Liane Moriarty: Nainen joka unohti

WSOY, 2016

Alice lyö päänsä steppitunnilla ja menettää osan muististaan, kymmenen viimeistä vuotta hänen elämästään on kadonnut. Herätessään sairaalassa hän uskoo elettävän vuotta 1998, odottavansa ensimmäistä lastaan rakastamansa aviomiehen Nickin kanssa. Todellisuudessa on vuosi 2008, Alicella on kolme lasta ja meneillään riitaisa avioero.

Alice näkee peilistä kymmenen vuotta vanhemman, paljon hoikemman ja tyylikkäämmän itsensä. Hänellä on kolme tuntematonta lasta ja hän tapailee lastensa koulun rehtoria. Lisäksi hän on avainhenkilönä järjestämässä mittavia hyväntekeväisyystempauksia.

Alice ei tunne sitä ihmistä, joka hänestä on tullut. Olisiko hän voinut erota rakkaasta Nickistään ja riidellä hänen kanssaan lasten tapaamisesta? Lähipiirin ihmisiltä lipsahtaa tuon tuostakin nimi Gina, joka on selvästi ollut iso osa Alicen elämää. Mutta miksi kaikki vaikenevat hämillään ja kiusaantuneena nimen mainittuaan?

Kirjassa puhuu myös Alicen sisar Elisabeth eli Libby, joka kipuilee lapsettomuuden ja raskaiden hoitojen parissa ja joutuu pettymään kerta toisensa jälkeen. Alice ja Libby ovat aikanaan olleet läheisiä, mutta nyt jokin tuntuu vaivaavan sisarusten välejä. Mikä, siitä Alice on tietämätön. Myös tyttöjen "isoäiti" Frannie on kirjassa äänessä blogikirjoituksissaan. Kirjoitukset ja niiden kommentit tuovat kirjaan hersyvää huumoria.

Hiljalleen Alicen mieleen alkaa putkahdella tuokiokuvia kadonneista kymmenestä vuodesta. Vanha Alice ei selvästikään pidä tästä uudesta versiosta. Palaako Alicen muisti kokonaan? Ja voisiko kymmenen vuoden katoaminen korjata niiden aikana tapahtuneita vahinkoja?

Kirja luokitellaan viihteeksi mutta se on myös osittain vakava ja surullinenkin. Se houkuttaa lukemaan sivun toisensa perään. Se on laadukasta viihdettä ja kaukana hömpästä. Lisäksi se on kutkuttavan jännittävä, ja loppuratakaisua kohti kuljettaessa saattaa joutua valvomaan muutaman yönkin. Pisteet myös loistavalle suomennokselle!

J.M. Ilves: Sorjonen : Viiden sormen harjoitus

Gummerrus, 2018

Sorjosen uusi tuotantokausi on alkamassa syksyllä, ja ilokseni sain jo kirjan käsiini. Lappeenrantalaistunut rikoskomisario Kari Sorjonen saa tutkittavakseen kaksoismurhan, jossa äiti ja lapsi on teloitettu julmasti autoon. Sorjonen työparinsa Lenan kanssa heittäytyvät täysillä tutkimuksiin, eivätkä heidän metodinsa aina kestä päivänvaloa. Esimies Taina onkin autuaan tietämätön parivaljakon seikkailuista. Vailla suojausta toimiminen osoittautuu vaaralliseksi, sillä vastassa on kylmäverinen tappaja, mies jolla ei ole mitään menetettävää.Tapahtumat juontavat juurensa Tsetsenian sotaan asti. Puoliksi kasvoton mies etsii uhrejaan polttomerkeiksi käsiinsä. Kuka on viimeinen, kymmenes uhri?

Tutkimusten tuoksinassa Lena joutuu käymään läpi menneisyyttään Venäjällä ja palaamaan erääseen asuntoon tehtyyn huumeratsiaan. Lenan menneisyys Venäjällä on sellainen, että hänen ei ole turvallista sinne palata. Mutta Lena ei olisi Lena, jos hän ei kääntäisi jokaista kiveä tapauksen ratkaisemiseksi. Näin hän ei saata vaaraan pelkästään Karia ja itseään vaan myös tyttärensä Katian. Voiko olla sattumaa, että Katian tuntemattomana pidetty isä ottaa juuri nyt yhteyttä vankilasta ja haluaa tavata tyttärensä? 

