Tuomas Juntunen: Tuntematon lapsi

WSOY, 2016

Valitettavasti joudun kertomaan, että vauva on vaikeasti sairas. Sillä todettiin ilmarinta. Kun se yritti synnyttyään aloittaa hengittämisen, ilma meni suoraan rintaonteloon. Me intuboimme, mutta kesti viisitoista minuuttia, ennen kuin saimme lapsen hengittämään.

Isän sydänverellä kirjoittama kirja pienestä Martasta, joka eli ainoastaan yhden päivän. Kirja on vahvan omakohtainen surutyöteos. Se kulkee monessa ajassa. Ajassa, jossa lapsen hankkimista suunnitellaan. Raskaudessa ja synnytyksessä. Järkytyksessä, kun vauva ei olekaan terve.

Hyvä nukkua on

enkelvartiohon.

Vaivu kultaisihin

onnentunnelmihin.

Nuku, rauhahan jää,

uness' onnela nää.

Nuku, rauhahan jää,

uness' onnela nää.

Martta oli perinyt molemmilta vanhemmiltaan geenivirheen. Hän saa hätäkasteen ja kauniit hautajaiset. Ajasta, jonka piti olla onnellinen, tulikin isälle ja äidille suruaika. Raskaasta aiheesta on kirjoitettu taidolla, ja vaikka lukijaa itkettää, kirjaa on kuitenkin jotenkin helppo lukea. Se on syvästi inhimillinen, ja kauniisti ja silti realistisesti pureutuu tähän asiaan, jota ei kenellekään toivoisi.

Raskaan ajan jälkeen pariskunta alkaa miettiä, onko heidän mahdollista saada vielä terve lapsi, vaikka he ovat geenivirheen kantajia. Perinnöllisyyslääkäri ei osannut antaa suoraa vastausta. Perinnöllisyystutkimuksen tulostan perusteella tulevat sikiöt voitaisiin tutkia mutaation varalta ennen kuin raskauden keskeytys olisi liian myöhäistä. Pari ei halunnut kokea samaa uudelleen, eikä toisaalta abortoida sikiötä, joka voisi yhtä hyvin olla terve kuin sairas. Alkiodiagnostiikka oli vielä kallista ja harvinaista, eikä sellaista tehty Suomessa. Pariskunta päätti käydä läpi raskaat hedelmöityshoidot saadakseen terveen lapsen. Myös taloudelliset uhraukset olivat suuria, eikä kaikki tässäkään vaiheessa mennyt käsikirjoituksen mukaan. Kirjan lopussa jää avoimeksi, onnistuuko hedelmöittyminen. Eräästä Tuomas Juntusen haastattelusta kuitenkin luin, että perheeseen odotetaan syksyvauvaa. Kirjan luettuani soisin pariskunnalle kaiken mahdollisen perheonnen. Itkuvaroitus!