keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Anna Jansson: Viimeiset sydämenlyönnit

Cecilialla on treffit miesystävänsä, taksikuski Gunnarin kanssa. Hän lähettää bussiin noustessaan Gunnarille tekstiviestin, että on tulossa, mutta ei koskaan saavu treffipaikalle. Gotlannin poliisi, johtajanaan Maria Wern, alkaa tutkia katoamista. Cecilia asuu yksin, ja hänen asunnostaan löytyvät hänen kissansa nälkäisinä. Cecilialla on sydänvika ja diabetes, eikä hänellä nähtävästi ole lääkkeitä mukanaan. Cecilia ei selviäisi montaa päivää ilman lääkkeitään. Poliisille tulee kiire löytää hänet. 

Lars ja Eva ovat kuusikymppinen pariskunta, jotka ovat tulleet lomailemaan ystävänsä merenranta-asuntoon. Lars alkaa seuraamaan - oikein kiikarin kanssa - näytelmää, joka toistuu joka ilta rannalla. Komea mies tulee sinne naisen kanssa ja pystyttää teltan. Pariskunta ryömii telttaan ja alkaa harrastaa seksiä. Nainen vaihtuu joka ilta. Larsistä tämä on äärettömän ärsyttävää ja epäsiveellistä, ja hän haluaa tehdä asiasta lopun. Varsinkin kun Evan mielestä rannan mies on komea ja seksikäs, ja vihjaa että voisi itsekin lähteä tämän mukaan. Jonkin ajan kuluttua Lars löytyy miehen teltasta veitsi rinnassaan, ja Eva on kadonnut.

Maria Wernillä on kotihuolia. Hänen miehensä Björnin poika Hampus ei ole saanut kesätöitä. Hampus pelaa kaiket yöt, ei siivoa jälkiään ja luistaa kotitöistä. Björn ei saa poikaa kuriin, Marian mielestä ei edes yritä tarpeeksi ja asia hiertää heidän välejään. Marian isä asuu heidän kanssaan ja auttelee Marian lasten Lindan ja Emilin hoidossa sekä muissa kotitöissä. Isän terveys reistailee, ja Maria on huolissaan.

Isoja huolia on myös Per Arvidsonilla. Hänen tyttärensä Wilma on vakavasti sairas ja tarvitsisi uuden sydämen. Asiaan liittyy valtavia riskejä. Löytyykö sydän ajoissa vai kuoleeko Wilma jonoon. Jos sydän löytyy ajoissa, leikkaus on iso ja sen jälkeen pitäisi olla sairaalassa monta kuukautta. Myös Perin  entinen vaimo Rebecka on suunniltaan huolesta, ja turvautuu epätoivoiseen ratkaisuun Wilman hengen pelastamiseksi.

Tuttuun tapaan Anna Jansson pitää otteessaan tiukasti. Kirjan loppuratkaisu on yllättävä, absurdi, jopa brutaali, mutta äärimmäisen kiinnostava tulevaisuuden kannalta.
 

sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Laura Manninen: Sitten tapasin pehmeän miehen


Otava, 2020

Marjaana tapaa taiteellisen miehen opiskelijabileissä. Tämä elää viulunsoitolle ja orkesterilleen, eikä Marjaana oikein istu hänen maailmaansa, varsinkaan kun hän ei ymmärrä, että sadekeppi on ihan tavallinen orkesterisoitin. Taiteellinen mies ehdottaa vapaata suhdetta, ja  Marjaana suostuu vaikka ei haluaisikaan. Varsinkaan hän ei välittäisi kuulla selostuksia orkesterin sellistin kanssa vietetyistä öistä. Kun taiteellinen mies on käynyt läpi koko orkesterin, tarina on tullut tiensä päähän. 

Urheileva mies on kaikkea, ainakin ulkonäöllisesti. Hänellä on leveä hymy ja valoa loistavat silmät. Pitkää lyhyempi ja lyhyttä pitempi tukka. Tiukat reisilihakset, hyppyripakarat, joiden kyljissä hymykuopat kupertuvat lommolle. Sekä tiukka treeniaikataulu.  Urheileva mies on triathlonisti. Hän haluaisi Marjaanankin mukaan lenkille, ja Marjaana ostaa uudet juoksutrikoot ja yrittää kaikkensa, mutta urheileva mies vain turhautuu. Tämän käsitys yhteisestä ajasta on elokuvan katselu samalla kun hän polkee kuntopyörää. Marjaana joutuu kotipäivystäjäksi siltä varalta että urheilevalla miehellä olisi töiden ja treenien välissä pikku hetki aikaa. 