Sorjosen vaimo Pauliina tekee kaikkensa saadakseen kaupunkiin uuden turvakodin vanhan, homeisen tilalle. Mutta kaupunginisien pelissä turvakoti on vain nappula jota liikutellaan suurempien bisneksien aikaansaamiseksi. Pauliina on terävä nainen, joka ei myöskään kaihda keinoja saadakseen oikeuden toteutumaan. Sorjosen perhe on muutosten edessä. Janina-tytär on saanut opiskelupaikan Helsingistä, ja Kari ja Pauliina ovat jäämässä kahden. Asioita ei tee helpommaksi Pauliinan salaisuus. Pitäisikö Janinan jäädä kuitenkin vanhempiensa ja Katian tueksi ja siirtää opintojaan?

Sorjosen hahmo on loistava. Suorastaan maagisen päättelykyvyn vastapainona hänen sosiaaliset taitonsa ovat hyvin puuttelliset. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen eivät häneltä suju kovin hyvin, mutta rakkaus läheisiä kohtaan on vilpitöntä. Odotan uutta tuotantokautta malttamattomasti!

Karoliina Sallinen-Pentikäinen: Vauvavuosi

Bazar, 2017


Tee se itse -vauva -kirjasta tutuille Juhalle ja Usvalle on syntynyt ihana tyttövauva. Samalla on syntynyt äiti ja isä sekä kaksi paria isovanhempia. Kirjassa Usva ja Juha ovat äänessä vuorotellen luku kerrallaan. Usvan kertomuksesta mieleen palautuvat kaikessa raadollisuudessaan ja ihanuudessaan ne ajat, kun itse tuli ensimmäistä kertaa äidiksi. Sitä kun ei voi harjoitella, sitä on vaan hypättävä veteen ja yritettävä osata uida. Synnytyksen jälkeiset kipuilut ja kehon eritteet muistuvat mieleen, kuten ne mittaamattomat onnen hetket pienen ihmisenalun kanssa.


Juhan puheenvuoroissa tulee esille hämmennys ja ihmetys. Pieni ihme on maailmassa ja kaiken pitäisi olla ihanasti kohdallaan. Miksi sitten tuore äiti itkee kilpaa vauvan kanssa? Hormonihuuruissaan kamppaileva vaimo on mysteeri isäihmiselle. Tässä kohtaa tulee hyvin esille se, miten äiti murehtii muuttunutta ulkonäköään, kun hänen miehensä rakastaa entistä enemmän tätä äidillistä naistaan. Soppaa hämmentävät tietenkin myös isovanhemmat kokemuksen rintaäänellä. Neuvolan harjoittelijatyttösellä ei taas ole muuta kokemusta imetyksestä kun omat varhaiskokemukset, mutta hän osaa kyllä kertoa, missä Usva tekee väärin.


Onneksi Usvalla on vertaistukea perhekerhon äideistä (ja isästä). Heidän kanssaan voi jakaa vauva-arjen kokemuksia, bestis Minttu taas rientää avuksi silloin kun kaikki on vaarassa romahtaa. Miten käy jos isän kalsarit pesee samassa koneellisessa vauvapyykin kanssa? Miten helposti vauva menee rikki? Ja miten äiti ja vauva jaksavat kotona, kun isyysloma loppuu ja isä joutuu työnsä puolesta matkustamaankin?


Tapahtumien keskipisteessä jokeltelee ihana pikku Orvokki, joka pehmittää jääräpäisimmän vaarinkin herkistelemään. Hyvä ja realistinen kirja vauva-arkea eläville ja sitä suunnitteleville. Kuten myös isovanhemmille, neuvolahenkilökunnalle, ihan kaikille jotka ovat tekemisissä pikkuihmisten kanssa. Kaikki vauvat ovat erilaisia, mutta silti tämä kirja sai isoäiti-ikäisenkin nyökyttelemään. Tuollaistahan se oli, ja silti kaikki lapseni selvisivät hengissä ja heistä kasvoi hyviä ihmisiä.

