 |
| Into, 2016 |
Useimmat muistavat Anneli Auerin oikeudenkäyntikuvissa vakavana ja viilipyttymäisen rauhallisena. Useimmat meistä myös arvailevat, kuka oikeasti murhasi Annelin miehen Jukka S. Lahden. Anneli Auer vapautettiin, koska tekoa ei voitu näyttää toteen. Onko Anneli syyllinen vai kuka murhasi Jukan?
Kirja etenee kronologisessa järjestyksessä, ja alkaa nelilapsisen perheen perhe-elämän kuvauksella. Sitten kuvataan murhayön dramaattiset tapahtumat seikkaperäisesti Anneli Auerin omien muistikuvien mukaan, siten kuin ihmismieli voi tuollaiset kaoottiset tapahtumat vuosien takaa muistaa. Jukka kuolee, ja Anneli joutuu sairaalaan järkytyksen vuoksi, ja koska on itsekin saanut veitseniskun rintaansa.
Murhaa aletaan selvitellä, ja puoliso on tietysti aina yksi epäillyistä. Poliisi etsii kuitenkin aktiivisesti ulkopuolista tekijää. Anneli ja lapset muuttavat talosta, saavat uuden asunnon ja yrittävät jatkaa elämäänsä ilman isää ja aviomiestä. Juuri kun asiat alkavat sujua, tutkinnanjohtaja vaihtuu ja Annelista tulee pääepäilty. Hän joutuu tutkintavankeuteen. Jossain vaiheessa lapset sijoitetaan Annelin veljen ja tämän vaimon kotiin.
Oikeudenkäyntikuvaukset ovat pitkiä ja perusteellisia, jokainen todiste ja todistaja käydään läpi myös kirjassa. On hyviä poliiseja sekä pahispoliiseja, jotka ovat päättäneet näyttää toteen, että Anneli Auer on murhannut miehensä.
Kijassa on tietysti esillä ainoastaan toisen osapuolen näkemykset ja kokemukset asioista, enkä lukijana oikein voi ottaa kantaa, mikä on totta ja mikä ei. Järkyttävältä tuntuu niiden kuulustelujen kuvaus, joiden perusteella Anneli ei enää tiedä mitä tuona yönä on tapahtunut, ja alkaa epäillä itsekin murhanneensa miehensä ja tunnustaa, että näin on saattanut käydä, mutta peruu myöhemmin puheensa.
Kirjan tapahtumien perusteella on vaikea kuvitella, että Annelin olisi ollut käytännössä mahdollista murhata miehensä, ja väkisinkin tulee mieleen, että poliisi on halunnut pelastaa maineensa ja saada "syyllisen" telkien taakse. Mutta kun kirjassa tullaan kohtaan, missä Annelia ja hänen entistä miesystäväänsä aletaan lasten kertomusten perusteella syyttää seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ei lukija enää tiedä mitä uskoa. Annelin mukaan lapsia on manipuloitu veljen luona kertomaan ko asiota, ja jäljille lasten kehoissa olisi muita selityksiä. Tuntuu aika hurjalta jos näin on, ja käytännössä täysin syyttömät ihmiset olisivat saaneet tuomion tällaisista asioista.
Kirjassa kuvataan paljon vankilaoloja, toivon ja epätoivon vaihtelua, ja siitä selviää, ettei Anneli suinkaan ole täysin se täysin tunteeton, kivikasvoinen nainen, minkä kuvan tiedotusvälineet hänestä ovat antaneet. Hän ikävöi lapsiaan ja suree syvästi yhteyden katkeamista. Aidolta tuntuu myös suru miehen kuolemasta ja yksinhuoltajan elämän raskaus neljän lapsen kanssa. Ehkä hurjimmalta tuntuu peitepoliisin soluttautuminen Annelin miesystäväksi. Anneli välittää aidosti miehestä, ja hänen lapsensa kiintyvät Seppo-poliisiin.
Kirjan loppuratkaisu on kaikkien tiedossa. Anneli ja miesystävä joutuvat kärsimään tuomion seksuaalirikoksista. Murhasyytteestä Anneli vapautetaan kera jättikorvausten. Mikään ei kuitenkaan tuo takaisin entistä elämää. Anneli saa tavata lapsistaan vain vanhinta, hän on menettänyt työnsä, asuntonsa ja on varmaan loppuelämänsä kiistelty henkilö. Kirja on hyvinkin mustavalkoinen, varsinkin hyvien ja pahojen poliisien kuvauksissa. Murhaaja on edelleen vapaalla jalalla.
