Katariina Souri: Valkoinen varjo

Tammi, 2015

Vuoden viimeisen päivän kirjapäivitys vielä vuoden 2019 tilaistoihin.

 Valkoinen varjo on Katariina Sourin Musta mandala -sarjan ensimmäinen osa. 

Mandala: "ympyrä", "kiekkomainen esine" on hindulaisuudessa ja tantrisessa buddhalaisuudessa symbolinen kuvio, jota käytetään pyhissä rituaaleissa ja meditoimisen apuvälineenä. Joissain uskonnollisissa perinteissä mandalan asema on niin merkittävä, että niitä käytetään temppelien pohjapiirustuksena. (Lähde: Wikipedia).

 En ole varsinaisesti mikään new age -ihminen, mutta mandaloissa on jotain kiehtovaa. Kuvion symmetrisyys ja ennenkaikkea sen symbolisuus viehättää. Omistan joitakin mandalan muotoisia koruja ja haluaisin opetella piirtämään niitä. Siksi tartuin tähän kirjaan. 

Kirja kertoo Monasta, joka on aikanaan turhautunut työhönsä ja toteuttanut haaveensa lähteä Italian Ravennaan mosaiikkikurssille. Hän yrittää tehdä mosaiikin teosta ammatin ja perustaa gallerian. Töitä on kuitenkin vaikea saada myydyksi, ja laskut kasaantuvat.

 Monalla on erityistä kaunaa Arno Raitio -nimistä, itseään puusepäksi kutsuvaa miestä kohtaan. Arno on luvannut tehdä galleriaan huonekaluja, ja saanut 2000 euron etumaksun. Huonekaluja ei kuitenkaan kuulu, ja kun Mona näkee Arnon baarin ikkunasta, hän käy kovistelemassa miestä, mutta saa palkakseen vaan ivanaurua. Baari-illan jälkeen Arno löytyy porttikäytävästä murhattuna. Monaa kuulustellaan, sillä murhailtana porttikäytävästä on nähty poistuvan mustaan toppatakkiin pukeutunut nainen, jonka kuvaus sopii Monaan.

Eräänä päivänä galleriaan saapuu pitkään hameeseen ja heliseviin koruihin pukeutunut Aria, joka pyytää Monaa opettamaan itselleen ja ystävilleen mosaiikkien tekoa. Mona alkaa pitää gallerian takahuoneessa mosaiikkikursseja, joilla tehdään mandalan muotoisia mosaiikkikuvioita. Kurssit ovat suosittuja, mutta Mona alkaa huomata itsessään outoja piirteitä. Hän ikään kuin lukee asioita kurssilaisten elämästä mandalan teon lomassa. Hän alkaa myös nähdä unia ja näkyja Arnon kuolinyöstä, eikä ole enää varma, onko hänellä sittenkin jotain tekemistä murhan kanssa. 

Monan ystävä Pia saa Monan houkuteltua pitämään muutaman päivän mosaiikki"retriitin" sukunsa mökille saareen. Mona on haluton, koska näyt ovat alkaneet hirvittää häntä. Saarelle saapuu sekalainen joukko kurssilaisia, joista kaikkien päällimmäinen tavoite ei tunnu olevan oman mandalan teko. 

Kirja on jonkinlainen moderni versio Agatha Christien "Eikä yksikään pelastunut" -kirjasta. Mielestäni harvinaisen sekalainen ja väkinäinen sellainen. Jonkinlainen outo sekoitus jännitystä ja magiikkaa, josta kumpikin osio jäi laihanlaiseksi. Pitää antaa trilogian seuraaville osille vielä mahdollisuus, jospa Sourin ote paranisi.

Hyvää joulua

Joulu

se on kuusenneulasten 

ja sammuvien kynttilöiden tuoksua

ja hiljaista, onnellisen sykähdyttävää rakkautta

ja lahjoja, ja unta

jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita

ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä

ja avaamme hitaasti kirjoja

jotka joskus luetaan ja unohdetaan.

Ja jossain ajatusten keskellä

nukkuu lapsi

joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa

pienissä käsissään,

ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys

lämmittää häntä pimeässä.

-Mika Waltari- 

Kiitos lukijoilleni tästä vuodesta, jouluiloa ja hyviä lukuhetkia uudelle vuosikymmenelle!

Camilla Grebe: Horros

Gummerrus 2019, suom. Sari Kumpulainen

 Tällä kirjallaan Camilla Grebe herätteli minut koko syksyn kestäneestä lukuhorroksesta, minkä te lukijatkin olette varmaan huomanneet hiljentyneenä päivitystahtina. Tämä lähes 600-sivuinen tiiliskivi piti kuitenkin otteessaan alusta loppuun.

