lauantai 30. heinäkuuta 2016

Reko ja Tina Lundan: Viikkoja, kuukausia

WSOY, 2006
Pieni valoisa kirja synkästä aiheesta. Luin kirjan silloin kun se ilmestyi, ja jostain syystä halusin lukea sen nyt uudelleen. Kirjan kertojina vuorottelevat Aki ja Minna, eivät Reko ja Tina. Kirja on kaunokirjallisuusluokassa, ei siis elämäkerta.

Aki, kirjailija ja ohjaaja, Minnan aviomies ja kahden pikkutytön, Saaran ja Kertun isä, sairastuu. Häneltä löydetään ärhäkkä aivokasvain. Aki käy läpi raskaita hoitoja, kunnes siirrytään "oireenmukaiseen hoitoon", mikä tarkoittaa, että parantavaa hoitoa ei ole. Aki menettää näkönsä ja ison osan toimintakykyään.Urheilevasta kirjailijasta ja perheenisästä tulee täysin autettava ja Minna-vaimosta omaishoitaja. Siinä samalla yritetään elää lapsiperheen arkea ja turvata Saaralle ja Kertulle tavallinen lapsuus. Ristiriidoilta ei vältytä kun Minna alkaa uupua. 

Aki yrittää viimeiseen asti ohjata ja kirjoittaa, vaikka kasvain tekee tuhojaan aivoissa. Hän yrittää olla isä ja aviomies. Hiljalleen perhe alkaa valmistautua väistämättömään.

Aki: Näin lääkäristä ensin hartian. Se kiersi nurkan ympäri. Kun nenä tuli näkyviin, tiesin, että arpa oli mitätön. Me olimme hävinneet. Odotin kuitenkin kasvojen koko kuvan ja synkän ilmeen. Loppu oli sanoja. 
 
Minna: Aki lähti huoneesta, minä jäin. Minun oli pakko saada tietää. En ollut sitä koskaan Akin läsnäollessa uskaltanut kysyä, nyt oli ainoa tilaisuus. Se oli vaivannut minua ensimmäisestä päivästä alkaen, olin turhaan etsinyt vastausta internetistä ja oppikirjoista. Millainen loppu tulee olemaan?
 

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Johanna Tuomola: Valheiden vangit

Valheiden vangit
Book4U, 2016

Hain aikanaan mukaan tämän kirjan esilukijaraatiin, mutta taisin olla myöhässä kun en tullut valituksi. Odotin kuitenkin innostuneesti, että saan kirjan käsiini. Lopputulos on todella onnistunut, ja kirja vei mukanaan heti ensimmäiseltä sivulta lähtien.

Venevalmistaja murhataan, ja hänen vaimoaan epäillään syylliseksi. Oikean syyllisen löytämiseksi  vaimo palkkaa "privaattikyttä" Julia Takalon tutkimaan murhaa. Asianajajasta Susanna-vaimo kieltäytyy järjestelmällisesti.

Julia onkin varsin erikoinen persoona, kolmeakymmentä lähestyvä punapää. Hän on onnistunut saamaan potkut sekä Helsingin poliisista että turvapalveluyrityksestä, ja on näin päätynyt yksityisetsiväksi. Hän on onnistunut suututtamaan räväkällä käytöksellä esimiehensä, eivätkä Julian tutkintamenetelmät aina kestäkään päivänvaloa.

Juttu paisuu ja jäljet johtavat ilotyttöravintolaan, jonka puitteissa pyöritetään myös huumekauppaa. Kirjaa lukiessa hiljalleen huomaa, että Julia sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, ja tekee työtään maanisesti eikä tunnista vaaran merkkejä omassa terveydentilassaan eikä myöskään murhajutussa. Kirjailija on hyvin perehtynyt kaksisuuntaiseen, ja tulkitsee Julian mielialoja todentuntuisesti. Taustalla vilahtelee "isoäiti" Anniina, joka on huolissaan Julian terveydestä ja yrittää luoda hänen elämäänsä järjestystä muistuttaen syömisestä, nukkumisesta ja lääkkeistä.

On ihana ajatus, että kirja on trilogian ensimmäinen osa, ja tiedossa on vielä pari kirjaa Juliasta. Hän on persoona, johon ei voinut olla ihastumatta ja johon jossain määrin pystyin myös samaistumaan.

Valheiden vangit on kirja, jota on vaikea laskea kädestään. On pakko lukea vielä seuraava luku. Loppuhuipennus on jännittävä niin kuin hyvässä dekkarissa pitää ollakin, ja loppu ei ollut ollenkaan ennalta-arvattava. Kirja oli vauhdikas ja tavallaan kevytkin, juonenkäänteissä oli helppo pysyä mukana ja henkilöihin oli Johanna Tuomola luonut sopivasti särmää ja persoonallisia piirteitä. Odotan malttamattomasti trilogian seuraavaa osaa.

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Sophie Kinsella: Himoshoppaaja korjaa potin


Himoshoppaaja korjaa potin
WSOY, 2016


Uusi Himoshoppaaja on aina riemukas tapaus! Tässä kirjassa tapahtuu kuitenkin outoja. Rebecca Brandon eli Becky matkaa erikoisen seurueen kanssa matkailuautolla Amerikan suureen länteen etsintäretkelle. Beckyn isä on kadonnut hämärissä olosuhteissa, ja kadoksissa on myös Beckyn ystävättären Suzyen aviomies Tarquin. Matkailuautoa ajaa Beckyn aviomies  Luke ja tietenkin mukana on myös Beckyn ja Luken hurmaava, kaksi ja puolivuotias Minnie-tytär. Beckyn äiti on tietenkin mukana matkalla, kuten myös äidin ystävätär Janice. Ja yksi vihamies, eli Alicia-pitkäsäärihuora joka hänkin on edellisistä Himoshoppaaja-kirjoista tuttu.

