 |
| Otava, 2010 |
Kirja perustuu Tiina Lymin ohjaamaan ja käsikirjoittamaan näytelmään. Toimii hyvin kirjanakin.
Tuula suomentaa kirjoja kotonaan, Vesa käy töissä kodin ulkopuolella. Heillä on kaksi lasta, yhdeksänvuotias Petteri ja viisivuotias Ansa. Tuula haaveilee rintamamiestalosta Porvoossa. He ovat onnellinen perhe, mutta erään lehtikuvan jälkeen kiiltokuva repeää. Tuula tajuaa, että Vesa on pettänyt.
Ei Vesa haluaisi olla uskoton, naiset vaan putoavat hänen syliinsä kuin kypsät mansikat. Tuula luulee, että lehtikuvan nainen on vaan yksi hairahdus, ja päättää antaa Vesalle vielä mahdollisuuden. Kunnes selviää, että naisia on ollut kymmeniä, jopa sata. Mutta Vesalle he eivät merkitse mitään, ovat vaan onnettomia sattumia. Tuulaa hän rakastaa.
Alkaa kaoottinen aika. Vesa pakenee ystävänsä Anteron sohvalle, kun tajuaa menettäneensä perheensä. Tuula on hukkua suruunsa, ei pysty mihinkään. Kuten tällaisissa tilanteissa yleensä, eniten kärsivät lapset, jotka ovat täysin syyttömiä asioiden käänteisiin. Onneksi on Sanna-ystävä, joka huolehtii lapsista ja Tuulastakin. Ja Antero käy välillä lohduttelemassa myös Tuulaa. Vesa rukoilee Tuulaa takaisin, lupaa parantaa tapansa.
Kustannusyhtiöltä tulee noottia Tuulalle, kun työt eivät edisty. Käännettävän kirjan tylsä Jennifer alkaa elää omaa elämäänsä Tuulan käännöksessä, ja Tuula huomaa kirjoittavansa yötäpäivää.
"Jennifer käynnisti sauvasekoittimen. Hän antoi kustannuspäällikön inistä vielä hetken, ennenkuin lopetti hänen kurjan elämänsä. Jennifer tunsi oikeutettua nautintoa antamastaan kovasta rangaistuksesta. Kirjallisuuspamppu ei häiritsisi enää ketään. "
"Kyllä yhden kirjan viimeistelee parissa kuukaudessa, vai mitä?" Pakarinen sanoi.
Joo, että mä asun nyt siellä Porvoossa, se oli oikeastaan vaimon haave, mutta mä siihen sitten jäin. Vaimo asuu keskustassa.
Tulee varmaan pitkä hoitosuhde, musta tuntuu että tää ei ihan parilla istunnolla selviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!