maanantai 26. elokuuta 2019

Arttu Tuominen: Verivelka

WSOY, 2019
Jari ja Antti ovat parhaat kaverukset. Eletään kuudennen luokan kevättä, v. 1991. Ala-aste, joka varsinkin Jarille on ollut täyttä piinaa koulukiusaamisen vuoksi, on jäämässä taakse. Jarin perhe on mukavan keskiluokkainen ja tavallinen. Antin kotona olosuhteet ovat toisenlaiset. Antin isä on selvinpäin reilu ja mukava ja osaa korjata melkein mitä vaan. Humalassa hänestä tulee mustasukkainen ja väkivaltainen. Jarilla on kehitysvammainen pikkusisko Tiina, joka palvoo veljeään ja varsinkin tämän kaveria Anttia. Antti on roteva ja harteikas, ja koulukiusaajaporukkakin ottaisi hänet mielellään riveihinsä. Mutta Antti on solidaarinen Jarille, hintelälle "vittupäälle".

Toukokuun viimeisinä viikkoina Jari ja Antti päättävät tehdä aikakapselin, joka on tarkoitus avata heidän ollessaan 40-vuotiaita eli 27 vuoden päästä. He kirjoittavat toisilleen kirjeet ja laittavat ne kapseliin, jonka hautaavat maahan. Paikka merkitään karttaan x:llä, ikuisen ystävyyden merkillä. 

Koulukiusaajajengi on lukijallekin oikeasti pelottava, ja tappelu- ja kiusauskohdat kirjassa tekivät pahaa, vaikka olen aika paatunut dekkareiden lukija. Myös kiusaajajengin pomon, Rami Niemisen kotioloihin tutustutaan, eivätkä ne ole häävit. Isä on väkivaltainen ja sekä hän että Ramin äiti ovat alkoholisoituneita. 

Vuosi 2018. Jari Paloviita on rikoskomisarion sijaisena Porin poliisissa. Hänen ensimmäinen henkirikosjuttunsa näyttää ilmiselvältä. Kesämökillä on ryypätty porukalla viikon verran. Mökillä tapahtuu puukotus, mies kuolee ja epäilty tekijä pakenee metsään. Kukaan ei oikein muista ketä mökillä on milloinkin ollut, ja mikä on tapahtumien kulku. 

Jari Paloviidalle selviää, että uhri on nimeltään Rami Nieminen ja murhasta epäiltynä on Antti Mielonen. Kuulusteluissa Antti ei muista - tai halua muistaa - mitään tapahtumista. Molemmat miehet ovat Paloviidalle haamuja menneisyydestä. Sekä Mielosella että Niemisellä on rankka rikoshistoria. Juttu näyttää olevan paketissa ja murhaaja kopissa.  Paloviita ajattelee, että on Mieloselle palveluksen velkaa kouluaikojen muistoksi. Tämä tutkinta on Jarille tärkeä näytön paikka rikoskomisarien paikan vakinaistamiseksi. Asiaa ei saa sössiä, mutta miten voisi toimia niin, että Antti välttäisi murhatuomion? Jarilla on pelissä paljon. Vaimo Terhi ja pienet kaksostytöt. Ja kaunis koti, jonka asuntolainaa Jari ei ole pystynyt juurikaan lyhentämään viime aikoina. Rikoskomisarion palkka toisi vähän valoa tulevaisuuteen. 

Nämä kaksi aikakautta kulkevat kirjassa rinnatusten. Menneisyydessä on tapahtunut asioita, jotka ovat sitoneet näitä kolmea miestä - rikoksen uhria, epäiltyä ja poliisia - yhteen. Vuoden 1991 tapahtumia avataan vähitellen. Lukija voi aavistella tapahtumien kulkua, mutta tarinan käänteet yllättävät silti. 

Paloviidan tiimissä ovat kaksikko Henrik Oksman eli Härkä, sekä kaunis Linda Toivonen. Paloviita on itse toiminut Härän parina ennen sijaisuuttaan. Härkä on loistava poliisi, mutta sosiaaalisesti rajoittunut ja pakko-oireinen. Kun Paloviita alkaa kyseenalaistaa teknistä tutkintaa ja Mielosen syyllisyyttä, Oksmanin epäilykset heräävät, ja hän alkaa selvittää esimiehensä toimia. Onko päällikkyys noussut päähän vai mistä on kyse? Paloviita asettaa vaakalaudalle koko poliisin uransa Mielosen tapauksessa. Mutta Härkä on jäljillä.

Ilahduin kun huomasin, että Verivelka aloittaa uuden DELTA-sarjan, joka kuvaa Porin poliisiyksikköä. Luultavasti saamme tutustua poliisikolmikko Paloviitaan, Oksmaniin ja Toivoseen paremminkin. Lindalla on mallimenneisyys sekä henkilökohtainen ongelma, jota hän joutuu työssään peittelemään. Kirjan loppuessa heidän jokaisen elämä jäi vaiheeseen, joka saa lukijan janoamaan lisää. Uusia osia pian, please!

4 kommenttia:

  1. Ei kestä kriittistä tarkastelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voipi olla, en tarkastellut kovin kriittisesti, vaan annoin tarinan viedä.

      Poista
  2. Kirja kuulostaa oikein mielenkiintoiselta. Kiitos vinkistä.
    Mukavaa alkavaa syyskuuta sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Arttu Tuominen on kyllä kiilaamassa dekkarigenressäni kymppikärkeen :)

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!