Laura Lähteenmäki: Kaaso

WSOY, 2009

Vaihteeksi jotain muuta kuin uutuuksia.

Ilona on työskennellyt talven Ranskassa ja palannut pätkätöihin museolle koti-Suomeen. Hän on fiksu, kielitaitoinen ja kultturelli sinkku, joka ei kuitenkaan osaa sanoa ei ja on tästä syystä päätynyt kaasoksi kolmiin eri häihin samana kesänä. 

Yksi kesän morsiamista on pikkusisko Marikki, jonka kanssa ei nykyään tunnu olevan juuri mitään yhteistä. Marikin sulhanen on turvallinen Ilkka, jonka kanssa on hyvä suunnitella perhettä ja rakentaa omakotitaloa. Toinen on Ilonan vanha ystävä Raisa, joka on viimeisillään raskaana ja menossa ns. "pakkoavioliittoon", jos sellaisia nykyään enää on. Raisalla on ensimmäisestä liitostaan tytär Vilma, Ilonan kummityttö joka on kuitenkin jäänyt Ilonalle vieraaksi. Sinkkunainen ei osaa olla pikkutytön seurassa. Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä kollega Janita, myös vanha ystävä jonka kanssa on kaikenlaista hampaankolossa, eikä Ilona oikeastaan ymmärrä miksi häntä on pyydetty Janitan kaasoksi. 

Jokaisella morsiamella on omat toiveensa ellei peräti vaatimuksensa. Ilona ei ole kenenkään ainoa kaaso, joten on myös tultava toimeen ja jaettava tehtäviä muiden kaasojen kanssa. Ja kaikille morsiamille pitää tietenkin järjestää polttarit. Ilonan esimies Ilpo on myös avioitumassa, ja luomumorsian Ulla haluaa Ilonan järjestämään morsiussaunan itselleen. Pomon morsiamelle ei tietenkään sanota ei, varsinkaan kun on kyseessä tulevaisuus ja toivottavasti vakituinen työpaikka. 

Kesä ei tunnu riittävän kaikkiin häätouhuihin, kuten ei myöskään pätkätyöläisen rahat, ja Ilonan pikavippivelka sen kun kasvaa. Kipeältä tuntuu myös seurata muiden - täydellistäkö? - onnea, kun itse elää sinkkuna ankeassa yksiössä, nukkuu patjalla ja ainoita huonekaluja ovat horjuva ruokapöytä ja pari vanhaa tuolia. Suihkustakin tulee vettä vain tipoittain. 

Tässä sillisalaatissa ei yhteentörmäyksiltä vältytä, ja ystävyys on monta kertaa vaakalaudalla. Varsinkin kun Ilonalla on taipumus päätyä vällyjen väliin väärien miesten kanssa - vai ehkä sittenkin oikeiden? 

Mielenkiintoinen kirja, jota oli mukava lukea. Ei mitään hömppäromantiikkaa vaan vaikeitakin aiheita, joita lukiessa ei kuitenkaan ahdistunut vaan luotti siihen että asioilla on tapana järjestyä.