 |
| Kustannusosakeyhtiö Paasilinna, 2011 |
Tästä blogista voisi päätellä, että luen melkein pelkästään dekkareita. Kyllä välillä tartun muunkinlaiseen kirjallisuuteen, tietopuoliseenkin. Niistä tulee harvoin kirjoitettua, kun en läheskään aina lue niitä kannesta kanteen, vaan selailen sieltä täältä.
Anna Perhon "Anna palaa" on rehellinen elämäntaito-opas naiselta naiselle. Perho taitaa sarkasmin jalon taidon, ja kirja on kirjoitettu selvästikin pilke silmäkulmassa tyyliin "älä tee niin kuin minä teen vaan niinkuin minä opetan". Eli kirjoittaja ei nosta itseään jalustalle, vaan kertoo rehellisesti arjestaan. Ja asioista joita on oppinut kantapään kautta.
Ohjeita on ystävyydestä, äitiydestä, liikunnasta, laihduttamisesta, työelämästä, rahasta, seksistä...jokaisen luvun lopussa on jonkun muun, usein asiantuntijan kertomana käytännön tiivistelmä ko. aiheesta, mikä tuo kirjaan vähän erilaista näkökulmaa. Kirja on paikoin raadollisen rehellinen, ja lukija saa sukeltaa syvälle itseensä.
Kirja alkaa näin:
Ei oikein lähde tänäänkään
oon huonompi kuin huonoimmat
surkeet kortit kädessä
ei voisi olla surkeemmat.
Niin se on jos niin tahdon itselleni kertoa.
Mul on taskut tyhjinä
eikä paljoo älyykään
mä oon ylipainoinen
ja vielä surkee piirtämään.
Niin se on jos tahdon itselleni kertoa.
Onko nää totta ja harhaa vaan
joita itsellemme kerrotaan?
Kun tarpeeksi niitä toistetaan
niin niihin päätyy uskomaan.
Tai miettii uudestaan.
Samae Koskinen: Tarinoita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!