Kompostoiva mies on valtiotieteilijä, joka pukeutuu ruskean eri sävyihin ja vehnäsämpylämäisiin kävelykenkiin. Hänen asuinkommuuninsa keittiön työpöydällä on matokomposti. Hänen bravuurinsa on etsiä roskiksista bostonkakkuja, joita hän tuo työpaikan kahvipöytään. Marjaanasta on jännittävää vetää hupparin huppu päähän ja lähteä luvattomille teille penkomaan kauppojen roskiksia, joista löytyy yhtä ja toista käyttökelpoista. Kompostoiva mies on vegaani, joka ei kestä ihon läpi tunkevaa lihan hajua. Lopulta tämä päätti muuttaa maalle permakulttuuriekoyhteisöön tutkimaan omavaraisen ja hiilineutraalin elämän mahdollisuutta. Hän pyytää myös Marjaanaa mukaansa. 

Kalastavan miehen kanssa on mukavaa meloa kajakilla ja yöpyä saarissa teltassa. Kalastavan miehen kanssa voi perustaa jopa yhteisen kodin, missä kalastavalla miehellä on oma perhonsidontahuone. Mutta mitä on ongelmakalastus? Ja voiko nainen olla loppujen lopuksi sekä rakastajatar että kalakaveri?

Marjaana alkaa harrastaa kiivaasti tanssia ja päättää sitoutua tästedes vain yhdeksi yöksi. Lakkaa odottamasta puhelua. Hän tanssii kolmekin tuntia päivässä, afrotanssia, dancehall queenia, reggaetonia, twerkkausta.  Hän uppoutuu ja unohtaa itsensä. 

Pehmeä mies on vanha seurustelukumppani. Silloin seurustelu kaatui mahdottomaan elämäntilanteeseen. Marjaana tapaa pehmeän miehen ensin rappukäytävässä, sitten lounaalla ja pikkujouluissa. Pehmeä mies on kaikkea mitä Marjaana on parisuhteelta kaivannut. Pehmeä mies on lähdössä työmatkalle Albaniaan ja pyytää Marjaanaa mukaansa. Marjaana suostuu, vain ystävänä. Mutta onko tässä mies, jota Marjaana on odottanut koko elämänsä?

Tämä kirja on kevyempi kuin Laura Mannisen esikoisromaani Kaikki anteeksi, joka käsitteli vallankäyttöä ja väkivaltaa parisuhteessa. Tämä oli enemmän kepeä hyvän mielen kirja, jossa on mukana paljon huumoria sekä myös ystävyyttä. Vahva suositus syksyiltoihin!

lauantai 10. lokakuuta 2020

Camilla Läckberg: Hopeasiivet


 Otava, 2020


Nappasin kirjastosta pikavippinä tämän Läckbergin Hopeasiivet-kirjan, vaikka sarjan ensimmäinen osa Kultahäkki ei vakuuttanutkaan. Naisen kosto alkoi ensimmäisessä osassa, jossa Faye joutui kokemaan hyvin ikäviä asioita miehensä Jackin kanssa. Faye on onnistunut järjestämään Jackin vankilaan heidän tyttärensä Juliennen murhasta ja rakentanut tämän firman raunioille  oman kauneusalan imperiuminsa Revengen. Julienne elää kuitenkin mukavaa ja loisteliasta elämää Italiassa äitinsä, isoäitinsä ja Fayen oikean käden Karinin kanssa. 

Ravengen taivaalle alkaa kuitenkin muodostua tummia pilviä. Joku on kaappaamassa yritystä likaisin keinoin ja haluaa ostaa osake-enemmistön ja saada firman haltuunsa.Fayen on matkustettava Tukholmaan selvittämään asiaa.  Osakekauppojen takaa paljastuu Jackin entinen liikekumppani Henrik. Faye ei kuitenkaan anna niin helposti periksi vaan lyöttäytyy yhteen Henrikin petetyn ex-vaimon Alicen kanssa. Kolmikkoon liittyy myös Ylva, nainen jonka kanssa Jack on pettänyt Fayea ja sittemmin mennyt yhteen tämän kanssa. Pariskunnalla on yhteinen pieni tytär Nora. Jack on pettänyt myös Ylvaa, joten tätä ei ole vaikea houkutella mukaan kolmikkoon, jonka tähtäimenä on pysäyttää Henrikin osakekaupat ja vallata Revenge takaisin - keinoja kaihtamatta. Jack pakenee vankikuljetuksen aikana mukanaan Fayen isä Gösta, jonka tämä on myös järjestänyt vankilaan.

