sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Gin Phillips: Niin kuin me olisimme kauniita

S & S, 2017


Joan on viettänyt mukavan iltapäivän 4-vuotiaan Licoln-poikansa kanssa eläintarhassa. Sulkemisaika lähestyy, ja äiti ja poika lähtevät kulkemaan kohti uloskäyntiä. Mutta portin lähellä Joan näkee jotain kauheaa. Kuolleita ihmisiä. Äänet, joita he kuulivat kauemmas eläintarhaan, olivat sittenkin laukauksia. Jossain kulkee tappaja tai tappajia. Kaikki eläintarhaan jääneet ihmiset on tarkoitus ampua. 

Joan ja Lincoln menevät piiloon. On haastavaa pitää nelivuotiasta hiljaisena pitkää aikaa. Entäs kun pikkuiselle tulee tylsää, nälkä tai pissahätä? Missä auttajat oikein viipyvät? Lopulta Joanin on lähdettävä Lincoln mukanaan etsimään syötävää. He tapaavat Kailynnin, joka on töissä eläintarhan kahviossa. Kailynn auttaa heidät sekä eläkkeellä olevan opettajan turvaan. Mutta onko mikään paikka kyllin turvallinen piileskellä kuolemaa? Tuskien taival jatkuu. Epätoivoinen Joan suojelee Lincolnia oman henkensä ja terveytensä kustannuksella. Välillä kuolema näyttää vääjäämättömältä.

Kirjailija on minulle entuudestaan tuntematon, mutta pidin kovasti kirjasta. Aihe ei ole tavanomainen. Ahdistettuna ja hengenhädässä ihminen pystyy uskomattomiin asioihin. Pää on pidettävä kasassa, jos aikoo selviytyä. Ehtivätkö pelastajat ajoissa?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!