Reidar Palmgren: Kirpputori

Otava, 2016

Kimmo törmää kotiovellaan avovaimonsa Sannamarin lisäksi vieraaseen mieheen ja laskee mielessään yhteen yksi plus yksi. Tirvaisee samantien miestä päin näköä ja taitaa siinä Sannamarikin saada vähän osumaa. Kimmo tempaisee laukkuunsa välttämättömän: pari likaista paitaa, puolitoista paria sukkia, sarjakuvalehden, herätyskellon ja poikansa tyynyn. Kunhan Kimmo muutaman yön olisi muualla, Sannamari tulisi kyllä järkiinsä ja rukoilisi häntä takaisin.

Kimmo ei oikein ymmärrä maailmaa eikä maailma Kimmoa. Työtä ei ole, kun sedän firma meni nurin. Bändistäkin Kimmo sai aikanaan kenkää, vaikka oli mitä lahjakkain laulaja ja lauluntekijä. Hän ei tunne nuotteja eikä osaa soittaa mitään soitinta, mutta kuka sellaisia taitoja tarvitsisi? Lahjattomien bändi niittää menestystä ilman Kimmoa.

Vihdoin Sannamari tekstailee, mutta mitä tuo katala nainen on mennyt tekemään? Hän on lopettanut yhteisen tilin, jonne säännöllisesti siirsi rahaa Kimmonkin käyttöön. Työttömyyskorvauksesta on jäljellä muutama kymppi, niillä ei hotelliin mennä eikä paljon ruokaakaan ostella. Onneksi on ystäviä, jotka voivat majoittaa sohvalleen tilapäisesti, kunnes Kimmo saa asiansa järjestykseen. Mikä tarkoittaa sitä, että Sannamari tulee järkiinsä ja rukoilee Kimmoa palaamaan. Jopa vanhan ystävän Maken kärsivällisyys alkaa olla koetuksella, puhumattakaan hänen vaimostaan ja tyttärestään, kun Kimmo päivästä toiseen majailee heidän sohvallaan ja tyhjentää jääkaappia. 

Tähän on tultu: Kimmo vaeltaa kadulla taskut ja kännykän akku tyhjänä, ei ruokaa, ei yösijaa. Kimmo ajautuu sattumalta entisen pankin tiloissa sijaitsevalle kirpputorille, jota pitää uhkea Katariina. Kimmo alkaa autella Katariinaa pullakahvipalkalla, ja hiljalleen alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. 

Kimmo on sellainen ääliö, että jos tosielämässä tulisi tällainen vastaan niin tekisi mieli kyllä hakata hänen päätään seinään - tai sitten omaansa. Sovinistinen narsisti-idiootti, joka ei löydä itsestään mitään vikaa vaan on lähipiirin ymmärtämättömyyden vuoksi ajautunut mahdottomaan tilanteeseen. Mutta kun pohjalle on päätynyt, alkaa ääliöstäkin löytyä hiukan nöyryyttä. Nautin suuresti tämän kirjan lukemisesta. Erityistä tyytyväisyyttä herätti se, että lähipiirissä ei tällaisia Kimmoja ole näkyvissä.