Lina Bengstdotter: Annabelle

Otava, 2017


Lempigenreni taitaa olla pohjoismainen dekkarikirjallisuus, joten toivotan esikoiskirjailijan lämpimästi tervetulleeksi. Kuten myös hänen hahmonsa Charlie (Charline) Lagerin ja Anders Bartin, jotka käsittääkseni tulemme tapaamaan seuraavissakin kirjoissa. Charlie ja Anders ovat tukholmalaispoliiseja, jotka lähtevät avuksi pieneen länsiruotsalaiseen Gullspångin kylään etsimään kadonnutta 17-vuotiasta tyttöä.



Charlie on sinkkunainen, joka on ajautunut käyttämään alkoholia ja lääkkeitä ja tekee baari-iltoina (ja -öinä) sellaisia asioita, joita ei muista eikä useimmiten edes halua muistaa - eikä varsinkaan halua, että ne tulevat kollegoiden ja esimiesten tietoon. Matkalla Gullspångiin Charlie kärsii vuosisadan krapulasta, jota ei pysty Andersilta salaamaan, kas kun välillä pitää pitää oksennustaukoja. Anders on toista maata, yläluokkainen naimisissa oleva nuori isä. Vaimo on kotona lapsen kanssa eikä pidä ollenkaan siitä, että Anders on työmatkalla epämääräisen ajan ja vielä nuoren sinkkunaisen kanssa. Niinpä Anders vastaa kiltisti puhelimeen tilanteessa kuin tilanteessa.



"Anders alkoi selostaa, mitä oli ehtinyt lukea Gullspångenista netistä. Pieni tehdaspaikkakunta, kuusituhatta asukasta, maan nuorimmat äidit, huono hammasterveys, korkea työttömyys. Selvästikin hemmetin mukava paikka, Anders totesi."

Charlie tietää tämän kaiken entuudestaan. Gullspången on hänen kotipaikkakuntansa, siellä hän on viettänyt ankean ja risaisen lapsuutensa Onnela-nimisessä talossa, joka ei todellakaan ollut nimensä veroinen. Siellä äiti-Betty piti alkoholihuuruisia juhliaan ja yritti siinä sivussa hoitaa äidin tehtäviä. Charlie toivoo, ettei häntä tunnistettaisi kotipaikkakunnalla. Nuoruudenystävä Susanne kuitenkin tunnistaa Charlien.






Gullspångenin vanhalla, autioituneella kaupalla biletettiin jo silloin, kun Charlie ja Susanne olivat nuoria. Sama meno jatkuu edelleen. Kaupalla sekoillaan viinan ja huumeiden voimalla. Svenka, paikkakunnan ainoan tehtaan omistajan poika on kingi koska hän pystyy mielestään järjestämään potkut tehtaalta muiden nuorten vanhemmille. Erään tällaisen bileillan aikana katoaa 17-vuotias kylän kaunotar Annabelle. Hän on kierrättänyt poikaystävänsä parhaalle kaverilleen, ja hänet on nähty vanhemman miehen seurassa, ei kuitenkaan tarpeeksi läheltä, että mies voitaisiin tunnistaa. Poliisit ja vapaaehtoiset etsintäjoukot haravoivat tienoota. Annabellen lähipiiriä käydään läpi, etsitään mahdollista miesystävää, tarkistetaan alibeja. Annabellen isä Frederik ja äiti Nora ovat murheen murtamia ja kauhuissaan ainokaisensa puolesta. Frederik olisi antanut Annabellelle mieluusti enemmän vapautta, mutta Nora on tiukan kontrolloiva ja tarkka kotiintuloajoista.



Välillä palataan aikaa Siellä ja silloin. Siitä kertovat  vähän toisellakymmenellä olevat tytöt Alice ja Rosa. Charlie löytää tiensä takaisin Onnelaan, ja löytää sieltä jotain, mikä selittää lapsuuden tapahtumia ja selittää myös osan Annabellen katoamiseen johtavista asioista.






