 |
| Kustantamo S & S, 2014
Jatkoa Nousuvesi- ja Kolmas ääni -dekkareille. Olen katsellut Nousuvesi-sarjaa, joka on mielestäni todella taitavasti tehty. Näin Olivia Rönning ja Tom Stilton ovat saaneet kasvot, mikä ei tässä tapauksessa huononna kirjaa yhtään. Useinhan on pettymys, kun mielikuva kirjan henkilöistä on ihan erilainen, kuin sitten elokuvassa tai tv-sarjassa on. Mutta tässä tapauksessa sarjan katseleminen tukee lukukokemusta.
Kirja alkaa varsin ahdistavasti, kahden pienen lapsen julmalla murhalla. Kyseessä on selvästi sama tekijä, ja teoilla on rasistisia piirteitä. Samaan aikaan Tom Stilton on ponnistamassa asunnottomuudesta takaisin uuteen elämään, mutta ei saa mielestään 2000-luvun alkupuolella tapahtunutta tummaihoisen prostituoidun murhaa. Hän saa uuden johtolangan murhasta, ja se näyttää liittyvän lapsenmurhiin. Näin Olivia ja Tom ovat taas samojen rikosten äärellä. Onneksi lankoja pitelee käsissään edellisistä kirjoista tuttu tutkinnanjohtaja, iki-ihana Mette. Tosin hän on muuttunut infarktin ja diabeteksen myötä edellisten kirjojen nautiskelijasta 17 kiloa hoikemmaksi salaatinsyöjäksi. Mutta silloin tällöin hän edelleen polttaa jointin miehensä Mårtenin kanssa.
Tutkimukset johtavat Möjan saarelle ja siellä muutama vuosikymmen sitten toimineeseen kommuuniin, jossa mikään ei ollutkaan sitä miltä päällepäin näytti. Kun nuori, viimeisillään raskaana oleva Jenny katoaa, tulee tutkijoille kiire. Jennyn synnytys voi käynnistyä koska tahansa, ja tuleva lapsi on todennäköisesti murhaajan kolmas uhriehdokas.
Kirjan lopussa selviää taas omituisia sukulaisuussuhteita ja henkilösuhteet heittävät häränpyllyä, niin että lukija joutuu tosissaan paneutumaan juonenkäänteisiin. Mutta tiiviisti tämä lähes 450-sivuinen järkäle piti otteessaan viimeiselle sivulle saakka.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!