lauantai 26. joulukuuta 2015

Pirkko Arhippa: Kulki kuolema puistotiellä

Mäkelä, 2015
Pirkko Arhippa on varma valinta joulunpyhien viihdykkeeksi. Uudessa dekkarissa komisario Varpu Ahava ja hänen työparinsa Tiia Vuoristo lähtevät lomailemaan Las Palmasiin. Tiia on muuttanut yhteen oikeuslääkäri Lauran kanssa, ja matkalla paljastuu salaisuus: Tiia ja Laura saavat lapsen. Varpua häiritsee reissussa tunne, että häntä tarkkaillaan, ja matkan loppupuolella Varpun kimppuun hyökätään. Onko asialla vanha vainooja, enkelinkasvoinen mutta läpeensä paha Kaijuhani?

Matkakumppanuksia häiritsee myös eräs selvittämättä jäänyt työasia, iäkkään miehen kuolema Naantalin puistotien varrella olevassa talossa. Matkan jälkeen palaneen ravintolan tontilta löytyy naisen ruumis. Miten nuorehkon naisen ja iäkkään, sairaan miehen kuolema liittyvät toisiinsa, vai liittyvätkö? Kuollut Anna on käynyt läpi monta nenäleikkausta, ja saanut kokonaan uuden ulkonäön. Onko Anna tosiaan saanut rahat Virossa tehtyihin leikkauksiin voittamalla lotossa? Ja  miksi Anna sai nauttia uudesta ulkonäöstään niin vähän aikaa?

 Tiian poliisintyötä häiritsee voimakas raskauspahoinvointi, ja matkan jälkeen suhde Lauran kanssa on muuttunut. Myös Varpun suhde Jyriin tuntuu tulleen tiensä päähän. Las Palmasin koneessa Varpu tapaa ikäisensä Markun, joka ottaa yhteyttä myös Suomen päässä. Varpu ei kuitenkaan voi olla epäilemättä, että Markulla ei ole puhtaita jauhoja pussissaan, niin nopeasti hän ilmestyi Varpun avuksi päällekarkauksen aikana Las Palmasissa. 

Tietenkin Varpu ja Tiia selvittävät syylliset ja murhien motiivit. Poliisiystävysten yksityiselämän vaiheet jäävät sensijaan odottamaan jatko-osia. Miten Tiia selviää vauvan kanssa, ja miten käy Varpun ja Markun suhteen? Kirjan lopussa sensijaan ratkeaa  Varpun vainoojan Kaijuhanin kohtalo. 


sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Terhi Rannela: Läpi yön


Otava, 2014
 Terhi Rannelan nuortenkirja kertoo Mariasta, "kympin tytöstä". Kirja koostuu Marian päiväkirjoista 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuun.
Kirja alkaa traagisesti, Maria on kotona käydyn riidan päätteeksi yrittänyt itsemurhaa äidin unilääkkeillä. Isä juo omaan pahaan oloonsa ja kontrolloi tiukasti tyttärensä tekemisiä. Marian intohimona on kirjoittaminen´, ja hän lähettelee sitkeästi tekstejään kustantajille, saa ne bumerangina takaisin, vannoo ettei ikinä enää kirjoita ja yrittää kohta taas uudestaan.
Päiväkirjoissa on mielenkiintoista ajankuvaa "Sellukylästä"  90-luvulta, ajalta jolloin piti vetää puhelimen jatkojohto oman huoneen oven alitse jos halusi puhua rauhassa puhelimessa poikaystävän kanssa. Rahat laskettiin markkoina, musiikkia äänitettiin c-kaseteille ja kirjoittavan nuoren kaikki rahat menivät kirjoituskoneen värinauhoihin.
Masto on Marian lentopalloileva poikaystävä. Seurustelu on ajoittain epätoivoista on-off -tyylistä tapailua. Maria ei ymmärrä lentopalloa eikä Masto kirjoittamista. Tiet eroavat, kun Masto lähtee urheilulukioon Tampereelle. Maston jälkeen poikaystävät vaihtuvat, on yhden illan juttuja ja rankkaa ryyppäämistä nuorisoporukoissa ja myöhemmin, kun ikä riittää, ravintoloissa. Masennus tuntuu väijyvän koko ajan nurkan takana, mutta kirjoittaminen vie läpi vaikeiden hetkien. Rinnalla kulkee uskollisesti paras ystävä Tiija.
Elämä muuttuu, kun Maria kirjoittaa ylioppilaaksi ja pääsee opiskelemaan rakastamaansa kirjallisuutta. Maria huomaa myös, että on mennyt merta edemmäs kalaan kirjoittamisensa kanssa, ja alkaa työstää päiväkirjojaan romaaniksi.
Kirjaa lukiessa pakostikin mietityttää, minkä verran tarinassa on Rannelan omia kokemuksia ja mikä on fiktiota. Päiväkirjamuoto tekee romaanista hyvin todentuntuisen, vaikka toisaalta kerronnan katkonaisuus hiukan häiritseekin.
Jos tahtoo nähdä aamuruskon, on vaellettava läpi yön.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Kaisa Haatainen: Meikkipussin pohjalta

