 |
| Otava, 2018 |
Hän haluaa jälleen ollla kevyt ja ihan järjettömän nuori, se joka pystyy tekemään spagaatin farkut jalassa. Se joka menee uimaan vaatteet päällä, joka seurustelee kolme päivää ja saa tarpeekseen, se joka nauraa niin paljon että cokikset pursuavat nenästä.
Nimensä veroinen kirja, itse olisin
tämän ehkä sijoittanut nuorten aikuisten osastolle. Aikuisenkin
hyvä lukea. Päähenkilöitä ovat ysiluokkalaiset Lenni ja Kiira.
Lenni on lievästi koulukiusattu, ja katselee Kiiraa kaukaa. Lenni on
äitinsä Sadun ainokainen, isätön poika joka huolehtii enemmän
alkoholisoituneesta äidistään kuin äiti hänestä. Kiira on
äitinsä Anskun nuoruuden hairahduksen tulosta.
Koska Joonas on jättänyt Kiiran, tämä
etsii lohdutusta Lennistä. Yksi kerta humalassa rappukäytävässä
ilman kondomia, ja Kiira tulee raskaaksi. Kiiran ystävät ovat
riemuissaan, he lupaavat auttaa, hoitaa lasta kollektiivisesti. Äiti
Ansku ei ole innoissaan, hänellä on tarpeeksi huolta Kiiran
pikkuveljistä. Lääkäri ja Ansku kannustavat aborttiin. Kiiralle
on tehty keskeytys jo vuosi sitten. Jotenkin hän ajautuu päätökseen
pitää lapsen, ja kertoo myös Lennille, joka lupaa kantaa vastuunsa
isänä. Nuoret suunnittelevat yhteistä kotia ja elämää. Mutta miten erilaisia he ovatkaan, Kiira joka on tyttöporukan johtohahmo ja Lenni, hintelä ja hiukan hyljeksitty poikaporukassa.
Lenni löytää isähahmon Jannesta,
pääsee judoporukoihin aikuisten miesten kanssa. Janne ei
kyseenalaista Lennin isäksi tuloa, vaan kyselee ja kannustaa.
Jannesta äärioikeistolaisine mielipiteineen tulee Lennille esikuva,
ja Jannen porukassa hän tuntee täyttävänsä miehen mitat. Lenni
tekee valintoja, joilla on seurauksensa.
Teiniraskaus, hiukan kaluttu ja kulunut aihe. Pidin kuitenkin
lähestymistavasta. Nuoret, joilla ei muutenkaan ole asiat ihan kunnossa,
tekevät rohkean ratkaisun jonka lopputulosta eivät täysin - jos
ollenkaan - tajua. Onko motiivina päästä kotoa pois omaan elämään, leikkimään kotia pienenä perheenä? Yhteisen lapsen odotus ei tee nuorista
aikuisia. Tukijoukkoja ei juuri ole. Nekin kaverit, jotka Kiiraa
kannustivat pitämään lapsen, kaikkoavat sitä mukaa kun Kiiran
vatsa kasvaa. Lenni on hukassa omilla teillään. Nappia painamalla
asiat eivät järjesty. Viimeisessä luvussa, sairaalahuoneessa
vauvan synnyttyä lukijalle tulee tunne, että monta kivikkoa on
vielä edessä näillä nuorilla. Mutta ehkä he kuitenkin ovat
lähempänä aikuisuutta ja selviävät.
”Pieni tytön tylleröinen tietä
pitkin kulki...”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!