Tutkijoina toimivat edellisistä teoksista tutut Manfred Olsson, Malin Brundin sekä Gunnar Wijk. Gunnaria kutsutaan Ammuksi. Tämän lempinimen hän on saanut poliisipiireissä, koska vaikka hän ei täytä mitään Don Juanin ulkoisa tuntomerkkejä, hänellä on outoa vetovoimaa naisiin. Hänen suustaan usein kuultu "antaudu minulle" on poliisipiireissä muuttunut muotoon "anna mulle" ja tästä johdettu lempinimi Ammu.

Malin on raskaana. Manfred taas on kokenus tragedian perheessään, ja hänen pitäisi oikeastaan olla sairaalassa vaikeasti loukkaantuneen tyttärensä vierellä. 

Samuel on 18-vuotias, äitinsä Pernillan ainokainen. Pernilla turvaa Jumalaan ja on tiiviisti mukana Vapaakirjkon toiminnassa. Samuelin isä ei ole koskaan ollut kuvioissa. Samuel ajautuu syvälle huumekuvioihin, mokaa pahasti ja joutuu pakenemaan Tukholmasta. Hän saa töitä aivovammaisen pojan avustajana syrjäisessä merenrantatalossa. Talossa asuu kuitenkin painajainen.

Manfred tutkii kahta huumerikoksia, jotka muuttuvat murhtutkimuksiksi, kun merestä löytyy pressuihin ja lakanoihin käärittyjä, ketjuihin kiedottuja ruumiita. Jäljet kuljettavat poliiseja kohti jengiä, jonka toimintaan Samuelkin on ajautunut mukaan. Mutta kuka runoilee kyyhkystä, leijonasta ja lampaasta?

Pernilla toteaa,  että Samuel on tehnyt viimeisen temppunsa, eikä hän aio enää auttaa poikaansa. Samuel katoaa, eikä häneen saa yhteyttä. Pernilla toteaa, että Jumalasta ei ole nyt apua, ja lähtee vaaralliselle retkelle pelastaakseen ainokaisensa.

Kirjassa vilahtaa myös ystävänsä luona asuva profiloija Hanne, jonka dementia etenee hiljalleen. Lähimuisti on olematon, eikä hän enää tunnista kaikkia ihmisiä, mutta päättelykyky on tallella. Loppujen lopuksi hänen teoriansa auttaa ratkaisemaan rikoksen.

Ulla Feldscher: Rakas, tiesitkö että olen psykopaatti

Otava, 2019

 Tositarina, joita varmaan maailmalla riittää. Nainen, eronnut, kahden lapsen äiti tapaa ihanan miehen. Mies on nallekarhu, jota lapset rakastavat. Vietetään aikaa perheenä ja lasten isäviikolla kahdestaan, matkustellaankin. Mies on eroamassa, mutta jostain syystä virallinen ero venyy ja venyy. Työt vievät miehen tämän tästä toiselle paikkakunnalle. Miehen firmalla alkaa mennä huonosti, konkurssi uhkaa, rahat ovat vähissä. Mies kertoo asuvansa töissä ollessaan toimistonsa takahuoneessa, koska varaa asuntoon ei ole. Kaiken liikenevän ajan hän viettää naisen luona, ja pian nainen huomaa elättävänsä miestä.

Vihdoin miehen ero astuu voimaan ja pariskunta voi mennä monen vuoden seurustelun jälkeen naimisiin. Firmakin on pelastunut, ja kaikki näyttää taas valoisalta. Kunnes valhe toisensa jälkeen paljastuu. Erotaan ja palataan yhteen. Rakkaus ei niin vaan lopu, vaikka toinen paljastuu eri ihmiseksi kuin alunperin näytti. Onko mies psykopaatti vai ei, patologinen valehtelija hän on ainakin. Häämatkan jälkeen totuus alkaa paljastua kaikessa julmuudessaan. Totuus, jota nainen ei olisi edes halunnut tietää. 

Näitä tarinoita olen lukenut monen monta. Yleensä pettäjä on mies, uhri nainen. Päinvastaisiakin asetelmia kirjallisuudesta - kuten tietysti tosielämästäkin - löytyy. Kaikki ne saavat ihmettelemään, miten ihmeellinen ihmisen mieli on. Miten se viimeiseen asti haluaa uskoa, että kaikki muuttuu hyväksi kunhan jaksaa rakastaa. Ja miten vaikeaa on repäistä itsensä irti tuhoisasta suhteesta. Hyvä, että joku uskaltaa kertoa tarinansa kirjan muodossa. Ehkä se pelastaa jonkun toisen vastaavasta tilanteesta.