Kolmas henkilö, jonka luulen ja toivon esiintyvän tulevissa kirjoissa on toimittaja Johan. Seuraavaa osaa odotellessa.

Kristiina Vuori: Elinan surma

Tammi, 2018

Olen pitkään pyöritellyt kirjastotyössäni käsissäni Kristiina Vuoren teoksia, joita kovasti varataan ja luetaan. Elinan surma vaikutti niin kiehtovalta, että astuin pois mukavuusalueeltani dekkarifanina. Juu, onhan tuo kirja aika lailla ohuempikin kuin aikaisemmat teoksensa. 

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1400-luvun loppupuolelle Vesilahdelle Laukon kartanoon, josta Kurkien suku oli tehnyt rälssikartanon hankkimalla kylän tiloja omistukseensa. Elinan surmavirttä oli laulettu Vesilahdella vielä 1800-luvun alussa. Elias Lönnrot toimi tuolloin kotiopettajana Laukon kartanossa. Hän liitti värssyt yhteen ja julkaisi ne Kantelettaressa 1840. Kirjailija on kuvannut tarinan taustoja  laajasti teoksen lopussa. Sieltä löytyy myös henkilöhistoriaa sekä sanastoa. Sanasto onkin tarpeen kirjan vanhahtavan kielen vuoksi, joskin asiayhteys kyllä tuo esille asiat ymmärrettävästi. 

Kirjailija kertoo kirjan lopussa, että alkuperäinen Elinan surma -balladi perustuu todellisiin henkilöihin vain löyhästi. Sama koskee hänen omaa romaaniaan. 

Laukkoon on tulossa tärkeitä vieraita, herra Jöns Olofinpoika seurueineen. Avainpiika Kirsti juoksuttaa palvelusväkeään, sillä kaiken on oltava kunnossa vieraita varten. Kirsti on jakanut vuoteen Laukon herran Klaus Kurjen kanssa jo pitkään, ja Kirsti uskoo Klausin tänään kihlaavan hänet Laukon emännäksi. Mutta paikalle saapuukin myös Kirstin kasvatti-isän Jönsin lisäksi hänen kasvattiäitinsä, rouva Margareta Elina-tyttärineen. Elina on Kirstin maitosisar, molemmat ovat Laukossa edelleen palvelevan piika Pörösilmän imettämiä. 

Elina? Käteni nousee kuin itsestään vastatervehdykseen, enkä voi olla ihmettelemättä, miten luostariin kadonneesta arkipäiväisestä pikkutytistä on saattanut varttua sorjavartinen neito, jonka sileä iho hehkuu valkoisena kuin piimä ja hiukset ryöppyävät hilkan alta pehmeänä vaahtona aina alas lantiolle saakka. Tuon vastakirnutun kultaisuuden edessä omat suortuvani haalistuvat harmaaksi tuhkaksi. 

Kirjan tarinan kertojana on Kirsti, alkuperäisen runon paha nainen, jonka pauloihin Klaus Kurki oli joutunut. Runon mukaan Kirsti ei katso hyvällä sitä, että joutuu luovuttamaan avaimensa rintasisarelleen Elinalle, Laukon nuorelle emännälle. Salavuoteus Klausin kanssa ei kuitenkaan pääty tähän, ja Kirsti ryhtyy raivaamaan Elinaa tieltään päästäkseen Laukon emännäksi. Kirjassa Kirsti on tavallinen nuori nainen, turvaton ja pelokas. Kun suhde Klausiin paljastuu, Elina tietenkin kääntyy Kirstiä vastaan. Pörösilmän hullun Hintsa-pojan yllyttämänä ja avustamana Kirsti houkuttelee Elinan tilanteeseen, jossa hän jää kiinni aviorikoksesta, ja joutuu vastasyntyneen lapsensa kanssa miehensä Klausin sytyttämän murhapolton uhriksi.

Kirjassa vilisee taikauskoa ja uskomuksia, pahoja silmiä ja taikakaluja. Samalla keskiaikaisen Suomen jyrkkä uskonnollisuus leimaa ihmisten elämää. Varsinkin naisena oleminen on vaikeaa. Synnintekijän osa on lohduton. Käänteistä runoon nähden on se, että pahuuden ruumiillistuman sijasta Kirsti onkin uhri, joka tuomitaan yksin syylliseksi, ja saa maksaa synnistään kohtuuttoman suuren hinnan.