Kaiken tämän keskellä Faye löytää uuden rakkauden, Davidin, joka tuntuu olevan täydellinen sielunkumppani, sekä varakas ja huomaavainen. Pariskunta suunnnittelee yhteen muuttoa jo kuukauden tuttavuuden jälkeen. David liittyy myös Ravengen pelastajien joukkoon - mutta onko kaikki kuitenkaan niin hyvää miltä näyttää?

Välillä palataan Fjällbackaan aikaan, jolloin Faye oli 13-vuotias ja vielä nimeltään Matilda. Tapahtumat siellä ovat rajua luettavaa, eikä ihan uskottavalta tunnu, miten rajuihin tekoihin nuori tyttö pystyy perhevakivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön keskellä eläessään. 

Tarina on sinänsä ihan hyvin punottu ja luettava, mutta ei voi kuin ihmetellä, mitä Camilla Läckbergille on tapahtunut. Taidokkaasti kirjoitettujen dekkareidensa jälkeen hän on siirtynyt asteikossa alaspäin tasolle, missä vilisevät Chanelit ja Louise Vuittonit sekä yksityiskohtaiset seksikohtaukset. Loppukohtauksesta päätellen sarja jatkuu. Toivottavasti kehittyy jatkuessaan.

torstai 8. lokakuuta 2020

Hanna Velling: Kutsumaton



Bazar, 2020

Mikko on hyvä mies ja perheenisä, mitä nyt joskus eksyy vieraisiin vuoteisiin, vaikka rakastaa opettajavaimoaan Mirjaa sekä lapsiaan, esiteini-ikäistä Miisaa sekä alle kouluikäistä Lindaa. Sitten hänen elämäänsä kävelee Siru, ja hän rakastuu. Hän muuttaa erilleen Mirjasta, ei suoraan Sirun kanssa yhteen, vaan lapsiaan tavatakseen hän haluaa oman asunnon. Yhä enemmän he alkavat kuitenkin viettää aikaa uusioperheenä. Linda kokee saavansa uuden veljen Sirun pojasta Topista. Miisa kapinoi, ei hyväksy Sirua eikä Topia ja haluaa tavata isäänsä yhä harvemmin. Mirja on katkera, eikä avioeroasiakaan edisty Sirun mielestä tarpeeksi nopeasti.  Uusioperheen elämä ei ole pelkästään auvoa kun kahden ihmisen rakkauteen pitäisi mahduttaa myös molempien lapset, eikä existäkään pääse eroon, kun on yhteisiä lapsia. 

Lukaisin kirjan parissa illassa. Kertojat kirjassa vaihtelevat, ja näin ollen näkökulmatkin, mikä antaa kerronnalle oman mausteensa. Tarina on kovin todentuntuinen, tällaista tapahtuu koko ajan meidän jokaisen ympärillä, jos emme itse ole keskellä tällaista kuviota. Joskus pelinappuloina ovat lapset, vaikka aikuiset eivät pahaa tarkoittaisikaan. Aika auttaa, ja hiljalleen jokainen alkaa löytää uuden roolinsa.


torstai 17. syyskuuta 2020

Sofie Sarenbrant: Osasto 73

 

Tätä lukiessa toivoin todella, että olisin lukenut sarjaa järjestyksessä. Tässä kakkososassa Emma heräilee viiden kuukauden koomasta ratsastusonnettomuuden jälkeen. Hänen pieni vauvansa Ines ei olekaan enää ihan pikkuinen. Emman omaiset ovat huojentuneita, ja käyvät tiiviisti sairaalassa. He ovat onnessaan, että Emma pystyy taas hiljalleen kommunikoimaan. Emman mies Kristoffer tuntuu vaan ehtivän yhä harvemmin sairaalaan Emman luo pikku Ineksen kanssa. Emma on ymmällään. Onko viiden kuukauden aikana kuvioihin astunut uusi nainen? 

Kaikki tahot eivät ole yhtä innoissaan Emman heräämisestä. Varsinkin kun hän väittää kivenkovaan, että hevosen selästä putoaminen ei ollut onnettomuus, vaan joku säikäytti hevosen tahallaan. 

Kristofferin entinen naisystävä on taas kuvioissa mukana, sillä Kristoffer on pyytänyt häntä auttamaan pikku Ineksen hoidossa. Jossain vaiheessa vanha suola alkaa taas janottamaan. Hillevi on ollut suljetulla osastolla tyttärensä Felician tapaturmaisen kuoleman jälkeen. Hän alkaa pitää itseään, Kristofferia ja Inestä pikku perheenä, ja Emman herääminen ei ole hänelle mieleen. Hän on alkanut pitää Inestä omana tyttärenään eikä haluaisin Ineksen oikean äidin ilmestyvän taas kuvioihin. 
 
