaikoina koulukiusatun Tomaksen, "Marcello Macaronin" ainoa puolustaja. Myöhemminkin kaksikko on joutunut tilanteisiin, joiden vuoksi Tomasille on langennut ikuinen lakeijan ja aseenkantajan osa. Tomasin auto on ollut Paavon tallissa hänen Italiassa ollessaan, ja Paavolla ollut lupa sitä käyttää. Onkin kätevää ajella tuntemattomalla autolla, kun kyydissä on toisen miehen vaimo. Paavo on salskea poikamies, eikä halua sitoutua, joten näitä kyyditettäviä on aikaisemminkin riittänyt.
Ilmenee kuitenkin, että kerran on sattunut onnettomuus, jossa on kuollut yksi Torpedojen jäsenistä ja toinen menettänyt jalkansa. Auton rekisterinumeron perusteella rikollisjengi on Tomasin perässä, ja se sopii Paavolle. Toki hän murehtii ystävänsä puolesta, mutta osaako Tomas olla menemättä poliisin puheille? Entä ystävätär Veronika?
Aino auttaa Tomasta ja on pian itsekin keskellä vaarallisia tapahtumia. Kirjan lopun tapahtumat ovat sen verran hengästyttäviä, että lukijan pitää vähän pinnistellä ymmärtääkseen, kuka kuolee ja kuka joutuu vankilaan. Lehtolainen on punonut taitavan tarinan, jossa luurangot kaivetaan kaapista, vanhat valat mitätöidään eikä vanha ystävyys ei ole paljonkaan arvoista. Mutta saavatko kauheat asiat aikaan myös jotain kaunista, luepa itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!