 |
| Otava, 2014 |
Terhi Rannelan nuortenkirja kertoo Mariasta, "kympin tytöstä". Kirja koostuu Marian päiväkirjoista 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuun.
Kirja alkaa traagisesti, Maria on kotona käydyn riidan päätteeksi yrittänyt itsemurhaa äidin unilääkkeillä. Isä juo omaan pahaan oloonsa ja kontrolloi tiukasti tyttärensä tekemisiä. Marian intohimona on kirjoittaminen´, ja hän lähettelee sitkeästi tekstejään kustantajille, saa ne bumerangina takaisin, vannoo ettei ikinä enää kirjoita ja yrittää kohta taas uudestaan.
Päiväkirjoissa on mielenkiintoista ajankuvaa "Sellukylästä" 90-luvulta, ajalta jolloin piti vetää puhelimen jatkojohto oman huoneen oven alitse jos halusi puhua rauhassa puhelimessa poikaystävän kanssa. Rahat laskettiin markkoina, musiikkia äänitettiin c-kaseteille ja kirjoittavan nuoren kaikki rahat menivät kirjoituskoneen värinauhoihin.
Masto on Marian lentopalloileva poikaystävä. Seurustelu on ajoittain epätoivoista on-off -tyylistä tapailua. Maria ei ymmärrä lentopalloa eikä Masto kirjoittamista. Tiet eroavat, kun Masto lähtee urheilulukioon Tampereelle. Maston jälkeen poikaystävät vaihtuvat, on yhden illan juttuja ja rankkaa ryyppäämistä nuorisoporukoissa ja myöhemmin, kun ikä riittää, ravintoloissa. Masennus tuntuu väijyvän koko ajan nurkan takana, mutta kirjoittaminen vie läpi vaikeiden hetkien. Rinnalla kulkee uskollisesti paras ystävä Tiija.
Elämä muuttuu, kun Maria kirjoittaa ylioppilaaksi ja pääsee opiskelemaan rakastamaansa kirjallisuutta. Maria huomaa myös, että on mennyt merta edemmäs kalaan kirjoittamisensa kanssa, ja alkaa työstää päiväkirjojaan romaaniksi.
Kirjaa lukiessa pakostikin mietityttää, minkä verran tarinassa on Rannelan omia kokemuksia ja mikä on fiktiota. Päiväkirjamuoto tekee romaanista hyvin todentuntuisen, vaikka toisaalta kerronnan katkonaisuus hiukan häiritseekin.
Jos tahtoo nähdä aamuruskon, on vaellettava läpi yön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!