 |
| Tammi, 2018 |
-Sellainen että minä haluan aina välillä pukeutua naiseksi.
Noiden kahdeksan sanan aikana sydämeni jätti lyönnit kokonaan väliin. Se jähmettyi paikoilleen ja ellen olisi heti sulkenut suutani ja vetänyt henkeä, olisin kaatunut kuolleena maahan.
Pauli on aina ollut erilainen. Koulukiusattu, vanhempiensakin outona pitämä. Tyttöystävä Meiju keksii viattoman hupailun ullakolla. Pauli kokeilee korsettia ja naisten vaatteita, ja Meiju meikkaa hänet. Silloin Paulissa herää jotain uutta, mikä on aina uinunut pinnan alla piilossa.
Pauli haalii kirpputoreilta naisten alusvaatteita, ja tuntee palavaa tarvetta pukea ne päälleen. Kimppakämpässä muiden työmiesten kanssa se ei ole ihan helppoa. Kun muut lähtevät oluelle, Pauli jää yksin asunnolle ja pukee alusvaatteet päälleen. Pian rintaliivit ovat työhaalarin alla useamminkin.
Pauli on hetero, tyttöystäviäkin on. Tanssilavalta löytyy Henriikka, josta tulee Paulin vaimo. Lasta pari ei onnistu saamaan. Vaimolle ei voi kertoa, mutta aina kun on tilaisuus, Pauli pukeutuu korsettiinsa. Työ vie hänet toiselle paikkakunnalle, missä hän asuu viikot, ja ajelee viikonlopuiksi kotiin Henriikan luo.
Työpaikkakunnalla Pauli tapaa Anetten, ja tietää heti kohdanneensa kaltaisensa. Anetten opastuksella Paulista tulee Suski. Kaksoiselämä käy Paulin voimille. Hän rakastaa Henriikkaa, mutta pitääkö vaimolle kertoa vai ei?
Kirjan aihe on minulle outo, en tietääkseni tunne ketään transvestiittia. Annamari Marttinen on lempikirjailijoitani, enkä voi kuin ihailla sitä taitoa, millä hän pystyy pureutumaan vaikeaan aiheeseen ja kertomaan Paulin pään sisäisia ajatuksia. Kirja auttaa ymmärtämään erilaisuutta ja sitä, että ihmisen identiteetti ei aina ole sitä, mitä näkyy päällepäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!