 |
| WSOy ja Karoliina Timonen (suom.), 2019 |
Ellie Mack on säteilevä nuori nainen, 15-vuotias. Hänellä on rakastava perhe, ihana ja komea poikaystävä Theo, edessä koulun päättökokeet, joista hän stressaa mutta tulee luultavasti saamaan pelkkiä kymppejä.
Sitten Ellie katoaa matkalla kirjastoon, jälkiä jättämättä. Laurel ja Paul Mack joutuvat kohtaamaan jokaisen vanhemman pahimman painajaisen: menettämään lapsensa tietämättä mitä hänelle on tapahtunut. Ellien katoaminen hajottaa muunkin perheen. Laurie uppoaa suruunsa, lakkaa tekemästä ruokaa, unohtaa kaksi muuta lastaan, Hannan ja Jaken. Paul löytää toisen naisen, Hanna ja Jake aikuistuvat ja lähtevät kotoa. Laurel on yksin pienessä asunnossaan. Kerran viikossa hän käy katsomassa kuolevaa äitiään hoitokodissa, ja kerran viikossa hän siivoaa tyttärensä Hannan asunnon.
Mutta kukaan ei ollut nähnyt Ellietä sinä aamuna. Kukaan ei ollut kiinnittänyt huomiota häneen puhumassa punatukkaisen naisen kanssa.
Laurel veti kuvat itselleen. Se oli Ellien laukku. Hänen reppunsa. Se, joka oli roikkunut hänen olallaan, kun hän lähti kotoa kirjastoon silloin vuosia sitten.
Paul ja Laurel hautasivat tyttärensä osittiset jäännökset yhtenä uuvuttavan intiaanikesän viimeisistä aurinkoisista iltapäivistä. He hautasivat hänen reisi- ja sääriluunsa ja suurimman osan hänen kallostaan.
Laurie kohtaa kahvilassa Flynnin, ihastuu ja he alkavat seurustella. Flynnillä on 9-vuotias tytär, Poppy, jonka äiti Noelle on kadonnut ja tyttö on jäänyt isänsä huostaan. Poppy on epätavallinen pieni tyttö, henkisesti aikuisempi kuin monet aikuiset. Flynn opettaa häntä kotona, ettei hän turhautuisi tavallisessa koulussa. Kun Laurel tapaa ensimmäistä kertaa Poppyn, hän luulee näkevänstä aaveen. Tyttö on aivan Ellien näköinen. Hiljalleen paljastuu, että Poppyn äiti Noelle antoi Ellielle tukiopetusta matematiikassa heidän kotonaan.
Kirja on henkeäsalpaava psykologien trilleri. Tapahtumien alkaessa selvitä ja hurjan totuuden alkaessa paljastua ei voi muuta kuin lukea ja lukea. Pitkään aikaan ei käteeni ole sattunut näin koukuttavaa kirjaa. Ja arvatkaas mitä: kirjan lopun perinteisissä kiitoksissa Lisa Jewell kiittelee myös "kaikkia upeita kirjabloggaajia"!!!
Mutta kukaan ei ollut nähnyt Ellietä sinä aamuna. Kukaan ei ollut kiinnittänyt huomiota häneen puhumassa punatukkaisen naisen kanssa.
Laurel veti kuvat itselleen. Se oli Ellien laukku. Hänen reppunsa. Se, joka oli roikkunut hänen olallaan, kun hän lähti kotoa kirjastoon silloin vuosia sitten.
Paul ja Laurel hautasivat tyttärensä osittiset jäännökset yhtenä uuvuttavan intiaanikesän viimeisistä aurinkoisista iltapäivistä. He hautasivat hänen reisi- ja sääriluunsa ja suurimman osan hänen kallostaan.
Laurie kohtaa kahvilassa Flynnin, ihastuu ja he alkavat seurustella. Flynnillä on 9-vuotias tytär, Poppy, jonka äiti Noelle on kadonnut ja tyttö on jäänyt isänsä huostaan. Poppy on epätavallinen pieni tyttö, henkisesti aikuisempi kuin monet aikuiset. Flynn opettaa häntä kotona, ettei hän turhautuisi tavallisessa koulussa. Kun Laurel tapaa ensimmäistä kertaa Poppyn, hän luulee näkevänstä aaveen. Tyttö on aivan Ellien näköinen. Hiljalleen paljastuu, että Poppyn äiti Noelle antoi Ellielle tukiopetusta matematiikassa heidän kotonaan.
Kirja on henkeäsalpaava psykologien trilleri. Tapahtumien alkaessa selvitä ja hurjan totuuden alkaessa paljastua ei voi muuta kuin lukea ja lukea. Pitkään aikaan ei käteeni ole sattunut näin koukuttavaa kirjaa. Ja arvatkaas mitä: kirjan lopun perinteisissä kiitoksissa Lisa Jewell kiittelee myös "kaikkia upeita kirjabloggaajia"!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!