Surullista kyllä, Beckyn ja Suzen välit ovat viilenneet ja Suze kaveeraa Alician kanssa jättäen Beckyn ulkopuolelle. Becky on tietenkin murheissaan ja syyttää itseään tapahtumista. Erilaista tässä kirjassa on se, että Himoshoppaaja-Beckyä ei edes shoppailu kiinnosta. Onko äitiys muuttanyt Beckyä vai onko tilanteen kummallisuus vienyt shoppailuhalut? Kannattaa lukea muutama aikaisempi Himoshoppaaja ennen kuin aloittaa tämän, niin pääsee kärrylle siitä, millaista on Beckyn shoppailuhuumainen elämä aikaisemmin ollut.

Kaikelle löytyy kuitenkin selityksensä, tässä tapauksessa niin hurjia kuvioita, että heikompaa lukijaa hengästyttää. Becky ei tietenkään jää pyörittelemään peukaloitaan, vaan punoo juonen joka on niin mielikuvituksellinen, ettei se voi kuin onnistua!

Kiinnitä turvavyö ja hyppää Beckyn ja ystävien kyytiin, tiedossa on ylä- ja alamäkeä sekä henkeäsalpaavia kaarteita!

Sari Luhtanen: Tähtirooli






Sari Luhtanen: Tähtirooli
Tammi, 2016
Olen pitänyt kovasti Sari Luhtasen aikaisemmista chick lit -kirjoista (Linssit huurussa, Murusia, Kaikkea kaunista, Tuulin viemää). Tähtirooli oli myös mainiota kesäistä "aivot narikkaan" -lukemista. Päähenkilö Aura ei ole ihan perus chick lit -sankaritar, vaan hyvinvointikeskuksen psykologi, älykäs ja vahva nainen.  Aura osallistuu tosi-tv -formaatti Parierotteluun, missä hän haastattelee ja ohjaa vaikeissa tilanteissa olevia pariskuntia. Formaatti päättyy yllättävästi, mutta siitä tulee menestys. Niin myös Auran tv-roolista, ja lisää tv-työtä olisi hänelle tarjolla ja sen ohessa mainetta ja glamouria. Aura ei ole varma, onko tämä oikea tie.

Auralla on miettimistä myös yksityiselämässään. Siskon kanssa pitäisi yrittää pitää hörhöilevää äitiä sopivalla etäisyydellä.  Avomies Joel on valioyksilö. Äkkiä Joelilla ei olekaan aikaa Auralle, vaan työ ja vanhempien parisuhdekriisi vievät kaiken huomion. Kriisiä paikkaamaan lennähtää myös Joelin näyttelevä kaksoisveli Leo, ja kun Joel loistaa poissaolollaan, Leo ja Aura ystävystyvät ja alkavat viihtyä yhdessä kaupunkia katsellen ja iltaa istuen. Auran ajatuksia sotkee myös eräs raamikas remonttimies.

No arvaattekos loppuratkaisun? Miten käy Auran tv-uran ja mitä tapahtuu miesrintamalla? Minäkin luulin arvaavani, mutta toisin kuin yleensä chick lit -kirjoissa päätös ei olekaan ihan ennalta-arvattava. Onnellinen loppu kuitenkin kirjassa on :)


tiistai 12. heinäkuuta 2016

Leena Lehtolainen: Viimeinen kesäyö

Tammi, 2006
Leena Lehtolaisen novellikokoelman valitsin kesälomani iloksi. Olen toki lukenut sen aikasemminkin, mutta se ei lukukokemusta haitannut. En muistanut läheskään kaikkea lukemaani, joten yllätyksellisyys säilyi. 


Novellit ovat melko pitkiä ja erittäin koukuttavia. Ei tee mieli laskea kirjaa kädestään ennenkuin loppuratkaisu löytyy. Novellit ovatkin siitä mukavaa luettavaa, että koko yö ei mene lukiessa - tai sitten on vaan pakko aloittaa uusi kertomus seuraavan päätyttyä. 


Näissä novelleissa on hauskaa se, että monet päähenkilöt ovat tuttuja Lehtolaisen muista kirjoista. Tapaamme Maria Kallion, Laura Sarkkisen, Anna Harmajan ja Pekka Koivun. Yhdessä novellissa kertoja-minänä on juuri Koivu, mikä toi mielenkiintoisen vivahteen tarinaan. Koivu kun on jäänyt dekkareissa vähän sivuosaan, vaikka melko suureen sellaiseen. 


Novelleissa kantavana voimana on rakkaus, joka saa ihmisissä aikaan kummallisia asioita ja ajaa kamaliinkin tekoihin ja poikkeuksellisiin tilanteisiin. Tarinat alkavat kesäisissä merkeissä ja viimeisessä novellissa on jo joulu. Ettei totuus unohtuisi, kesäyöt eivät kestä ikuisesti. Otapa koppi ja lue tämä kesälomasi iloksi. Ei haittaa vaikka olisit lukenut tämän aikasemminkin, novellit kestävät kyllä toisenkin lukemisen.