Laura Honkasalo: Pöytä yhdelle

Laura Honkasalon kirja kertoo yksinäisyydestä ja yksin olemisen taidosta. Aihetta lähestytään monesta näkökulmasta. Löytyy tutkimus- ja tilastotietoa yhden hengen talouksista, yksinäisten tarinoita yksinäisyydestä, sekä kirjailijan omakohtaisia kokemuksia avioeron jälkeisestä yksinäisyydestä. Kirjassa on myös otteita nettikeskusteluista, jotka koskevat yksinäisyyttä.

 

Moni kirjan tarinoiden kertojista on ollut yksinäinen koko ikänsä. Koulussa on kiusattu tai ainakin jätetty porukan ulkopuolelle. Vuosikymmeniä sitten kiusaamiseen ei puututtu, vaan sitä pidettiin normaalina lasten välisenä nahisteluna, joka piti vaan kestää, ja kannella ei saanut. Kiusaamisen lievin muoto oli jättää joku ulkopuolelle, yksin seinänvierelle välitunteja viettämään. 

 

Avioero voi syöstä yksinäisyyteen. Entiset, yhteiset tuttavat ja ystävät jäävät, eikä yksinäistä kutsuta enää pariskuntien juhliin ja illanistujaisiin.  Eronnutta voidaan pitää uhkana toisten avioliitolle, tai tuntuu muuten vaan kummalliselta kutsua eronnutta pariskuntien joukkoon. Ehkä eronnut itsekään ei sitä halua, koska tuntisi itsensä epäonnistujaksi avioparien keskellä. Eräässä tarinassa vaimo aloitti järjestelmällisen kiusaamisen, kun mies halusi erota. Hän keksi tekaistuja tarinoita väkivaltaisuudesta jä käänsi lapset isäänsä vastaan, niin että hän ei nähnyt lapsia enää käytännössä lainkaan. 

 

Sosiaalisessa mediassa kiusaaminen voi jatkua julmana. Toisaalta siellä voi olla tuhat kaveria, joista ehkä viisi ovat oikeita ystäviä. Sosiaalinen media voi myös korvata ystävyyssuhteita niin, että todellinen kohtaaminen jää puuttumaan kokonaan. 

Myös sairaus, työttömyys ja köyhyys voivat ajaa yksinäisyyden kurimukseen. Laura Honkasalo paneutuu kirjassaan myös omaan yksinäisyyteensä, joka lähtee jo lapsuudesta avioerolapsena. Kun Honkasalon mies sitten lähtee, hän jää yksin kahden pienen lapsen kanssa ja tuntuu musertuvan yksinäisyyteensä. Kun lapset ovat isällään, pitää löytää bailausseuraa jostain, ettei tarvitsisi olla yksin kotona.

 

Kirjailijan on myös osattava olla yksin - paljon. Muuten ei tekstiä synny. Vuosien myötä Honkasalo kääntää yksinäisyyden voitokseen ja alkaa nauttia itsenäisestä elämästään, introverttiydestä joka on kirjoittamiselle hyväksi. Hän tapaa mukavan miehen, mutta katkaisee suhteen, koska yksinolo tuntuu houkuttelevammalta vaihtoehdolta.

Yksinäisyys voi olla tragedia, silloin kun se ei ole vapaaehtoista. Vapaaehtoinen yksinolo taas voi olla suuri rikkaus ja luovuuden lähde. Kirja paneutuu meitä jokaista jossain elämän vaiheessa koskettavaan aiheeseen syvälle ja monipuolisesti.