keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Anna Jansson: Viimeiset sydämenlyönnit

Cecilialla on treffit miesystävänsä, taksikuski Gunnarin kanssa. Hän lähettää bussiin noustessaan Gunnarille tekstiviestin, että on tulossa, mutta ei koskaan saavu treffipaikalle. Gotlannin poliisi, johtajanaan Maria Wern, alkaa tutkia katoamista. Cecilia asuu yksin, ja hänen asunnostaan löytyvät hänen kissansa nälkäisinä. Cecilialla on sydänvika ja diabetes, eikä hänellä nähtävästi ole lääkkeitä mukanaan. Cecilia ei selviäisi montaa päivää ilman lääkkeitään. Poliisille tulee kiire löytää hänet. 

Lars ja Eva ovat kuusikymppinen pariskunta, jotka ovat tulleet lomailemaan ystävänsä merenranta-asuntoon. Lars alkaa seuraamaan - oikein kiikarin kanssa - näytelmää, joka toistuu joka ilta rannalla. Komea mies tulee sinne naisen kanssa ja pystyttää teltan. Pariskunta ryömii telttaan ja alkaa harrastaa seksiä. Nainen vaihtuu joka ilta. Larsistä tämä on äärettömän ärsyttävää ja epäsiveellistä, ja hän haluaa tehdä asiasta lopun. Varsinkin kun Evan mielestä rannan mies on komea ja seksikäs, ja vihjaa että voisi itsekin lähteä tämän mukaan. Jonkin ajan kuluttua Lars löytyy miehen teltasta veitsi rinnassaan, ja Eva on kadonnut.

Maria Wernillä on kotihuolia. Hänen miehensä Björnin poika Hampus ei ole saanut kesätöitä. Hampus pelaa kaiket yöt, ei siivoa jälkiään ja luistaa kotitöistä. Björn ei saa poikaa kuriin, Marian mielestä ei edes yritä tarpeeksi ja asia hiertää heidän välejään. Marian isä asuu heidän kanssaan ja auttelee Marian lasten Lindan ja Emilin hoidossa sekä muissa kotitöissä. Isän terveys reistailee, ja Maria on huolissaan.

Isoja huolia on myös Per Arvidsonilla. Hänen tyttärensä Wilma on vakavasti sairas ja tarvitsisi uuden sydämen. Asiaan liittyy valtavia riskejä. Löytyykö sydän ajoissa vai kuoleeko Wilma jonoon. Jos sydän löytyy ajoissa, leikkaus on iso ja sen jälkeen pitäisi olla sairaalassa monta kuukautta. Myös Perin  entinen vaimo Rebecka on suunniltaan huolesta, ja turvautuu epätoivoiseen ratkaisuun Wilman hengen pelastamiseksi.

Tuttuun tapaan Anna Jansson pitää otteessaan tiukasti. Kirjan loppuratkaisu on yllättävä, absurdi, jopa brutaali, mutta äärimmäisen kiinnostava tulevaisuuden kannalta.