Kirjassa ei kaikki mene kuten alkuperäisessä runossa. En tiedä oliko se pettymys vai vain yllätys. Ylisanat ovat vaisuja kuvaamaan sitä kunniotuksen määrää, mitä tunnen kirjailijaa kohtaan. Hän on tehnyt mittavan selvitystyön, sukeltanut syvälle runoon ja tehnyt sen ympärille omanlaisensa, kiehtovan tarinan. 

Elinan surma -runo löytyy kokonaisuudessaan kirjan lopusta.

Shari Lapena: Hyvä naapuri

Otava, 2017

Lapsen katoaminen ja vanhempien hätä on teema joka puree. Anne ja Marco ovat saaneet kutsun seinän taakse naapuriin päivälliskutsuille. Lapsenvahti, jonka piti tulla hoitamaan heidän puolivuotiasta vauvaansa, peruu tulonsa viime tipassa. Anne ei halua lähteä, mutta Marco suostuttelee hänet. He ottavat itkuhälyttimen mukaan ja käyvät vuorotellen katsomassa vauvaa puolen tunnin välein. Mutta kun he palaavat pikkutunneilla kotiin, ulko-ovi on raollaan ja vauva peittoineen on kadonnut vuoteestaan. Poliisi kohdistaa ensimmäiseksi epäilyt lapsen vanhempiin. Myöskin pariskunnalla, jonka luona vanhemmat ovat iltaa viettäneet, Cynthialla ja Grahamilla on salaisuuksia.

Annen vanhemmilla on rahaa - ja he inhoavat Annen aviomiestä Maecoa, joka ei ole varakkaasta suvusta, vaan aivan tavallinen yrittäjä.  He ovat auttaneet Annea ja Marcoa ostamalla heille talon ja sijoittamalla rahaa Marcon yritykseen. Vanhemmat ovat valmiita maksamaan mittavat lunnaat, jotta saisivat ainoan lapsenlapsensa takaisin.

Rikostutkija Rasbach kohdistaa huomionsa lapsen vanhempiin ja selvittää heidän taustojaan. Anne on kärsinyt synnytyksenjälkeisestä masennuksesta, ja poliisi epäilee hänen vahingoittaneen vauvaa ja Marcon suojelevan vaimoaan ja hävittäneen lapsen ruumiin. Tarkastuskäyntien aikataulut eivät välttämättä tue tätä teoriaa. Anne alkaa jo epäillä itsekin, että on tehnyt vauvalle jotain. He kaikki olivat nauttineet alkoholia illan aikana ja tapahtumat ja kellonajat hämärtyvät hänen muistissaan. Vanhemmat ja isovanhemmat ovat pöyristyneitä syytöksistä, joskin Marcon yrityksellä on mennyt jo jonkin aikaa huonosti ja hän olisi rahan tarpeessa. 

Annen huoli lapsestaan on suunnaton. Hän kuvittelee pikku Coraa kuolleena, matoja kuhisevana jossain jäteastiassa tai metsässä, hätäisesti maahan kaivetussa kuopassa, josta eläimet ovat kaivaneet hänet esiin ja kaluavat hänen pieniä luitaan. Pahinta on, että hän ei muista. Hänen menneisyydessään on tapahtunut ennenkin kamalia asioita, joista hän ei muista mitään. 

Välit kiristyvät suuntaan jos toiseenkin. Anne epäilee miestään suhteesta naapurin kauniin Cynthian kanssa, ja Marco miettii Annen mielenterveyttä. Annen vanhemmat näkisivät mieluusti Marcon syylliseksi. Juuri, kun asioiden ratkaisu alkaa häämöttää lukijan päässä, asiat kiepsahtavatkin päälaelleen.

Hyvä naapuri ei ole mikään monitasoinen jännityskertomus, mutta pitää otteessaan alusta loppuun. Esikoisdekkariksi todella hyvä ja helppoa lukemista vaikka lomalle mukaan.