Otava, 2019 |
Jane ja Mikki ovat nelikymppinen pariskunta. Jane on vapaaehtoisesti lapseton, Mikillä on edellisestä liitosta aikuinen poika, joka asuu ulkomailla. Mikki työskentelee teatterin lavalla, Jane matkatoimistovirkailijana. Seksistä on tullut kotityö muiden joukossa. Mikki ehdottaa parinvaihtoa, johon Jane vastahakoisesti suostuu, koska ei halua menettää Mikkiä. Näissä tunnelmissa Jane löytääkin omasta seksuaalisuudestaan uusia puolia, joita Mikin on vaikea hyväksyä. Ja äkkiä Mikki onkin se osapuoli, joka pelkää menettävänsä.
Jane on kasvanut äitinsä kanssa, isä ei ole juurikaan kuvioissa ollut. Janella on läheinen suhde äitiinsä, kuten myös sisarpuoleensa Karoon ja erityisesti hänen pieneen tyttäreensä Pihlaan. Kaiketi, jotta juoni ei pyörisi täysin seksin ympärillä, mukaan on sivujuoneksi otettu myös perhesalaisuuksia. Lopulta tämä sivujuoni nouseekin pääjuoneksi.
Usein, kun olen lukenut Anna-Leena Härkösen kirjoja, minulle on tullut tunne, että kirjailija pukee sanoiksi päänsisäisiä ajatuksiani, joille en itse ole löytänyt sanoja. Tulee ahaa-elämyksiä, että juuri noinhan minäkin ajattelen. Tuntematta sen paremmin Härkösen yksityiselämää tätä kirjaa lukiessa tuli tunne, että kirjailija on mennyt liian kauaksi mukavuusalueeltaan. Kirjasta puuttui annaleenamainen huumori ja itseironia, joka minuun uppoaa kuin veitsi voihin. Samanlainen fiilis tuli lukiessa lottovoittajista kertovaa Kaikki oikein -kirjaa. Oma kosketuspinta puuttui. Tai ehkä onkin niin, että Anna-Leena Härkönen uskaltaa pureutua vaikeisiinkin aiheisiin, mutta kun lukijalta puuttuu oma kosketuspinta, kirja jättää viileähkön vaikutelman. Seuraavaa kirjaa odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!