Emman sisko Josefin yrittää pitää kaikkia lankoja käsissään. Olla Emman tukena sairaalassa, huolehtia Ineksestä parhaansa mukaan Kristofferia  auttaakseen. Samalla hän yrittää päästä yli avioerostaan ja huolehtia kolmesta lapsestaan. Sitten Ines katoaa, ja paniikki on valmis.


sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Sofie Sarenbrant: Avoimet ovet

WSOY, 2019
 Luen  näitä Emma Skölt -kirjoja väärässä järjestyksessä. Tämä on ensimmäinen osa jossa Emmaan vasta tutustutaan.
Cornelia on eroamassa väkivaltaisesta miehestään Hansista. Cornelialla ja Hansilla on kuusivuotias tytär Astrid. Cornelia ja Astrid ovat löytäneet itselleen väliaikaisen asunnon, ja yhteinen luksustalo on myynnissä. Kohteessa on asuntonäyttö, jonka jälkeisenä yönä Hans saapuu humalassa kotiin, ja Cornelia alkaa taas pelätä väkivaltaisuuksia. Aamulla Hans löytyy raa´asti murhattuna makuuhuoneesta. 
Emma tulee paikalle kollegansa Nyhlenin eli Nylletin (naama) kanssa. Paikalle saapuu myös Josefin, Emman sisar ja Cornelian ystävä ja uskottu. Cornelia on järkyttynyt mutta ei vaikuta surevan väkivaltaista miestään. Vähän aikaa sitten hankittu henkivakuutus ei oikein tunnu sopivan eroamassa olevan pariskunnan osaan. Cornelia on ilman muuta yksi pääepäillyistä, varsinkin kun talosta ei löydy murron jälkiä ja Hans on surmattu heidän keittiöveitsellään. Mutta tytär Astrid väittää kivenkovaan nähneensä talossa vieraan miehen, joka kävi silittämässä hänen poskeaan.
Emma odottaa vihdoin lasta Kristofferin kanssa. Yhteen muutto ei kuitenkaan ota onnistuakseen, sillä Kristoffer on kiireinen kiinteistönvälittäjä. Emman entinen mies Hugo ei onnistunut saamaan Emmaa raskaaksi, ja on siitä katkera. Hän on edelleen rakastunut Emmaan, ja seurailee tämän elämää. Hän yrittää myös vaikeuttaa Kristofferin näyttöjä ja muutenkin osoittaa kaikin tavoin, että Emma kuuluu hänelle. 
Kun aloitin sarjan kolmannesta osasta ja luin vasta sen jälkeen tämän ensimmäisen, huomasin sarjan kehittyneen. Tämä ensimmäinen ei ollut ihan niin koukuttava ja mukaansatempaava kuin kolmas osa. Minua häiritsi myös, että jossain vaiheessa kieli muuttui puhekieleksi, varsinkin repliikeissä. Lieneekö suomentajan moka, vai onkohan myös alkutekstissä näin, mene tiedä. Nyt ahmin toista osaa, jossa kirjailija on parantanut otettaan selvästi. Rikosjuonen ohessa tavallisten ihmisten tavalliset toimet puhuttelevat, ja luovat kirjaan toden tuntua.



keskiviikko 12. elokuuta 2020

Camilla Läckberg: Kultahäkki

 Otava, 2019

 

 Camilla Läckbergin uusimmassa teoksessa Fjällbacka esiintyy ainoastaan sivulauseessa. Mielestäni olikin jo aika uudistua, vaikka kaikki eivät siitä pidäkään ja kirja on saanut osakseen kovaakin kritiikkiä. 

 Kirja kertoo Fayesta, joka elää menestyvää elämää miehensä Jackin kanssa. Hänellä on suloinen tytär, hieno koti, ystävättäriä ja rahaa niin paljon kuin hän ehtii tuhlata. Jack omistautuu työlleen, omien sanojensa mukaan taatakseen perheelle hyvän elämän. Faye saa osakseen arvostelua jopa työpöydällä olevista leivänmuruista. Mikään ei saa häiritä Jackia, joka raataa töissä ja kotona. Hänen mielestään Faye ei tarvitse omaa uraa, koska rahaa on riittävästi kotirouvan elämään. 

Sitten Faye yllättää miehensä kirjaimellisesti housut kintuissa. Jack ilmoittaa, ettei rakasta enää ja haluaa avioeron. Faye ei saa erossa senttiäkään vaan joutuu aloittamaan elämänsä täysin tyhjästä. Onneksi on pitkäaikainen ystävätär Chris, joka rientää avuksi kuten niin monta kertaa aikaisemminkin. Faye saa Julienne-tyttärensä kanssa asunnon Kerstinin luota. Kerstinin mies on hoitokodissa, ja  naiset ystävystyvät. Kerstin hoitaa Juliennea enemmän kuin mielellään.

