Denise Rudberg, Hugo Rehnberg: Ihan vaan väliaikaista

Into, 2018

Lisen elää hyvää elämää. Hänellä on ihana aviomies Daniel sekä pieni tytär (hiukan aluksi hämäsi kun tytärtä kutsutaan nimellä Mika, liekö lyhennös Mikaelasta). Hänellä on myös nousujohtoinen ura pr-toimistossa. Erään romanttisen viikonlopun päätteeksi Daniel kuitenkin ilmoittaa haluavansa erota. Lisen on musertunut, mutta yrittää jatkaa elämäänsä niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Mika on isän tyttö, ja isä on siloitellut hänelle tietä ja myöntynyt sellaisiinkin asioihin, mitä Lisen on kieltänyt. Mika ei suvaitse Lisen tekemää aamupalaa, ei hänen lukemaansa iltasatua. Mika haluaa isän.

Teddy on hulivilipoika, rikas perijä, joka ei ole tehnyt päivääkään oikeaa työtä. Hän pistää iloisesti rahaa menemään naisiin, autoihin ja klubeille, asustaa mukavasti luksusasunnossa eikä kanna huolta huomisesta. Kunnes perheen lakimies ilmoittaa hänelle, että hän on tuhlannut koko perintöosuutensa ja lisäksi velkaantunut pahasti. Teddylle ei jää mitään. 

"Lisen tunnisti heti naapurinsa. Perintöidiootin, joka järjesti koko ajan häiritseviä jatkoja, joilla kävi kaikenlaista irtojengiä ."

"Yksi hapan akka kolmannessa kerroksessa valittaa joka kerta, kun liikahdankin. Hänellä on jotain minua vastaan."

Kun asuntokin menee alta, samassa taloyhtiössä asuva Lisen heltyy ja ottaa Teddyn vierashuoneeseensa majoittumaan - ihan vain tilapäisesti. Teddy lähtee myös Lisenin aveciksi ystävättären häihin. Monta katastrofia tapahtuu, ja Teddy joutuu etsimään itselleen uuden katon päänsä päälle.

Lisenin aina niin asiallinen pomo Pella alkaa lepsuilla ja toimiston laskutuksesta löytyy epäselvyyksiä. Pella käyttäytyy muutenkin omituisesti, ja kun Mika alkaa kertoa isän uudesta ystävästä, lukijan ei tarvitse olla ruudinkeksijä arvatakseen tämän juonenkäänteen.

Lienee ensimmäiseltä sivulta asti selvää, miten tapahtumat lopulta kehittyvät. Kustantajan sivuilla sanotaan, että Denise Rudberg kirjoitti aikaisemmin chick lit -kirjoja. Tämä kirja ei ihan chic  lit -määritelmään mahdu, mutta läheltä liippaa. Juuri sopivaa kesälukemista, kun haluaa laittaa aivot narikkaan ja antaa tekstin viedä. Rudberg kirjoittaa myös Marianne Jidhoff -dekkareita, joita en ihan äkkiseltään muista lukeneeni. Pitääpä kokeilla miten dekkarigenre Rudbergilta taipuu.