| Otava, 2019 |
Lina katosi kolme vuotta sitten. Isä Lennart jätti hänet pysäkille odottamaan koulubussia, johon hän ei kuitenkaan koskaan noussut. Lelle omistaa elämänsä tyttärensä etsintöihin, vaikka muut ovat jo luovuttaneet. Hän ajelee Pohjois-Ruotsia halkovaa Hopeatietä, koluaa jokaisen metsätien, mökin ja vajan. Lellen vaimo on jättänyt hänet, ja mies on menettänyt sekä elämänhalunsa että -hallintansa. Linan ääni kutsuu häntä jatkamaan etsintöjä. Sitten toinenkin tyttö katoaa.
Meja on 17-vuotias, saman ikäinen kuin Lina kadotessaan. Hän muuttaa Tukholmasta "tuppukylään" sekavan äitinsä kanssa, koska ei muutakaan voi. Äidillä on taas uusi mies, jonka luokse äiti ja tytär muuttavat. Torbjörn on erilainen kuin Siljen aikaisemmat miehet. Hän haluaisi olla Mejalle isä, mutta tyttö on sitä mieltä, ettei mitään isää tarvitse. Sitten löytyy Carl-Johan, erikoinen nuori mies, ja pari alkaa seurustella. Olosuhteet äiti-Siljen kanssa muodostuvat sellaisiksi, että Meja muuttaa Carl-Johanin perheen luo, minne hänet otetaan avosylin vastaan. Perhe on erikoinen. Kännyköitä ei käytetä, lankapuhelin on. Ei televisiota. Perhe pyrkii elämään mahdollisimman omavaraisesti ulkoisten mahtien salaliittojen varalta.
Lellen ja Mejan tiet kohtaavat, ja heidän välilleen syntyy yhteys. Loppua kohti tapahtumat alkavat vyöryen selvitä. Vielä siinäkin vaiheessa lukija voi arvailla syyllistä monien ehdokkaiden joukosta. Ihan uskottava tarinan loppu ei ollut, mutta kirja oli muuten loistava lukukokemus. Hieno esikoisteos, toivottavasti Jacksonilta on pian tulossa lisää luettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!