Jonhnny Kniga Kustannus
"Kaisa Haatainen on helsikiläinen kustannuspäällikkö. Hän on vanhapiika, esikoinen ja isosisko, ei erityisen ruma eikä erityisen kaunis, tukeva mutta rintava esikoiskirjalija" . Niin on myös kirjan kertoja-minä Tytti Karakoski, joka päättää pitää vuoden vuorotteluvapaata ja kirjoittaa "nysväystekstiä". Lopuksi hän on laittanut tekstit aakkosjärjestykseen ja niistä on syntynyt tämä kirja. En yhtään muista miksi ja koska tämän olen varannut, mutta kirja ilahdutti minua suuresti, vaikka parhaimman luokan hömppää onkin. Takakannen määritelmä "salaviisas viihderomaani aikuisille naisille" piti hyvin paikkansa. Joskus ystäväni Leenan kanssa ollaan todettu, että kaikki mitä elämässämme olemme oppineet, olemme oppineet Anna-Leena Härköseltä. Tässä kirjassa on hiukan samoja jalanjälkiä, pintaa kuoriessa sisinkin paljastuu. 

Kirjan luvut alkavat otsikoilla Aikuisuus, Alku, Banaanikärpäset ja niin edelleen aakkosjärjestyksessä kohti äitisuhdetta. Ja koko elämä tulee käydyksi läpi. 48-vuotiaaseen Tyttiin on helppo samaistua, vaikka hän onkin sinkkuihminen eli "itsellinen", kuten hän itseään haluaa nimettävän. Perhe, äiti, isä ja Veli-veli ovat täysi katastrofi mutta tärkeitä ja rakkaita. Miesystäviäkin kirjassa esiintyy vaihtelevasti, mutta itselliselle ihmiselle hyvät yöunet ja valkoiset lakanat ovat tärkeämpiä kuin seurustelu. Silloin tällöin toki miehiäkin niissä lakanoissa vierailee. Laukut ja kengät ovat tärkeitä, ja hyvin Tytti perustelee myös miksi ripesenpidennykset ja geelikynnet ovat aikuisen naisen must. 

"Tulevaisuuteen tulee suhtautua optimistisen realistisesti. Ei ole muuta vaihtoehtoa." Mielestäni hyvin kiteytetty ajatus nyky-Suomessa. Kauhuskenaarioita on turha alkaa miettimään, eikä kannata murehtia asioita joita ei ehkä koskaan tapahdu.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Mons Kallentoft: Vesienkelit



Suom. laitos Raija Rintamäki ja WSOY, 2015

Minä se olen. En uskalla, en halua mennä lähemmäksi. 
Vesi on punaista.
Minä olen alasti.
Näetkö meidän ruumiimme? Tummat läikät. 
Näen. En halua nähdä niitä. En halua, en...
Missä Ella on? Hän ei ole täällä meidän kanssamme, muttei tuolla alhaallakaan. Missä hän on, voi luoja, missä hän on? Missä sinä olet?

Cecilia ja Patrick Andergren on ammuttu omaan porealtaaseensa. Heidän Vietnamista adoptoitu pieni Ella-tyttärensä on kadonnut. Tapausta alkaa tutkia Linköpingin poliisin väkivaltayksikön tähtipoliisi Malin Fors. Malin on alkoholisti, joka yrittää pysyä raittiina ja saada lasta miesystävänsä Peterin kanssa.

Tutkinnan edetessä tulee ilmi, että Patrick Andergren on saanut selville adoptioista jotain, mikä on saattanut aiheuttaa hänen murhansa. Tiesikö Patrick liikaa laittomista adoptioista? Alkaa Malinin ja muun ryhmän taistelu aikaa vastaan löytää Patrickin ja Cecilian murhaaja ja samalla löytää Ella hengissä. Yhä kamalampia asioita alkaa paljastua, lapsia on viety vanhemmiltaan Vietnamista ja annettu isoja rahoja vastaan adoptiovanhemmille Ruotsiin ja Tanskaan. Lopulta tutkijat eivät voi sulkea silmiään kaikkein pahimmilta asioilta, mitä lapsille voi sattua.

Jokunen vuosi sitten ahmin Kallentoftin "vuodenaikadekkarit" kaikki peräjälkeen. Näissä dekkareissa kuolleet puhuvat, antavat Malinille viestejä, miten edetä. Mutta edes he eivät osaa kertoa, mistä Ellaa pitäisi etsiä. He kertovat vaan, että Ella on elossa, ja nyt on kiire. Malinilla tuntuu olevankin yliluonnollinen kyky ja hänen intuitionsa on yleesä oikeassa. Kunhan hän vaan malttaisi pysyä erossa tequilasta ja hoitaa työnsä....

Jäljet johtavat Vietnamiin, minne Malin ja Zeke lentävät. Heidän mukaansa lähtee Zeken entinen rakastettu Karin, jonka Tess-tytär on myös Vietnamista adoptoitu. Tarkoituksena on selvittää murhat, löytää Ella sekä ottaa selvää Tessin biologisista vanhemmista. Onko tyttö yksi laittomasti, isolla rahalla Ruotsiin tuotuja lapsia? Malin sortuu viskiin jo menomatkalla lentokoneessa. Entä miten käy Zeken ja Karinin? Ja missä lopulta on Tessin oikea koti?

Lukekaa ihmeessä, mutta tässä vaiheessa lienee paikallaan vakava varoitus menetetyistä yöunista.