 Kirjassa palataan välillä aikaan vuonna 2001, Fayen salattuun menneisyyteen, jota hän ei ole paljastanut kenellekään. Paljon pahoja asioita on tapahtunut Matildalle, joka oli Fayen entinen nimi ennen kuin hänestä tuli Faye. Myös Kerstin on kokenut elämässään pahuutta. Kun Faye päättää kostaa Jackille, Kerstin haluaa auttaa. Faye on kostanut ennenkin ja tietää mitä tekee. Mutta teko vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja Fayen loistavaa älyä liike-elämässä. Ensin hän päättää tuhota Jackin firman, jonka luomisessa hän on itse ollut isona apuna mutta jäänyt täysin osattomaksi erossa. Mutta sitten Jackin tietokoneelta löytyy jotain, joka saa paholaisen heräämään Fayessa. On aika tuhota Jack kokonaan.

Sofie Sarenbrant: Kerjäläinen

Wsoy, 2019


Lukemiset olivat lopussa ja valitsin tämän kirjan umpimähkään päivittäistavarakaupan pokkarihyllystä. Hyvä valinta, kirja koukutti heti. Pitääpä varata aikaisemmat osat välittömästi. 

Tukholman kaduilla asuvia kerjäläisiä murhataan ja ruumiit tuodaan näkyville paikoille. Onko kyseessä yksittäinen, seonnut sarjamurhaaja? Pian huomataan, että on kyse järjestäytyneestä rikollisuudesta. Samaan aikaan surraan nuorta naista, äitiä, tytärtä ja sisarta. 

Eläkkeellä oleva poliisipäällikkö Evert vetäytyy mökilleen suremaan. Samaan aikaan Marianne-vaimolla on Tukholmassa kuuma suhde Evertin seuraajan Gunnarin kanssa. Evert tuntuu myös salailevan tahollaan jotakin. Hän on päättänyt selvittää kerjäläismurhat ja saada tekijät vastuuseen niin näiden kun muidenkin kauheuksien osalta. 

Kirjan juoni on nerokas ja heittää lukijalle välillä täkyjä siitä, miten voisi oikeasti olla. Jännitystä ei vähennä se, että rikoksien tekijät ovat tiedossa jo kirjan alussa. Pulmana on kerätä todisteet ja saada heidät satimeen. Ja sepä ei olekaan helppoa - eikä ihan turvallistakaan.

perjantai 17. heinäkuuta 2020

Catherine Isaac: Sinusta, minusta, kaikesta

Bazar, 2018


Jess on jättänyt hulttiomiehensä Adamin pikku Williamin ollessa vauva, ja poika on tavannut isäänsä vain satunnaisesti. Nyt Jess haluaa kuitenkin Williamin tutustuvan isäänsä paremmin. Adam on muuttanut Ranskan maaseudulle, mistä hän on ostanut vanhan linnan ja kunnostanut sen hotelliksi. William ja Jess majoittuvat mökkiin linnan tiluksille, ja he saavat seurakseen naapurimökkeihin Jessin ystävän Natasan sekä Beckyn ja Sebin perheineen. 

Jess toivoo, että Adamilla olisi tänä kesänä aikaa pojalleen, mutta Adamin ajan tuntuvat vievän työt sekä uusi, nuori ja kaunis tyttöystävä. Jess on pettynyt, sillä satunnaisia koskenlasku- ym -sessioita lukuunottamatta Adam ei juurikaan vietä aikaa Williamin kanssa. Linnan ympäristössä voi kuitenkin uida ja pelata jalkapalloa, ja sekä aikuiset että  lapset viihtyvät, eikä romansseiltakaan voida välttyä. 

William jumaloi Adamia, ja hiljalleen Adamkin pehmenee pojalleen ja he alkavat viettää yhä enemmän aikaa yhdessä. Jess huomaa, että hänellä on vielä tunteita Adamia kohtaan, mutta hänen on pidettävä päänsä kylmänä. Mutta olisiko Adam voinut muuttua ja aikuistua?

Kirja on viihdyttävää ja mukaansa tempaavaa lukemista. Sen kepeyttä katkaisee välillä vaikean sairauden varjo.

lauantai 11. heinäkuuta 2020

Ninni Schulman: Poika joka ei itke

Luen näköjään näitä Schulmanin kirjoja ihan sattumanvaraisessa järjestyksessä. Tämänkin olin lukenut aikaisemmin, mutta lukaisinpa uudestaan kun juoni jaksoi edelleen kiinnostaa. 

