Tuija Lehtinen: Väärä vainaja

Crime Time, 2016

"Viihdekirjojen kuningattaren ja yli sadan kirjan äidin ensimmäinen dekkari Väärä vainaja aloittaa Erja Revon tutkimuksia -sarjan."

Löyhästi tulkiten Lehtisen alkupään tuotannosta esim. Pirunsaaren veljeksissä on pilkahdus dekkaria. Mutta ehkä tämä on ensimmäinen puhdasverinen dekkari Lehtiseltä. 

Erja Repo on juuri eläkkeelle jäänyt poliisi. Ei mikään herttainen ihminen, sinkku omasta tahdostaan, eikä myöskään välitä mummoista eikä lapsista. Hän ajelee Harley Davidsonilla ja suunnittelee moottoripyöräreissua Eurooppaan eläkepäiviensä alkajaisiksi. Sitä ennen pitää kuitenkin selvittää äidin kuolinpesä ja hoitaa talo myyntiin. 

Yllättäen oven taakse ilmestyykin Erjan lapsuuden ystävän, Anna-Kaisan eli Kaisun tytär Jenni. Jennin kummitäti Outi Liinoja on vastikään kuollut, ja lapsettomana luvannut testamentata koko omaisuutensa Jennille. Yllättäen Outin koko omaisuus on huvennut johonkin. Ja Jenni on varma, että varastossa olevassa tuhkauurnassa ei ole Outin vaan jonkun muun tuhkat.

Onko näin ja onko Outi vielä elossa jossakin? Tätä selvittääkseen Jenni pyytää Erjan apua, ja tämä suostuu vastentahtoisesti tutkimaan asiaa hieman. Erja toivoo, että asia selviää, kun hän ottaa yhteyttä ruumiinavauksen suorittaneeseen vanhaan ystäväänsä. Palaverin jälkeen asiat muuttuvat yhä mutkikkaammiksi, eikä niitä helpota se että Erjalla ei enää eläkkeelle jäätyään ole pääsyä poliisin tietokantoihin. Virkamerkkiäkään ei ole, joten mielikuvitusta vaaditaan, että saa asianosaiset puhumaan. Erja on häikäilemätön tyyppi ja löytää keinot saada totuus irti.

Tarinan henkilöt ovat hiukan stereotyyppisiä. Vanha viisas poliisiystävä Kalle, joka varoittelee Erjaa ryhtymästä päättömyyksiin. Pikkurikollinen, automekaanikko Jortikka. Pyöräilevä toimittaja Vattulainen, joka on juuri sellainen toimittaja kun kirjoissa yleensäkin. Epämiellyttävä Kaisu, joka ajattelee vaan rahaa ja omaa mukavuuttaan eikä häikäile käyttää muita hyväkseen tavoitteisiinsa pääsemiksi. 

Vaikka Erja on aika karsea tyyppi, aloin pitää hänestä yhä enemmän tarinan edetessä. Ajatustyötään hän tekee rakentamalla palapelejä ja juomalla grappaa. Hänen tunnekylmyytensä on kuitenkin jotenkin epäuskottavaa, ja jäin innokkaasti odottamaan seuraavia osia. Löytyyköhän Erjasta pehmeämpi puoli, osaako hän vaikkapa rakastua? Luulen että ainakin Kalle ja Vattulainen saattavat seikkailla tulevissakin osissa. Kaisun jättäisin mielelläni rypemään liemissään, hän on sen verran epämiellyttävä hahmo.

Tarina on yksinkertainen, siinä ei ole juurikaan sivujuonteita. Onkohan tunneasiat tarkoituksella jätetty pois, kun niitä riittää Lehtisen romanttisessa genressä? Väkivallallakaan ei mässäillä, vaikka sitäkin kirjassa on. Kaikenkaikkiaan kelpo alku, toivottavasti tarina ja henkilöt kehittyvät tulevissa osissa.