Kirja etenee kronologisessa järjestyksessä, ja alkaa nelilapsisen perheen perhe-elämän kuvauksella. Sitten kuvataan murhayön dramaattiset tapahtumat seikkaperäisesti Anneli Auerin omien muistikuvien mukaan, siten kuin ihmismieli voi tuollaiset kaoottiset tapahtumat vuosien takaa muistaa. Jukka kuolee, ja Anneli joutuu sairaalaan järkytyksen vuoksi, ja koska on itsekin saanut veitseniskun rintaansa.
Murhaa aletaan selvitellä, ja puoliso on tietysti aina yksi epäillyistä. Poliisi etsii kuitenkin aktiivisesti ulkopuolista tekijää. Anneli ja lapset muuttavat talosta, saavat uuden asunnon ja yrittävät jatkaa elämäänsä ilman isää ja aviomiestä. Juuri kun asiat alkavat sujua, tutkinnanjohtaja vaihtuu ja Annelista tulee pääepäilty. Hän joutuu tutkintavankeuteen. Jossain vaiheessa lapset sijoitetaan Annelin veljen ja tämän vaimon kotiin.
Oikeudenkäyntikuvaukset ovat pitkiä ja perusteellisia, jokainen todiste ja todistaja käydään läpi myös kirjassa. On hyviä poliiseja sekä pahispoliiseja, jotka ovat päättäneet näyttää toteen, että Anneli Auer on murhannut miehensä.
Kijassa on tietysti esillä ainoastaan toisen osapuolen näkemykset ja kokemukset asioista, enkä lukijana oikein voi ottaa kantaa, mikä on totta ja mikä ei. Järkyttävältä tuntuu niiden kuulustelujen kuvaus, joiden perusteella Anneli ei enää tiedä mitä tuona yönä on tapahtunut, ja alkaa epäillä itsekin murhanneensa miehensä ja tunnustaa, että näin on saattanut käydä, mutta peruu myöhemmin puheensa.
Kirjan tapahtumien perusteella on vaikea kuvitella, että Annelin olisi ollut käytännössä mahdollista murhata miehensä, ja väkisinkin tulee mieleen, että poliisi on halunnut pelastaa maineensa ja saada "syyllisen" telkien taakse. Mutta kun kirjassa tullaan kohtaan, missä Annelia ja hänen entistä miesystäväänsä aletaan lasten kertomusten perusteella syyttää seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ei lukija enää tiedä mitä uskoa. Annelin mukaan lapsia on manipuloitu veljen luona kertomaan ko asiota, ja jäljille lasten kehoissa olisi muita selityksiä. Tuntuu aika hurjalta jos näin on, ja käytännössä täysin syyttömät ihmiset olisivat saaneet tuomion tällaisista asioista.
Kirjassa kuvataan paljon vankilaoloja, toivon ja epätoivon vaihtelua, ja siitä selviää, ettei Anneli suinkaan ole täysin se täysin tunteeton, kivikasvoinen nainen, minkä kuvan tiedotusvälineet hänestä ovat antaneet. Hän ikävöi lapsiaan ja suree syvästi yhteyden katkeamista. Aidolta tuntuu myös suru miehen kuolemasta ja yksinhuoltajan elämän raskaus neljän lapsen kanssa. Ehkä hurjimmalta tuntuu peitepoliisin soluttautuminen Annelin miesystäväksi. Anneli välittää aidosti miehestä, ja hänen lapsensa kiintyvät Seppo-poliisiin.
Kirjan loppuratkaisu on kaikkien tiedossa. Anneli ja miesystävä joutuvat kärsimään tuomion seksuaalirikoksista. Murhasyytteestä Anneli vapautetaan kera jättikorvausten. Mikään ei kuitenkaan tuo takaisin entistä elämää. Anneli saa tavata lapsistaan vain vanhinta, hän on menettänyt työnsä, asuntonsa ja on varmaan loppuelämänsä kiistelty henkilö. Kirja on hyvinkin mustavalkoinen, varsinkin hyvien ja pahojen poliisien kuvauksissa. Murhaaja on edelleen vapaalla jalalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!