Magdalena Hansson on muuttanut poikansa Nilsin kanssa Tukholmasta takaisin Hagforsin pikkukylään paikallislehden toimittajaksi, ja  miettii onko tehnyt virheliikkeen. Hän on palannut yhteen miesystävänsä Petterin kanssa. Petter kuitenkin kaipaisi enemmän sitoutumista kuin mihin Magdalena on valmis. Nilsin on vaikea saada kavereita.

Pian kuitenkin riittää kirjoittamista. Hargfosissa alkaa tuhopolttojen sarja. Kolme tulipaloa, neljä kuollutta. Kaikki ovat saaneet ennen tulipaloa ja kuolemaansa samanlaisen viestin. Tuhopolttaja tuntuu olevan koko ajan askelen edellä poliiseja, ja kylän väki on peloissaan. Lehdistö kilpailee skuupeista, ja Magdalena laittaa tapansa mukaan itsensä peliin mukaan. 

Christer on saanut hoitaakseen poliisipäällikön sijaisuuden, mutta tekee virheen, joka näyttää estävän vakituisen päällikön paikan saamisen. Onneksi Christerillä on elämässään uusi, orastava onni. Petra on huolissaan pojastaan Hanneksesta, joka linnoittautuu huoneeseensa, nukkuu iltapäivään eikä ja jonka huone on siinä kunnossa kuin siellä ei olisi ikinä siivottu. Kotiasiat jäävät kuitenkin taka-alalle,  kun poliisit juoksevat kilpaa tuhopolttajan kanssa. 

Magdalenalla on salaisuus, ja hän ei tiedä, pitäisikö siitä olla onnellinen vai onneton. Myös suhde Petterin kanssa rakoilee välillä, koska Petter uskoo Magdalenan haikailevan takaisin Tukholmaan entisestä kotikylästään.

Loppuratkaisu on yllätys, kuten hyvässä jännityskirjassa kuuluukin. Ja tietenkin päähenkilö joutuu myös vaaraan, mistä pelastuu täpärästi.

torstai 9. heinäkuuta 2020

Pauliina Susi: Ruuhkavuosi

Gummerrus, 2005


Teki mieli lukea uudestaan tämä Pauliina Suden esikoisteos. Ruuhkavuosi on nimensä veroinen. Tässäpä kolmekymppisen Minnan vuoden pääprojektit:'

1. Gradu ja ura (tee!)
2. Talo (rakenna!)
3. Vauva (synnytä!)

Kalenteri on Minnan paras ystävä. Muitakin ystäviä on, tyttökavereita, mutta he ovat kovin eri tilanteessa odottavan ja sittemmin pienen vauvan äidin kanssa. Kaikki ei mene kuitenkaan ihan suunnitelmien mukaan. Vauvat eivät aina nuku öisin, eivätkä päivisinkään ainakaan silloin kun äiti haluaisi kirjoittaa gradua. Vauvan isä Harri lähtee päivätyönsä jälkeen rakentamaan perheelle taloa, Onnelaa. Sähkömiehelle on huippujuttu päästä vetämään sähköt omaan taloonsa. Kerrostaloon, jossa perhe asuu, tulee putkiremontti. Homma ratkaistaan muuttamalla asuntovaunuun mökkitontille, siinä on sitten rakennustyömaakin lähellä. Minnan äiti, kaikkitietävä Mummi, haluaa myös laittaa lusikkansa soppaan. Työnsaantikaan ei ole pienen lapsen äidille itsestään selvää. 

Hiljalleen asiat kuitenkin alkavat loksahdella paikalleen. Eivät ehkä niin kuin Minna alunperin suunnitteli, mutta omaa tahtiaan kuitenkin. Ihmettelin, kun vauva on kirjassa vaan vauva eikä sen nimeä mainittu missään vaiheessa. Vasta viimeisillä sivuilla tajusin sen, minkä olisi voinut tajuta jo kirjan puolivälissä.

Kirja on erinomaisen viihdyttävä ja hyvin kirjoitettu. Tässä huomaa kuitenkin kirjailijan huiman kehityksen hänen uusimpaan tuotantoonsa verrattuna. On kuitenkin rikkaus, kun osaa kertoa sekä tavallisesta elämästä sekä punoa hurjia, suorastaan absurdeja juonia jännityskirjoihin. Arvostan kovasti.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Ninni Schulman: Älä kerro kenellekään

Tammi/WSOY 2020

En ole ihan varma, olenko lukenut kaikki neljä aikaisempaa osaa tästä sarjasta. Kirja on kuitenkin itsenäinen teos, joskin perhekuvioiden mutkissa auttaa, jos henkilöt ovat entuudestaan tuttuja.

