Otava, 2017 |
Mutta miten pienestä eskarista voisi yhtäkkiä kasvaa iso koululainen, jonka pitää pärjätä pitkälti itsekseen? Pukea päälle, syödä aamupalaa ja lähteä kouluun kännykkäohjauksella. Ja koulun jälkeen pitää mennä iltsuun missä on tyhmää. Tämän tästä Antti joutuu kaahaamaan kesken työpäivän apuun, kun Paavolla on joku hätä. Wilma-viestiä tulee tiuhaan tahtiin, mutta eihän Antti niitä aina ehdi eikä muista lukea. Paavo on liikuntatunnilla uikkareissa silloin kun on sisäliikuntaa. Eikä gerbiiliäkään saisi viedä kouluun. Niinpä Antti ajeluttaa Matti-gerbiiliä povitaskussaan, onpa hänellä joskus Ikean kassissa etupenkillä kotkottava kanakin.
Hei Antti! Keskustelimme tänään luokassa tulevaisuudensuunnitelmista eli siitä, mitä lapset haluaisivat tehdä, kun kasvavat aikuisiksi. Paavo antoi vastauksen, joka kieltämättä särähti korvaani:"Tuskin maltan odottaa aikuiseksi kasvamista, koska saan taas juopotella isin kanssa." Toivottavasti ymmärrät, että opettajana joudun pyytämään tarkennusta. Ystävällisin terveisin Irja
Vaikka eletään vasta syyskuuta, lapsilla näyttää olevan jo kiire
lumileikkeihin. 7-vuotias poika päätti eilen kokeilla rattikelkkansa
toimivuutta sillä seurauksella, että pää juuttui kelkkaan. Helsingin
pelastuslaitos sai hälytyksen hieman klo 19 jälkeen
Aikaisemmista osista ovat tullut tutuksi myös Enni ja hänen Terttu-tyttärensä, jonka Antti aikanaan otti hoitoonsa kun Enni joutui pahaan onnettomuuteen. Antti on alkanut tuntea lämpimiä tunteita Enniä kohtaan, ja näyttää jo hetken siltä, että uusperhe on saanut alkunsa. Enni kipuilee kuitenkin
onnettomuuden jälkeisissä oloissaan sekä henkisesti että fyysisesti. Ja Antti ei olisi Antti ellei hän osaisi tätäkin juttua mokata vaikka tarkoittaakin hyvää.
. - Onks Enni suuttunu, Paavo kysyi. -Mitä sä teit?
- En mitään!
Paavo kohotti toista kulmaansa. -Miks se sit suuttu?
-Mä en ala keskustelemaan ihmissuhteistani seitsemänvuotiaan kanssa!
Antin kehitysvammaisten asuntolassa asuva komea pikkuveli Janne on rakastunut asuntolatoveriinsa Suviin. Tilanne ajautuu siihen pisteeseen, ettei Janne enää halua eikä voi asua asuntolassa. Pian Janne nukkuukin Paavon sängyssä ja Paavo Antin vieressä. Ja taas on Antti Pasasen seksielämä mennyttä.
Nauroin ääneen monta kertaa kirjaa lukiessani. Myös vaikeita asioita on käsitelty huumorin avulla. Kun Antti lopulta joutui liian koville työn, Jannen ja Paavon kanssa, jaksaminen loppui ja värit katosivat elämästä. Miten silloinkaan ei tarvitse jäädä yksin, vaan apua löytyy - yllättäviltäkin tahoilta. Miten vaikeaa voi olla kun haluaisi olla iso ja on kuitenkin vielä ihan pieni. Ja entäs sitten kehitysvammaiset? Onko heillä oikeus rakastua ja perustaa perhe, vai onko koko homma tuhoon tuomittu?
OVEN SAA AVATA:
-ISILLE
-UKILLE
-ANITALLE
-ENNILLE
-TERTULLE
-LUKKOSEPÄLLE
-JANNELLE
-POLIISILLE
-SIRKKATÄDILLE
-VIHANNANTÄDILLE
-JÖNNILLE
-SUVILLE
-AINOLLE
-PIPOLLE
HUOM! PIPOA EI ENÄÄ KOSKAAN JÄTETÄ ISTUMAAN YKSIN RAPPUKÄYTÄVÄÄN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!