Gummerrus, 2005 |
Teki mieli lukea uudestaan tämä Pauliina Suden esikoisteos. Ruuhkavuosi on nimensä veroinen. Tässäpä kolmekymppisen Minnan vuoden pääprojektit:'
1. Gradu ja ura (tee!)
2. Talo (rakenna!)
3. Vauva (synnytä!)
Kalenteri on Minnan paras ystävä. Muitakin ystäviä on, tyttökavereita, mutta he ovat kovin eri tilanteessa odottavan ja sittemmin pienen vauvan äidin kanssa. Kaikki ei mene kuitenkaan ihan suunnitelmien mukaan. Vauvat eivät aina nuku öisin, eivätkä päivisinkään ainakaan silloin kun äiti haluaisi kirjoittaa gradua. Vauvan isä Harri lähtee päivätyönsä jälkeen rakentamaan perheelle taloa, Onnelaa. Sähkömiehelle on huippujuttu päästä vetämään sähköt omaan taloonsa. Kerrostaloon, jossa perhe asuu, tulee putkiremontti. Homma ratkaistaan muuttamalla asuntovaunuun mökkitontille, siinä on sitten rakennustyömaakin lähellä. Minnan äiti, kaikkitietävä Mummi, haluaa myös laittaa lusikkansa soppaan. Työnsaantikaan ei ole pienen lapsen äidille itsestään selvää.
Hiljalleen asiat kuitenkin alkavat loksahdella paikalleen. Eivät ehkä niin kuin Minna alunperin suunnitteli, mutta omaa tahtiaan kuitenkin. Ihmettelin, kun vauva on kirjassa vaan vauva eikä sen nimeä mainittu missään vaiheessa. Vasta viimeisillä sivuilla tajusin sen, minkä olisi voinut tajuta jo kirjan puolivälissä.
Kirja on erinomaisen viihdyttävä ja hyvin kirjoitettu. Tässä huomaa kuitenkin kirjailijan huiman kehityksen hänen uusimpaan tuotantoonsa verrattuna. On kuitenkin rikkaus, kun osaa kertoa sekä tavallisesta elämästä sekä punoa hurjia, suorastaan absurdeja juonia jännityskirjoihin. Arvostan kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!