Toimittaja Magdalena Hansson on muuttanut Tukholmasta iltapäivälehden toimituksesta Hagforsin pikkukaupunkiin paikallisen lehden toimittajaksi elämään uusperhe-elämää. Toimittajan työ on varsin erilaista kuin pääkaupunkiseudulla, mutta kyllä Hagforsissakin tapahtuu. 

Mario on Magdalenan pojan Nilsin koulukaveri. Mutta kun Magdalena näkee ikäviä jälkiä Marion kehossa, hän arvaa että perheessä ei ole kaikki ihan kunnossa ja tekee lastensuojeluilmoituksen. Sosiaalityöntekijä Anna-Karin Ehn on menossa työkeikalle Marion perheen luo, mutta ei saavu ikinä perille. 

Poliisit Petra Wilander ja Christer Berglund alkavat tutkia tapausta. Asioita ei kuitenkaan helpota se, että Petra voi huonosti. Hänellä on jatkuvasti huimausta ja päänsärkyä, jotka hän laittaa migreeniin tiliin. Christerilla on taas ongelmia kihlattunsa Torunin kanssa. Torun on mustasukkainen kaikkia Christerin työkuvioissa esiintyviä naisia kohtaan, eikä asiaa auta se, että poliisin työssä työajat ovat kaikkea muuta kuin säännölliset ja Christer joutuu usein työskentelemään iltamyöhään asti.

Anna-Karinin kohtalo alkaa näyttää selvältä, mutta kuka haluaisi päästää hänet päiviltä? Aviomies on murheen murtama, yksin asuva aikuinen tytär outo. Tapansa mukaan Magdalena ei voi olla heittäytymättä tapahtumien pyörteeseen, ja saattaa itsensä vaaraan. 

Kirjassa seurataan myös Marion äidin Andrean, tämän puolison Keithin sekä sisarustensa myrskyisää eloa. Miten pitkälle narsisti voi mennä alistamisessaan?

Kirjassa on äärimmäistä pahuutta, sellaista jota ei voi kuvitella olevan olemassakaan. Samalla siinä on myös ihan tavallisen perhe-elämän kuvausta. Kaikilla on kohtalonsa, joku selviää, joku toinen ei.

Pauliina Susi: Pulssi

Tammi, 2020
 Lukuinto on ollut pitkään hukassa, kuten blogihiljaisuudesta on saattanut päätellä. Pauliina Susi aukaisi kuitenkin lukuhanat uudella Pulssi-dekkarillaan, joka jatkaa Takaikkunasta ja Seireenistä tuttujen Leia Laineen ja huippuhakkeri Land-O:n eli Timo Ratasen tarinaa. Seireenillä syttyi romanssi, mutta nyt Timo on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Leian tytär Viivi elää unelmaansa opiskellen avaruustieteitä  Amerikassa. Leia etsii kuumeisesti töitä.

Leian ja Timon tiet kohtaavat kuitenkin, Timon puolelta suunnitellusti, Leian yllätykseksi. Mutta jotain kummaa Timolla on taas tekeillä, jotain, mitä hän pakenee. Leian hän jättää piilopirttiin Lapin perukoille. Kammottavinta on, että Timon poissaollessa Leialle alkaa puhua tekoäly Leian omalla äänellä. Leia on raivoissaan. Miten Timo voi jättää hänet näin oman onnensa nojaan, ilman puhelinta, ilman autoa, ilman talvivarusteita? Onneksi jääkaapissa on ruokaa ja liiterissä puita.

Viivi väittää, että he eivät tunne Timon kanssa toisiaan. Mutta Leia alkaa epäillä, että jotain noilla kahdella on tekeillä, jotain mikä on Leialta salattu. Yksi väärä liike, ja Leia ei ole enää turvassa mökissään. Timo rientää pelastamaan rakastaan, mutta ehtiikö hän ajoissa? Neuvokas Leia ei kuitenkaan jää ihmettelemään, ja tekoälykin muuttuu hiljalleen miltei ystäväksi.

Sarjan päätösosa jättää monta asiaa lukijan mielikuvituksen varaan. Itselleni jäi mielikuva, että ihan normaalia perhe-elämää eivät Leia ja Timo ryhdy elämään. Ja entäs Viivi, jääkö hän tekemään uraa Amerikkoihin? Kirja toden totta nostatti pulssia, ja henkilöitä jäi kaipaamaan. Mitähän seuraavaksi, Pauliina?

maanantai 13. tammikuuta 2020

Leena Lehtolainen: Valapatto

 
Tammi, 2019
 
Tomas Lupo on italialais-suomalainen kielentutkija, joka on tulossa toiseen kotimaahansa Suomeen luennoimaan. Lentokentällä häntä ollaan sovitusti vastassa, mutta vastaanottajat vievätkin hänet ihan toisaalle kuin piti. Hän päätyy huumattuna, pahoinpideltynä, alastomana ja nippusiteillä sidottuna erämaajärveen. 

