Jay Asher: Kolmetoista syytä / 13 reasons why

 

Otava,2014

On mielenkiintoista lukea kirja ja katsoa sitten siitä tehty elokuva tai sarja. Tai toisinpäin. Tyttäreni suositteli minulle Netflix-sarjaa Kolmetoista syytä / 13 reasons why. Tällä kertaa luin kirjaa ja katsoin sarjaa samanaikaisesti, ja vertailin, mitä sarjassa on tehty toisin. Sikäli tämä oli erilainen kokemus, että kirjan henkilöillä oli valmiiksi kasvot sarjan perusteella. 

Kirjan kertojana ja päähenkilönä on Clay Jensen, ja kirjan alussa hän löytää portailtaan kenkälaatikon, joka on c-kasetteja. Clay pihistää kaverinsa Tonyn walkmanin, jolla näitä retrokasetteja voi kuunnella, ja alkaa kuunnella.

Hei pojat ja tytöt, Hannah Baker tässä. Livenä ja stereona. Ei uusintanäytöstä. Ei encorea. Eikä ainuttakaan toivekappaletta tällä kertaa. 

Toivon, että olet valmis, koska aion kertoa sinulle elämäntarinani. Tarkemmin sanottuna, miksi elämäni päättyi. Ja jos kuuntelet näitä kasetteja, sinä olet yksi syy siihen. 

Säännöt ovat yksinkertaiset. Niitä on vain kaksi. Sääntö numero yksi: kuuntele kasetit. Sääntö numero kaksi: lähetä ne eteenpäin. Toivottavasti kumpikaan ei ole sinulle helppoa. 

Jos tunnet houkutusta rikkoa sääntöjä, muista, että otin kopiot näistä nauhoista. Kopiot tullaan jakamaan kaikkien kuultavaksi, jos tämä paketti ei löydä tietään jokaiselle teistä. 

Hannah Baker on riistänyt henkensä kaksi viikkoa ennen kuin Clay saa kasetit. Hannah on Clayn koulukaveri ja salainen ihastus. He ovat myös työskennelleet samassa elokuvateatterissa koulunkäynnin ohessa.

13 syytä, 13 henkilöä, jotka ovat saaneet Hannahin päättämään päivänsä. Jokaisen tarinan Hannah on kertonut nauhallaan, ja vuorollaan jokainen heistä saa oman annoksensa syyllisyydestä. Hannahia on kiusattu, hänestä on tehty maineeltaan kyseenalainen, luokan hutsu. Tytöt, joita hän on luullut ystävikseen, pettävät. Pojat käyttävät hyväkseen. Jokainen kasetilla oleva tietää, miksi hän on niille päätynyt, paitsi Clay, joka ei ymmärrä, miten hän voisi olla syyllinen Hannahin ratkaisuun. 

Kirja on suunnattu nuorille aikuisille, ja sarjaan verrattuna kirja on kesy. Sarjassa tapahtumat käydään läpi kaikessa raadollisuudessaan. Sarjan alussa varoitellaankin, että sarja sisältää kohtauksia, joita ei ehkä kannata katsoa, jos on itsellään on samanlaisia kokemuksia. Siinä väläytellään myös puhelinnumeroita ja nettiosoitteita, mistä voi saada apua. 

Sarjassa on joitain juttuja, mitkä on toteutettu erilailla kuin kirjassa. Esim. tapa, millä Hannah tekee itsemurhan. Kirjassa puhutaan pillereistä, mutta sarjassa Hannah vetää ranteensa auki mikä on tietenkin dramaattisempi ja näyttävämpi tapa lähteä tästä maailmasta. 

Kirjassa ei puhuta mitään oikeudenkäynnistä. Sarjassa on esillä, että Hannahin vanhemmat vievät asian tuomioistuimeen. Vastaajana on koulu, joka vanhempien mukaan ei ole tehnyt tarpeeksi suojellakseen heidän tytärtään kiusaajilta. Jutun pointin löysin vasta, kun tajusin, että sarjasta on tulossa lisää tuotantokausia. 

Sarja on aika rankkaa katseltavaa aikuisellekin. En tiedä, miten karaistuneita nuoret ovat nykyään katselemaan kauheuksia. Itselläni kävi mielessä, että alun varoittelut vaan ruokkivat uteliaisuutta. Sarjassa kuvataan kaunistelematta väkivaltaa, tappeluita, hakkaamista, raiskauksia. Mutta myös sitä, mitä ne aiheuttavat niiden kohteeksi joutuneille nuorille. Viimeistä jaksoa katsellessani voin aika huonosti, se oli sen verran rankkaa katseltavaa. 

Toisessa tuotantokaudessa Hannahin kuolemasta on kulunut viisi kuukautta, ja oikeudenkäynti toteutuu. Olen katsellut vasta pari jaksoa, mutta pitäähän tämäkin nähdä loppuun asti. Hiukan jo surin, että joudun jättämään hyvästit ihanalle Hannahille, mutta kyllä hän näyttää olevan mukana toisellakin tuotantokaudella. Kertojana edelleen ensimmäisestä kaudesta miehistynyt Clay.