 |
| Myllylahti, 2018 |
Kirjoittaja on lastensuojelun ammattilainen ja sen huomaa tekstistä, joka tuntuu hyvin todelta, valitettavasti. Kirjassa ei kuitenkaan mässäillä väkivallalla, eikä se tunnu miltään sosiaalipornolta. Enemmänkin on kyse alkoholisteista ja karkuteillä olevista nuorista.
Tarinan päähenkilö on Kaija, joka toimii sosiaalityöntekijänä poliisilaitoksella. Hän lähtee mukaan kotikäynneille, huolehtii lapsista ja etsii näille turvallisen paikan silloin kun vanhemmat eivät pysty heistä huolehtimaan.Syksyn kuluessa tarinat seuraavat toistaan. Maahanmuuttajatyttö on kadonnut, onko hänet toimitettu kotimaahansa pakkoavioliittoon? Narkomaaniäidin lapselle pitäisi löytää huoltaja. Sukulaiset, isoisät ja -äidit rientävät usein apuun silloin, kun pika-apua lapsen hoitoon tarvitaan. Ja ammatti-ihminenkin voi joutua pois tolaltaan ja itsekin hoidettavaksi.
Työyhteisön ilmapiiriä kirjailija kuvaa mukavan rempseäksi. Ikäviä työkavereita ei juurikaan ole. Kaijan kotielämäkin soljuu mukavasti. Ville-poika on armeijassa ja hiljalleen irtautumassa äidistä. Kaijan miesystävä on poliisi ja työkaveri, ja pariskunta suunnittelee yhteen muuttoa. Perheeseen kuuluu kiinteästi myös koira Kaivuri, turjake, jota kaikki rakastavat.
Raskaasta aiheestaan huolimatta hyvin positiivinen kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!