 |
| Otava, 2017 |
Viides osa ihanaan Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaan. Nyt päähenkilönä ja kertojana on Ida Erikssonin tytär Kirsti. Ida on mennyt naimisiin nuoruudenrakkautensa Eliaksen kanssa ja heillä on kaksospojat Voitto ja Veikko. Täysihoitola toimii enää pienimuotoisesti, ja perheen pääasiallinen tulonlähde on Eliaksen pirssikuskina saamat ansiot. Ida on ottanut kasvattityttärekseen orvon Allin, ja Kirstistä ja Allista on tullut läheisemmät kuin monista biologisista sisaruksista. Voitto ja Veikko ovat kummankin silmäteriä, ja nämä rakastavat isojasiskojaan.
Kirjan alussa Alli ja Kirsti viettävät ensimmäistä ylioppilaskevättään. Kirsti opiskelee yliopistossa ranskaa ja filologiaa, Alli kansanrunoutta. Kirjan alkuosassa Alli on enemmän pääosassa, Kirsti melkeimpä sivuosassa. Kirjan henkilöinä vilahtelevat Yrjö Jylhä, Olavi Paavolainen, Katri Vala, Elina Vaara sekä muista kirjallisuuden tuon ajan vaikuttajia. Mielenkiintoista on seurata heidän edesottamuksiaan seurapiirien pyörteissä, kun itse aikanaan olen heidän runojaan ahminut. Mielenkiintoisinta kirjan alussa oli mielestäni näytelmäkiertue, jolla kerättiin varoja inkeriläisten nuorten opintoja varten.
Kirstiä kiinnostaa opiskeluja enemmän työnteko Miilin hattuliikkeessä. Eräiden dramaattisten vaiheiden jälkeen hänelle tarjoutuu tilaisuus lähteä Pariisiin seuraneidiksi, ja Kirsti lähtee pitkälle ja mutkikkaalle matkalle. Pariisi ei kuitenkaan ole mikään Strömsö, mutta Kirsti äitinsä tyttärenä selvittää vaikeudet ja alkaa kulkea tietään kohti haaveiden toteutumista.
Tämä kirja oli jotenkin hajanaisempi kuin aikaisemmat osat. Historian merkkihenkilöitä vilahtelee kirjan sivuilla tämän tästä, mutta sen tarkemmin heidän persooniinsa ei tutustuta joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Hiukan kaipailin Idaa kertojana, vaikka Kirsti olikin viehättävä tuttavuus. Myös Idan ja Eliaksen yhteiseloon olisin mielelläni perehtynyt tarkemmin. Miten toimii aikuisiän avioliitto nuoruudenrakkauden kanssa, kun välissä on vuosia elettyä elämää? Ja mahtaakohan Eliaksella olla ihan puhtaat jauhot pussissaan, vai mistä rahatukkoja ilmestyy piironginlaatikoihin? Pariisin tapahtumissa väläytellään myös Kirstin syntyperää, mutta moni asia jäi hämärän peittoon. Kirjan loppu oli varsin yllättävä, ja jäi odottamaan seuraavaa osaa, jossa toivottavasti tulee vastaus moniin kysymyksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!