Ninni Schulman: Älä kerro kenellekään

Tammi/WSOY 2020

En ole ihan varma, olenko lukenut kaikki neljä aikaisempaa osaa tästä sarjasta. Kirja on kuitenkin itsenäinen teos, joskin perhekuvioiden mutkissa auttaa, jos henkilöt ovat entuudestaan tuttuja.

Toimittaja Magdalena Hansson on muuttanut Tukholmasta iltapäivälehden toimituksesta Hagforsin pikkukaupunkiin paikallisen lehden toimittajaksi elämään uusperhe-elämää. Toimittajan työ on varsin erilaista kuin pääkaupunkiseudulla, mutta kyllä Hagforsissakin tapahtuu. 

Mario on Magdalenan pojan Nilsin koulukaveri. Mutta kun Magdalena näkee ikäviä jälkiä Marion kehossa, hän arvaa että perheessä ei ole kaikki ihan kunnossa ja tekee lastensuojeluilmoituksen. Sosiaalityöntekijä Anna-Karin Ehn on menossa työkeikalle Marion perheen luo, mutta ei saavu ikinä perille. 

Poliisit Petra Wilander ja Christer Berglund alkavat tutkia tapausta. Asioita ei kuitenkaan helpota se, että Petra voi huonosti. Hänellä on jatkuvasti huimausta ja päänsärkyä, jotka hän laittaa migreeniin tiliin. Christerilla on taas ongelmia kihlattunsa Torunin kanssa. Torun on mustasukkainen kaikkia Christerin työkuvioissa esiintyviä naisia kohtaan, eikä asiaa auta se, että poliisin työssä työajat ovat kaikkea muuta kuin säännölliset ja Christer joutuu usein työskentelemään iltamyöhään asti.

Anna-Karinin kohtalo alkaa näyttää selvältä, mutta kuka haluaisi päästää hänet päiviltä? Aviomies on murheen murtama, yksin asuva aikuinen tytär outo. Tapansa mukaan Magdalena ei voi olla heittäytymättä tapahtumien pyörteeseen, ja saattaa itsensä vaaraan. 

Kirjassa seurataan myös Marion äidin Andrean, tämän puolison Keithin sekä sisarustensa myrskyisää eloa. Miten pitkälle narsisti voi mennä alistamisessaan?

Kirjassa on äärimmäistä pahuutta, sellaista jota ei voi kuvitella olevan olemassakaan. Samalla siinä on myös ihan tavallisen perhe-elämän kuvausta. Kaikilla on kohtalonsa, joku selviää, joku toinen ei.