perjantai 9. elokuuta 2019

Heleena Lönnroth: Perinnönjakaja


Zuppa di Porri, 2018





Kirja pureutuu jännittävään aiheeseen: Vuonna 2016 uudistuneeseen isyyslakiin jolla palautettiin kanneoikeus isyyden vahvistamiseksi niille avioliiton ulkopuolella syntyneille lapsille, jotka ovat syntyneet ennen 2.10.1976. Näin ollen jo kertaalleen jaetut perinnöt voidaan joutua jakamaan uudelleen.

Tämän on huomioinut myös Paavo Kärpänen, joka on alkanut selvittää perimäänsä ja päätynyt 75-vuotiaaseen  Janne Kauroseen, jonka on päätellyt olevan isänsä. Jannella on omaisuutta, mm. majatalo ja mökki Tenolla ja kesämökkitontteja Saimaan rannalla. Pentti on päättänyt saada perintöosansa, mutta sitä varten tarvitaan Jannelta dna-näyte, joka vahvistaa isyyden. Mutta sitäpä Janne ei suostu antamaan.

Pentti ryhtyy järeisiin toimenpiteisiin, jossa pelinappuloiksi joutuvat Jannen lapsenlapset, 15-vuotiaat Miisa ja Maija. Kun poliisi ei ryhdy toimenpiteisiin - nuoriahan nyt karkailee tämän tästä - apuun kutsutaan Kaakonetsivät, Asseri Valo ja Unto Hakkarainen. 

Kirjaa aloitellessani chattailin kirjailijan kanssa eräästä kielellisestä asiasta, joka minua on häirinnyt kaikissa Lönnrothin kirjoissa. Nimittäin mies-nainen -nimitykset. Kirjailija sanoi sen johtuvan siitä, että hän yrittää välttää tautologiaa eli toistoa. Itse käyttäisin tässä kohtaa ehkä hän-nimitystä, mutta oli antoisaa kuulla kirjoittamisen vaiheista ja miten paljon kirjailija joutuu aiheeseen perehtymään. Ja millaisia kommentteja ja palautteita lukijoilta tulee! Tässä kirjassa oli antoisia kuvauksia eri paikkojen lähihistoriasta, ja tuli tunne, että kirjailija itse tuntee paikat henkilökohtaisesti, ja tältä osin kerronta oli uskottavaa.

Itse tarina oli sen sijaan hiukan liiankin lennokas. Toki perintöasioista mitellessä on ennenkin saatu draamoja aikaan. Kaiken kaikkiaan kerronta jäi myös aika pinnalliseksi, esim. surun kuvaaminen ja siitä toipuminen. Mutta kirja oli viihdyttävää lomalukemista. Ei ollut liikaa henkilöitä eikä sivujuonia, joten lukemista ei haitannut, vaikka ajatus välillä karkasi toisaalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!