 |
| Tammi, 2006 |
Leena Lehtolaisen novellikokoelman valitsin kesälomani iloksi. Olen toki lukenut sen aikasemminkin, mutta se ei lukukokemusta haitannut. En muistanut läheskään kaikkea lukemaani, joten yllätyksellisyys säilyi.
Novellit ovat melko pitkiä ja erittäin koukuttavia. Ei tee mieli laskea kirjaa kädestään ennenkuin loppuratkaisu löytyy. Novellit ovatkin siitä mukavaa luettavaa, että koko yö ei mene lukiessa - tai sitten on vaan pakko aloittaa uusi kertomus seuraavan päätyttyä.
Näissä novelleissa on hauskaa se, että monet päähenkilöt ovat tuttuja Lehtolaisen muista kirjoista. Tapaamme Maria Kallion, Laura Sarkkisen, Anna Harmajan ja Pekka Koivun. Yhdessä novellissa kertoja-minänä on juuri Koivu, mikä toi mielenkiintoisen vivahteen tarinaan. Koivu kun on jäänyt dekkareissa vähän sivuosaan, vaikka melko suureen sellaiseen.
Novelleissa kantavana voimana on rakkaus, joka saa ihmisissä aikaan kummallisia asioita ja ajaa kamaliinkin tekoihin ja poikkeuksellisiin tilanteisiin. Tarinat alkavat kesäisissä merkeissä ja viimeisessä novellissa on jo joulu. Ettei totuus unohtuisi, kesäyöt eivät kestä ikuisesti. Otapa koppi ja lue tämä kesälomasi iloksi. Ei haittaa vaikka olisit lukenut tämän aikasemminkin, novellit kestävät kyllä toisenkin lukemisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!