Ulla Feldscher: Rakas, tiesitkö että olen psykopaatti

Otava, 2019

 Tositarina, joita varmaan maailmalla riittää. Nainen, eronnut, kahden lapsen äiti tapaa ihanan miehen. Mies on nallekarhu, jota lapset rakastavat. Vietetään aikaa perheenä ja lasten isäviikolla kahdestaan, matkustellaankin. Mies on eroamassa, mutta jostain syystä virallinen ero venyy ja venyy. Työt vievät miehen tämän tästä toiselle paikkakunnalle. Miehen firmalla alkaa mennä huonosti, konkurssi uhkaa, rahat ovat vähissä. Mies kertoo asuvansa töissä ollessaan toimistonsa takahuoneessa, koska varaa asuntoon ei ole. Kaiken liikenevän ajan hän viettää naisen luona, ja pian nainen huomaa elättävänsä miestä.

Vihdoin miehen ero astuu voimaan ja pariskunta voi mennä monen vuoden seurustelun jälkeen naimisiin. Firmakin on pelastunut, ja kaikki näyttää taas valoisalta. Kunnes valhe toisensa jälkeen paljastuu. Erotaan ja palataan yhteen. Rakkaus ei niin vaan lopu, vaikka toinen paljastuu eri ihmiseksi kuin alunperin näytti. Onko mies psykopaatti vai ei, patologinen valehtelija hän on ainakin. Häämatkan jälkeen totuus alkaa paljastua kaikessa julmuudessaan. Totuus, jota nainen ei olisi edes halunnut tietää. 

Näitä tarinoita olen lukenut monen monta. Yleensä pettäjä on mies, uhri nainen. Päinvastaisiakin asetelmia kirjallisuudesta - kuten tietysti tosielämästäkin - löytyy. Kaikki ne saavat ihmettelemään, miten ihmeellinen ihmisen mieli on. Miten se viimeiseen asti haluaa uskoa, että kaikki muuttuu hyväksi kunhan jaksaa rakastaa. Ja miten vaikeaa on repäistä itsensä irti tuhoisasta suhteesta. Hyvä, että joku uskaltaa kertoa tarinansa kirjan muodossa. Ehkä se pelastaa jonkun toisen vastaavasta tilanteesta.