Tämän nuortenkirjan nappasin tyttäreni hyllystä, kun sairastuvan lukemiset alkoivat käydä vähiin. Hailakasta kannesta huolimatta mukaansatempaava kirja.
Mia on 17-vuotias, lupaava nuori sellisti. Mian poikaystävä on vuotta vanhempi Adam, jonka rockbandi on juuri tekemässä läpimurron kotikaupungissaan. Mia on pyrkinyt arvostettuun musiikkiakatemiaan New Yorkiin. Musiikki on yhdistänyt Mian ja Adamin, erottaako se nuoret nyt, jos tie Juilliardiin aukeaa Mialle?
Kohtalo kuitenkin puuttuu peliin raskaimman kautta. Ensilumi on satanut, ja Mia lähtee vanhempiensa ja pikkuveljensä Teddyn kanssa ajelulle. Perheen auto törmää kuorma-autoon, ja pian Mia katselee tapahtumia ulkopuolisena ja näkymättömänä. Hän näkee tienposkeen sinkoutuneet vanhempansa, joita ei enää voi kukaan auttaa. Mia kuljetetaan pillit päällä tajuttomana ja vakavasti loukkaantuneena sairaalaan teho-osastolle. Pian hän ymmärtää, että hänen on tehtävä päätös, lähteekö hän tästä maailmasta vai taisteleeko vielä jatkaakseen maallista taivallustaan. Perhe on poissa pikkuveli Teddyä myöten, houkutus seurata heitä on suuri. Toisaalta taistelemaan kannustavat isoisä ja isoäiti, muut sukulaiset, paras ystävä Kim sekä rakastava Adam.
Kirja kulkee kahdessa ajassa. Se kertoo perheen tarinaa ennen onnettomuutta, sekä Mian ja Adamin rakkaustarinaa. Välillä palataan sairaalaan teho-osastolle, missä henkilökunta taistelee pelastaakseen Mian hengen. Mia itse, fyysistä kipua tuntematta, käy omaa henkistä taistoaan. Jatkaako matkaa kivun ulottumattomiin, vai palatako maanpäälliseen taisteluun vaikeasti loukkaantuneena ja perheensä menettäneenä.
Mitä luulette Mian päättävän? Vai onko hänellä sittenkään valtaa päättää elämänsä loppumisesta tai jatkumisesta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!