Catherine Isaac: Sinusta, minusta, kaikesta

Bazar, 2018

Jess on jättänyt hulttiomiehensä Adamin pikku Williamin ollessa vauva, ja poika on tavannut isäänsä vain satunnaisesti. Nyt Jess haluaa kuitenkin Williamin tutustuvan isäänsä paremmin. Adam on muuttanut Ranskan maaseudulle, mistä hän on ostanut vanhan linnan ja kunnostanut sen hotelliksi. William ja Jess majoittuvat mökkiin linnan tiluksille, ja he saavat seurakseen naapurimökkeihin Jessin ystävän Natasan sekä Beckyn ja Sebin perheineen. 

Jess toivoo, että Adamilla olisi tänä kesänä aikaa pojalleen, mutta Adamin ajan tuntuvat vievän työt sekä uusi, nuori ja kaunis tyttöystävä. Jess on pettynyt, sillä satunnaisia koskenlasku- ym -sessioita lukuunottamatta Adam ei juurikaan vietä aikaa Williamin kanssa. Linnan ympäristössä voi kuitenkin uida ja pelata jalkapalloa, ja sekä aikuiset että  lapset viihtyvät, eikä romansseiltakaan voida välttyä. 

William jumaloi Adamia, ja hiljalleen Adamkin pehmenee pojalleen ja he alkavat viettää yhä enemmän aikaa yhdessä. Jess huomaa, että hänellä on vielä tunteita Adamia kohtaan, mutta hänen on pidettävä päänsä kylmänä. Mutta olisiko Adam voinut muuttua ja aikuistua?

Kirja on viihdyttävää ja mukaansa tempaavaa lukemista. Sen kepeyttä katkaisee välillä vaikean sairauden varjo.

Ninni Schulman: Poika joka ei itke

Luen näköjään näitä Schulmanin kirjoja ihan sattumanvaraisessa järjestyksessä. Tämänkin olin lukenut aikaisemmin, mutta lukaisinpa uudestaan kun juoni jaksoi edelleen kiinnostaa. 

Magdalena Hansson on muuttanut poikansa Nilsin kanssa Tukholmasta takaisin Hagforsin pikkukylään paikallislehden toimittajaksi, ja  miettii onko tehnyt virheliikkeen. Hän on palannut yhteen miesystävänsä Petterin kanssa. Petter kuitenkin kaipaisi enemmän sitoutumista kuin mihin Magdalena on valmis. Nilsin on vaikea saada kavereita.

Pian kuitenkin riittää kirjoittamista. Hargfosissa alkaa tuhopolttojen sarja. Kolme tulipaloa, neljä kuollutta. Kaikki ovat saaneet ennen tulipaloa ja kuolemaansa samanlaisen viestin. Tuhopolttaja tuntuu olevan koko ajan askelen edellä poliiseja, ja kylän väki on peloissaan. Lehdistö kilpailee skuupeista, ja Magdalena laittaa tapansa mukaan itsensä peliin mukaan. 

Christer on saanut hoitaakseen poliisipäällikön sijaisuuden, mutta tekee virheen, joka näyttää estävän vakituisen päällikön paikan saamisen. Onneksi Christerillä on elämässään uusi, orastava onni. Petra on huolissaan pojastaan Hanneksesta, joka linnoittautuu huoneeseensa, nukkuu iltapäivään eikä ja jonka huone on siinä kunnossa kuin siellä ei olisi ikinä siivottu. Kotiasiat jäävät kuitenkin taka-alalle,  kun poliisit juoksevat kilpaa tuhopolttajan kanssa. 

Magdalenalla on salaisuus, ja hän ei tiedä, pitäisikö siitä olla onnellinen vai onneton. Myös suhde Petterin kanssa rakoilee välillä, koska Petter uskoo Magdalenan haikailevan takaisin Tukholmaan entisestä kotikylästään.

Loppuratkaisu on yllätys, kuten hyvässä jännityskirjassa kuuluukin. Ja tietenkin päähenkilö joutuu myös vaaraan, mistä pelastuu täpärästi.

Pauliina Susi: Ruuhkavuosi

Gummerrus, 2005

Teki mieli lukea uudestaan tämä Pauliina Suden esikoisteos. Ruuhkavuosi on nimensä veroinen. Tässäpä kolmekymppisen Minnan vuoden pääprojektit:'

1. Gradu ja ura (tee!)

2. Talo (rakenna!)

3. Vauva (synnytä!)

Kalenteri on Minnan paras ystävä. Muitakin ystäviä on, tyttökavereita, mutta he ovat kovin eri tilanteessa odottavan ja sittemmin pienen vauvan äidin kanssa. Kaikki ei mene kuitenkaan ihan suunnitelmien mukaan. Vauvat eivät aina nuku öisin, eivätkä päivisinkään ainakaan silloin kun äiti haluaisi kirjoittaa gradua. Vauvan isä Harri lähtee päivätyönsä jälkeen rakentamaan perheelle taloa, Onnelaa. Sähkömiehelle on huippujuttu päästä vetämään sähköt omaan taloonsa. Kerrostaloon, jossa perhe asuu, tulee putkiremontti. Homma ratkaistaan muuttamalla asuntovaunuun mökkitontille, siinä on sitten rakennustyömaakin lähellä. Minnan äiti, kaikkitietävä Mummi, haluaa myös laittaa lusikkansa soppaan. Työnsaantikaan ei ole pienen lapsen äidille itsestään selvää. 

Hiljalleen asiat kuitenkin alkavat loksahdella paikalleen. Eivät ehkä niin kuin Minna alunperin suunnitteli, mutta omaa tahtiaan kuitenkin. Ihmettelin, kun vauva on kirjassa vaan vauva eikä sen nimeä mainittu missään vaiheessa. Vasta viimeisillä sivuilla tajusin sen, minkä olisi voinut tajuta jo kirjan puolivälissä.

Kirja on erinomaisen viihdyttävä ja hyvin kirjoitettu. Tässä huomaa kuitenkin kirjailijan huiman kehityksen hänen uusimpaan tuotantoonsa verrattuna. On kuitenkin rikkaus, kun osaa kertoa sekä tavallisesta elämästä sekä punoa hurjia, suorastaan absurdeja juonia jännityskirjoihin. Arvostan kovasti.