Joku ihmeen voima estää Tomasta hukkumasta ja saa hänet ajautumaan tajuttomana rantaan. Sieltä hänet löytää luonnonsuojelualueen valvoja Aino. Aino saa keploteltua Tomaksen mökkiinsä, missä hän asustelee koiransa ja kahden kissansa kanssa. Pihalla on kanala, ja lähes kaiken syötävänsä Aino kerää luonnosta ja kotipuutarhastaan. 

 
 Tomasilla on hämärä muistikuva kaappaajistaan, ja loppu varmistuu maanomistajan eli Kreivin valvontakamerakuvista. Asialla on ollut moottoripyöräkerho Torpedot, ja eräs nimi heidän joukossaan johtaa Ainon ajatukset kaukaisiin lapsuuden tapahtumiin, joita hän ei ole ikinä antanut itselleen anteeksi. Sen vuoksi yksinäinen mökki ja erakon elämä metsässä on ollut Ainolle se oikea elämäntapa. Tomas Lupo on sotkenut tämän kuvion perusteellisesti.

Suomessa ollessaan Tomas ottaa yhteyttä myös vanhaan ystäväänsä Paavoon. Paavo on ollut kouluaikoina koulukiusatun Tomaksen, "Marcello Macaronin" ainoa puolustaja. Myöhemminkin kaksikko on joutunut tilanteisiin, joiden vuoksi Tomasille on langennut ikuinen lakeijan ja aseenkantajan osa. Tomasin auto on ollut Paavon tallissa hänen Italiassa ollessaan, ja Paavolla ollut lupa sitä käyttää. Onkin kätevää ajella tuntemattomalla autolla, kun kyydissä on toisen miehen vaimo. Paavo on salskea poikamies, eikä halua sitoutua, joten näitä kyyditettäviä on aikaisemminkin riittänyt. 

Ilmenee kuitenkin, että kerran on sattunut onnettomuus, jossa on kuollut yksi Torpedojen jäsenistä ja toinen menettänyt jalkansa. Auton rekisterinumeron perusteella rikollisjengi on Tomasin perässä, ja se sopii Paavolle. Toki hän murehtii ystävänsä puolesta, mutta osaako Tomas olla menemättä poliisin puheille? Entä ystävätär Veronika? 

Aino auttaa Tomasta ja on pian itsekin keskellä vaarallisia tapahtumia. Kirjan lopun tapahtumat ovat sen verran hengästyttäviä, että lukijan pitää vähän pinnistellä ymmärtääkseen, kuka kuolee ja kuka joutuu vankilaan. Lehtolainen on punonut taitavan tarinan, jossa luurangot kaivetaan kaapista, vanhat valat mitätöidään eikä vanha ystävyys ei ole paljonkaan arvoista. Mutta saavatko kauheat asiat aikaan myös jotain kaunista, luepa itse.

lauantai 11. tammikuuta 2020

Marian Keyes: Peiton alla : tarinoita kirjailijaelämästä

Tammi, 2012


Näitä kolumneja ja novelleja olen lueskellut aina välillä pikku välipaloiksi. Marian Keyes kertoo viehättävän itseironisesti ja mustan huumorin sävyttämänä sekä kepeistä että raskaista aiheista. Kaikki tarinat ovat tositarinoita hänen omasta elämästään. Osa on aiemmin julkaistu lehtikirjoituksina, osa näkee päivänvalon tämän kirjan sivuilla. 

Jo tarinoiden otsikot ovat herkullisia: Töissä löysäily on raskasta hommaa, Joulu ilman karkkia on huijausta, Miten kulman ympäri perutetaan?, Jos nyt on keskiviikko, tämän täytyy olla Hampuri...

Keyes kirjoittaa myös rehellisesti alkoholismistaan otsikolla Känni on vieras maa, siellä asiat tehdään toisin. 

Kukaan ei tietoisesti pyri alkoholistiksi. Ei se kuulunut minunkaan tulevaisuudensuunnitelmiini, mutta niin vaan kävi. Olin kuitenkin yksi niistä, joilla oli onnea. Vuoden 1994 alussa sain apua ja kykenin lopettamaan. Siitä alkoi varsinainen aikuistumiseni.

On hyvin rohkeaa olla näin rehellinen itselleen ja lukijoilleen. Kuten johdanto kertoo, tälläkin tarinalla on onnellinen loppu.