 |
| WSOY, 2018 |
Tässä kirjassa selviää jo alussa, mitä tulee tapahtumaan. Tarina pureutuukin siihen, mitkä asiat johtivat tähän.
Paul ja Myriam ovat kahden pienen lapsen vanhempia. Myriam haluaa palata työelämään, ja pariskunta päättää palkata lapsille hoitajan kotiin. Heillä on tiukat vaatimukset. Ei paperitonta, ei liian vanhaa eikä hunnutettua. Sitten heidän elämäänsä astuu Louise, ja kaikki ongelmat tuntuvat ratkeavan.
Paul ja Myriam saavat tehdä rauhassa töitä. Tarvittaessa Louise jää yöksi, jos vanhemmat tekevät ylitöitä tai haluavat mennä lasilliselle ystäviensä kanssa. Koti hohtaa puhtauttaan, ruoka on valmiina kun vanhemmat tulevat töistä, lapset ovat hyvin hoidettuja, puhtaita ja ravittuja. Louise on tehnyt itsensä välttämättömäksi. Tosiasiassa Louisen elämä on retuperällä. Vaaran merkkejä on ilmassa, mutta Paul ja Myriam eivät niitä huomaa työuriensa nousukiidossa.
Tarinan edetessä Louisen täydellisyyteen ilmaantuu särö toisensa perään. Hänen sielunelämänsä jää hämäräksi, mikä on kai kirjan tarkoituskin. Kirjassa pureudutaan yhteiskunnan eriarvoisuuteen, siihen miten yläluokka elää siloteltua perhe-elämää, kun joku toinen hoitaa kodin ja lapset heidän puolestaan.
Jännityskirjallisuus-genressä sikäli erilainen kirja, että se ei ole kovin jännittävä. Koukuttavuutta kuitenkin lisää Louisen ympäriltä hiljalleen purkautuva täydellisyyden kuori. Kirja on saanut vuonna 2016 Ranskan arvostetuimman Concourt-kirjallisuuspalkinnon. Taidokas psykologinen kokonaisuus, joka minut jätti kuitenkin vähän kylmäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!