Katariina Souri: Valkoinen varjo

Tammi, 2015

Vuoden viimeisen päivän kirjapäivitys vielä vuoden 2019 tilaistoihin.

 Valkoinen varjo on Katariina Sourin Musta mandala -sarjan ensimmäinen osa. 

Mandala: "ympyrä", "kiekkomainen esine" on hindulaisuudessa ja tantrisessa buddhalaisuudessa symbolinen kuvio, jota käytetään pyhissä rituaaleissa ja meditoimisen apuvälineenä. Joissain uskonnollisissa perinteissä mandalan asema on niin merkittävä, että niitä käytetään temppelien pohjapiirustuksena. (Lähde: Wikipedia).

 En ole varsinaisesti mikään new age -ihminen, mutta mandaloissa on jotain kiehtovaa. Kuvion symmetrisyys ja ennenkaikkea sen symbolisuus viehättää. Omistan joitakin mandalan muotoisia koruja ja haluaisin opetella piirtämään niitä. Siksi tartuin tähän kirjaan. 

Kirja kertoo Monasta, joka on aikanaan turhautunut työhönsä ja toteuttanut haaveensa lähteä Italian Ravennaan mosaiikkikurssille. Hän yrittää tehdä mosaiikin teosta ammatin ja perustaa gallerian. Töitä on kuitenkin vaikea saada myydyksi, ja laskut kasaantuvat.

 Monalla on erityistä kaunaa Arno Raitio -nimistä, itseään puusepäksi kutsuvaa miestä kohtaan. Arno on luvannut tehdä galleriaan huonekaluja, ja saanut 2000 euron etumaksun. Huonekaluja ei kuitenkaan kuulu, ja kun Mona näkee Arnon baarin ikkunasta, hän käy kovistelemassa miestä, mutta saa palkakseen vaan ivanaurua. Baari-illan jälkeen Arno löytyy porttikäytävästä murhattuna. Monaa kuulustellaan, sillä murhailtana porttikäytävästä on nähty poistuvan mustaan toppatakkiin pukeutunut nainen, jonka kuvaus sopii Monaan.

Eräänä päivänä galleriaan saapuu pitkään hameeseen ja heliseviin koruihin pukeutunut Aria, joka pyytää Monaa opettamaan itselleen ja ystävilleen mosaiikkien tekoa. Mona alkaa pitää gallerian takahuoneessa mosaiikkikursseja, joilla tehdään mandalan muotoisia mosaiikkikuvioita. Kurssit ovat suosittuja, mutta Mona alkaa huomata itsessään outoja piirteitä. Hän ikään kuin lukee asioita kurssilaisten elämästä mandalan teon lomassa. Hän alkaa myös nähdä unia ja näkyja Arnon kuolinyöstä, eikä ole enää varma, onko hänellä sittenkin jotain tekemistä murhan kanssa. 

Monan ystävä Pia saa Monan houkuteltua pitämään muutaman päivän mosaiikki"retriitin" sukunsa mökille saareen. Mona on haluton, koska näyt ovat alkaneet hirvittää häntä. Saarelle saapuu sekalainen joukko kurssilaisia, joista kaikkien päällimmäinen tavoite ei tunnu olevan oman mandalan teko. 

Kirja on jonkinlainen moderni versio Agatha Christien "Eikä yksikään pelastunut" -kirjasta. Mielestäni harvinaisen sekalainen ja väkinäinen sellainen. Jonkinlainen outo sekoitus jännitystä ja magiikkaa, josta kumpikin osio jäi laihanlaiseksi. Pitää antaa trilogian seuraaville osille vielä mahdollisuus, jospa Sourin ote paranisi.