maanantai 26. kesäkuuta 2017

Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär

Otava, 2017
 
Viides osa ihanaan Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaan. Nyt päähenkilönä ja kertojana on Ida Erikssonin tytär Kirsti. Ida on mennyt naimisiin nuoruudenrakkautensa Eliaksen kanssa ja heillä on kaksospojat Voitto ja Veikko. Täysihoitola toimii enää pienimuotoisesti, ja perheen pääasiallinen tulonlähde on Eliaksen pirssikuskina saamat ansiot. Ida on ottanut kasvattityttärekseen orvon Allin, ja Kirstistä ja Allista on tullut läheisemmät kuin monista biologisista sisaruksista. Voitto ja Veikko ovat kummankin silmäteriä, ja nämä rakastavat isojasiskojaan. 

Kirjan alussa Alli ja Kirsti viettävät ensimmäistä ylioppilaskevättään. Kirsti opiskelee yliopistossa ranskaa ja filologiaa, Alli kansanrunoutta. Kirjan alkuosassa Alli on enemmän pääosassa, Kirsti melkeimpä sivuosassa. Kirjan henkilöinä vilahtelevat Yrjö Jylhä, Olavi Paavolainen, Katri Vala, Elina Vaara sekä muista kirjallisuuden tuon ajan vaikuttajia. Mielenkiintoista on seurata heidän edesottamuksiaan seurapiirien pyörteissä, kun itse aikanaan olen heidän runojaan ahminut. Mielenkiintoisinta kirjan alussa oli mielestäni näytelmäkiertue, jolla kerättiin varoja inkeriläisten nuorten opintoja varten. 

Kirstiä kiinnostaa opiskeluja enemmän työnteko Miilin hattuliikkeessä. Eräiden dramaattisten vaiheiden jälkeen hänelle tarjoutuu tilaisuus lähteä Pariisiin seuraneidiksi, ja Kirsti lähtee pitkälle ja mutkikkaalle matkalle. Pariisi ei kuitenkaan ole mikään Strömsö, mutta Kirsti äitinsä tyttärenä selvittää vaikeudet ja alkaa kulkea tietään kohti haaveiden toteutumista. 

Tämä kirja oli jotenkin hajanaisempi kuin aikaisemmat osat. Historian merkkihenkilöitä vilahtelee kirjan sivuilla tämän tästä, mutta sen tarkemmin heidän persooniinsa ei tutustuta joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Hiukan kaipailin Idaa kertojana, vaikka Kirsti olikin viehättävä tuttavuus. Myös Idan ja Eliaksen yhteiseloon olisin mielelläni perehtynyt tarkemmin. Miten toimii aikuisiän avioliitto nuoruudenrakkauden kanssa, kun välissä on vuosia elettyä elämää? Ja mahtaakohan Eliaksella olla ihan puhtaat jauhot pussissaan, vai mistä rahatukkoja ilmestyy piironginlaatikoihin? Pariisin tapahtumissa väläytellään myös Kirstin syntyperää, mutta moni asia jäi hämärän peittoon. Kirjan loppu oli varsin yllättävä, ja jäi odottamaan seuraavaa osaa, jossa toivottavasti tulee vastaus moniin kysymyksiin.

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Paula Hawkins: Tummiin vesiin

Otava, 2017

Paula Hawkins ponkaisi dekkarimaailmaan trillerillään Nainen Junassa. Kirja oli minulle vaikuttava lukukokemus ja kävin katsomassa elokuvankin. Niinpä tartuin suurin odotuksin tähän uutukaiseen.

Beckfordin joessa on Hukkuneiden mutka, johon hankalat naiset on ammoisista ajoista lähtien heitetty, jos eivät ole itse älynneet hypätä. Tapa juontaa juurensa noitavainojen ajalta, mutta ihan vastikään jokeen on hypännyt nuori Katie Whittaker, ja nyt sitten Nel Abbott.

Julia eli Jules on Nelin sisar, joka tulee Beckfordiin sisarensa hautajaisiin sekä huolehtimaan tämän teini-ikäisestä tyttärestä Lenasta. Joki edustaa hänelle lapsuuden painajaista, joka särki hänen elämänsä ja sisarusten välit. Häntä pelottaa oma menneisyytensä ja lähiaikojen tapahtumat: olisiko Nel todella hypännyt vapaaehtoisesti? Jos ei, kuka on vastuussa hänen kuolemastaan? Vielä isompi mysteeri on Katien itsemurha. Kaunis ja lahjakas, elämä edessä. Mikä hänet ajoi jokeen?

Nel jos kuka oli hankala. Tiesi liikaa, tonki asioita, sekaantui vääriin tyyppeihin. Lena on myös hankala, tullut äitiinsä. Hän on myös suunniltaan surusta, kun on lyhyessä ajassa menettänyt sekä äitinsä että parhaan ystävänsä Katien. Joenvarsikaupungin menneisyys on täynnä tarinoita, jotka halutaan painaa unohduksiin. Muuten liian monen ihmisen elämä on vaarassa romahtaa.

Kirja oli hyvin erilainen kuin Nainen junassa. Viipyilevämpi, pahaenteisempi, synkempi. Kirjailija johdattelee tarinaa eteenpäin eri henkilöiden näkökulmasta, ja tämä tuotti alussa hiukan hankaluuksia, kun ei heti oivaltanut kuka oli kuka. Loppua kohti pienet purot kuitenkin yhtyvät kuohuvaksi joeksi.