 |
| Harper Crime, 2015 |
Karin Slaughterin kirjat ovat dekkareiksikin karmivia, melkein liian pahoja lukea. Silti kirjaa ei voi laskea kädestään, vaan on luettava vielä seuraava sivu, seuraava luku. Kirjoissa kuvataan sellaista pahuutta, joka tuntuu liian pahalta edes kenenkään mielikuvituksen tuotteeksi. Mutta kirja on niin äärettömän taitavasti kirjoitettu, että pakko tätä pahuutta on työstää.
Kolme sisarusta. Julia, vanhin, katosi vuosia sitten eikä koskaan selvinnyt, mitä hänelle on tapahtunut. Claire, joka on naimisissa Paulin kanssa. Avioliitto on onnellinen, ja pariskunnalta ei puutu mitään, mitä voi rahalla saada. Lydia, narkkarisisko, johon perhe ei ole pitänyt yhteyttä vuosiin vanhojen tapahtumien ja valheiden vuoksi. Lydia on nyt kuivilla, hänellä on tytär Dee ja rakastava miesystävä. Sekä oma yritys, koirahoitola ja trimmaussalonki.
Sitten Paul murhataan kylmäverisesti kadulla. Sureva leski avaa miehensä tietokoneen (miten ne salasanat aina selviävätkin kirjoissa ihan tavalliselle maallikolle?). Karmea totuus alkaa paljastua, ja saattaa myös sisarukset Clairen ja Lydian uudelleen yhteen. Totuus on kamalampi ja raadollisempi kuin sisarukset olisivat ikinä voineet kuvitella, ja ennen pitkää he itse joutuvat pahuuden ytimeen. Onko kukaan perheestä enää turvassa?
Paha saa aina palkkansa, varsinkin naisiin kohdistuva pahuus ja julmuus. Kosto on suloinen ja raadollinen, ja menneisyyden solmut aukeavat. Myös vainajat saavat puheenvuoron haudan takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!